Ostin yksityiseltä 6kk:den ikäisen sekarotuisen kääpiökoira uroksen, se oli teljetty yksin häkkiin ja se ei todennäköisesti ole päässyt sieltä pois koko elämänsä aikana pois (käytöksestä päätellen...??)
Kun menin katsomaan pentua niin se oli silloin todella arka (en ollut koskaan niin södeä pentua nähnyt, sydän suli!!!) myyjä sanoi että se kyllä tottuu ajan kanssa teihin ja muuttuu.
Mutta mitä tehdä kun nyt uudessa kodissa pentu on ollut 4 viikkoa ja se on edelleen samanlainen kuin tullessa, niin arka ettei ota mitään kontaktia ihmiseen, kaikki keinot on kokeiltu että pentu muuttuisi!!!
-kun pyytää pentua luokse niin se pakenee tai ei halua tulla luokse vaikka herkkupalaa tarjoaa kädestä, näyttää vaivautuneelle (syö kyllä herkkupalan jos työntää suoraan suuhun)
-ei näytä mitään kiinnostusta ihmiseen vaan tärisee kun katson pentua (ei mitään kiinnostusta tervehtiä ihmistä vaikka olisi ollut jonkin aikaa yksin)
-koira kokee kaiken kiusan teoksi esim. säikkyy ja vinkuu kun kengät kopisee
-ei halua ulos (ulkona pahoja vieraita ihmisiä), ja kun vie rauhalliseeen paikkaan ulkona niin pentu konöttää vaan paikallaan liikkumattomana
-ei ole agressiivinen
Tilanne tuntuu toivottomalle!!! Olen soittanut tilanteesta entiselle omistajalle ja omistaja sanoo edelleen että kyllä tilanne korjaantuu aikaa myöten, ei halua pentua takaisin.
Onko koira oikeasti niin "villiintynyt" ettei siitä ystävää enää saa??
Pikaiset mielipiteet tervetulleita, kiitos.
Kun menin katsomaan pentua niin se oli silloin todella arka (en ollut koskaan niin södeä pentua nähnyt, sydän suli!!!) myyjä sanoi että se kyllä tottuu ajan kanssa teihin ja muuttuu.
Mutta mitä tehdä kun nyt uudessa kodissa pentu on ollut 4 viikkoa ja se on edelleen samanlainen kuin tullessa, niin arka ettei ota mitään kontaktia ihmiseen, kaikki keinot on kokeiltu että pentu muuttuisi!!!
-kun pyytää pentua luokse niin se pakenee tai ei halua tulla luokse vaikka herkkupalaa tarjoaa kädestä, näyttää vaivautuneelle (syö kyllä herkkupalan jos työntää suoraan suuhun)
-ei näytä mitään kiinnostusta ihmiseen vaan tärisee kun katson pentua (ei mitään kiinnostusta tervehtiä ihmistä vaikka olisi ollut jonkin aikaa yksin)
-koira kokee kaiken kiusan teoksi esim. säikkyy ja vinkuu kun kengät kopisee
-ei halua ulos (ulkona pahoja vieraita ihmisiä), ja kun vie rauhalliseeen paikkaan ulkona niin pentu konöttää vaan paikallaan liikkumattomana
-ei ole agressiivinen
Tilanne tuntuu toivottomalle!!! Olen soittanut tilanteesta entiselle omistajalle ja omistaja sanoo edelleen että kyllä tilanne korjaantuu aikaa myöten, ei halua pentua takaisin.
Onko koira oikeasti niin "villiintynyt" ettei siitä ystävää enää saa??
Pikaiset mielipiteet tervetulleita, kiitos.
Vastaukset 13
Vanhimmat
odota että koiran stressitaso laskee, ja jossain vaiheessa se hakeutuu lähellesi. tarjoa herkkupaloja niin että pudottelet niitä lähellesi muttet koskaan tuijota koiraa kohti. jos säikähtää arkielämän ääniä niin tee rauhoittavia signaaleja (haukottelu, silmien siristely). arkaa koiraa ei saa koskaan tuijottaa silmiin. koirallasi on niin huonoja kokemuksia pentuajalta että se vie pidempään kuin 4 viikkoa ennenkuin se alkaa taas luottaa ihmisiin. pidä siis herkkuja saatavilla, ja aina kun koira hakeutuu lähellesi pidä huoli että se saa palkan siitä.
Miksi edes ostitte tuollaisen pennun?! Maailma on täynnä sekarotuisia koiranpentuja, jotka eivät ole arkoja ja te velitsette ensimmäisen kohdalle osuneen pennun, vaikka se on kasvanut huonoissa oloissa ja on hyvin arka. Koiran hankintaan käytetään ylensä aikaa ja käydään katsomassa monia vaihtoehtoja, eikä heti ensimmäistä pentua, joka kohdalle sattuu osta. Älkää nyt suuttuko. Pentu oppii ajan kanssa (jos oppii) luottamaan ihmisiin. Tiedättekö, miksi se on niin arka?? Luulempa, että sen entisessä kodissa sitä on lyöty, tai jotain muuta hirveää tehty sille. Koiralla on pakko olla joku syy olla niin arka. Koettakaa saada koiralle vieraista ihmisistä vain myönteisiä kokemuksia. antakaa koiralle myös aikaa. Neljä viikkoa on aika lyhyt aika. Syöttäkää sille herkkuja ja olkaa sille ystävällisiä. Älkää missään tapauksessa satuttako koiraa tai edes toruko sitä. Meilläkin on nyt uusi kuuden kuukauden ikäinen pentu ja se on kaikkea muuta, kuin arka... ;)
rassukka tarvitsee TODELLA paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos on puoli vuotta elänyt epäilemälläsi tavalla, niin ei se tilanne korjaannu välttis seuraavan puolen vuoden aikana. Ihan ensiksi lopetat kaikenlaisen pakottamisen, myös sen herkkujen "pakkosyötön". Jos pentu osoittaa pelonmerkkejä, jätät sen täysin huomiotta ja heti, kun rauhoittuu, palkitset herkulla, jonka asetat pennun saataville. Pidät huolen, että teillä kotona on rauhallista ja vasta kun oppii olemaan pelkäämättä teitä ja sisätiloissa alat hiljaksiin totuttaa ääniin. Lenkkeilyt myös mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä. Ja sinne lenkille nannaa mukaan ja ripottelet niin, että joutuu ottamaan askelia sadakseen herkun. Eli ½ vuotta vähintään kuljet muun perheen kanssa herkut jatkuvasti taskussa. On kyl myös tosiasia, että paras sosiaalistamisikä on aika päiviä mennyt, ja pennun ostamisen sijaan ilmoitus koiran tilanteesta eläinsuojeluun olisi ollut paikallaan. Onnea tsemppiä ja kärsivällisyyttä toivotan kuitenkin!
Itselläni oli myös kääpiökoira jonka hankin 5kk isosta kennelistä. Oli myös asunut häkissä pienen elämänsä.
Jos pentu pysyy rauhallisena sylissäsi, niin kanna sitä joka paikkaan ulkona. Vie kulkuvälineisiin. Tapahtumiin ja jne.
Jokapäivä viet tarpeilleen ulos kolme kertaa päivässä ainakin ja jos ei liiku kannat. Ei varmasti tee ulos mitään jos pelkää, mutta tottuu siihen että ulkona käydään säännöllisesti. Muutenkin tee pennun elämästä hyvin säännöllistä, niin että tiettyyn aikaan annat aina ruuan ja jne. Tämä lievittää stressiä
ja tekee pennun olosta turvallisemman.
Syötä päivittäin ruoka kädestäsi tai vaikka lusikalla. Voi tuntua hassulta, mutta tästä on apua, jotta alkaa luottaa sinuun. Alkuun annat ruokaa mistä pentu pitää, jotta varmasti ottaa kädestäsi ruuan. Kanaa, maksalaatikkoa ja jne. Alkuun voit joutua työntämään ruuan pennun suuhun, mutta älä pakko syötä jos sylkee ruuan ulos.
Rajota pennun tila yhteen huoneeseen jossa oleskellaan eniten. Tällä hetkellä pentu tuntee olonsa turvattomaksi isossa tilassa.
Älä pakota tulemaan luoksesi tai yritä houkutella liikaa. Anna sen tulla vapaaehtoisesti sitten kun on valmis siihen.
Vältä melua kotona.
Koirasi ei välttämättä ikinä tule esim. kutsusta luoksesi tai tervehdi sinua hyppäämällä vasten tai nuolemalla naamaasi.
Oma koirani oli iloinen kun tulin kotiin, mutta se ei tullut luokseni vaan haki jonkun lelun ja alkoi leikkiä sillä. Se pysyi myös itsenäisenä ja leikki mielummin yksin kuin kanssani.
Kuitenkin se kiintyi minuun kovasti ja siitä kasvoi iloinen ja kiltti poika. Valikoiva oli aina ihmisten suhteen. Toisia pelkäsi, toisia rakasti. Uskalsi liikkua ulkona ja vilkaissakin paikoissa koska niin paljon vein sitä niihin paikkoihin. Käytin jopa näyttelyissä. Joissa alkuun ei uskaltanut liikkua ollenkaan ja lopulta alkoi jopa nauttimaan esiintymisestä.
Koirani eli 14 vuotiaaksi ja siitä hyvin rakas minulle.
Kärsivällisyyttä ja tsemppiä pennun kanssa. Muista että se on yhä se maailman södein pentu. Koirilla on hyvä vaisto ja jos rakastat koiraasi kaikesta huolimatta, se vaistoaa sen.
Luulen, että pennun myynnyt ihminen valehteli sinulle! Ja uskon, että myyjää kiinnosti raha enemmän kuin itse pentu. Siksi hän ei halua pentua takaisin. (kääpiökoirat ovat muodissa ja niistä saa rahaa)
Pentu sosiaalistuu ympäröivään maailmaan 1-3kk ikäisenä. Jos se ei silloin saa tutustua erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin niin myöhemmin pentua pelottaa kaikki asiat. Ja niihin tottuminen vie kauemmin aikaa tai se ei totu niihin ikinä.
Nyt onkin kysymys, että haluatko todella alkaa pentua totuttelemaan asioihin, joihin se olisi jo pitänyt oppia ajat sitten. Pentu ei välttämättä tule suhtautumaan niin avoimesti asioihin, mihin toiset koirat suhtautuvat. Eli se jää todennäköisesti hieman tavallista aremmaksi.
Mutta ensimmäisenä olisi tärkeää saada sinun ja pennun välille luottamussuhde. Koti täytyisi olla rauhallinen paikka. Älä pakota pentua ottamaan sinuun kontaktia, vaan pikemmin suostuttele se sinun luo. Älä tee uhkaavia eleitä (kumarrus, tuijottaminen, hymyileminen, huutaminen). Jätä pennulle herkkua lattialle ja poistu kauemmaksi. Älä kiinnitä pentuun huomiota tällöin, vaan anna sen syödä rauhassa. Kun tämä onnistuu niin jää lähemmäksi mutta edelleen älä kiinnitä pentuun huomiota. Yritä vakuuttaa pennulle, että läsnäoloasi ei tarvitse pelätä.
Älä sääli pentua ääneen: "voi, voi, kun sinua pelottaa, mennään pois". Älä kehu pelkäävää pentua (luulee, että on hyvä, kun pelottaa). Älä turhaan pelottele pentua. Mutta totuta se pikkuhiljaa erilaisiin asioihin.
ottaa pentua, mitä on kaltoin kohdeltu. heti tuomitaan ja sanotaan, että maailma pentuja täynnä.
meillä on sellainen pentu. nyt vuosi ja 2kk. pelkää edelleen toisia koiria. mutta paras koira ikinä. aikaa ja vaivaa vaan vaatii ja kärsivällisyyttä.
Kyllä kaltoin kohdellun pennun voi ottaa koiraksi. Mutta huonolle kasvattajalle EN maksaisi pennusta senttiäkään, koska en halua tukea kasvattajan toimintaa! Koiranpennulla on oikeus saada viettää normaalia koiranpentuelämää. Jos kukaan ei osta huonolta kasvattajalta yhtään pentua, niin kasvattajan toiminta loppuu.
Katos kun niitä ostetaan, voi nämä tyypit raiskauttaa niitä varastettuja narttujaan lisää ja pistää taas pennut häkkiin huonolla ruoalla ja ilman mitään ihmis- tai eläinkontakteja.
Helppoa ilmaista rahaa.
Ja näköjään erittäin kannattava bisnes, ostajia löytyy.
Säälijät eivät osta, vaan ne jotka haluavat halvan koiran.
Vastasin pitkällä kirjeellä kysymykseesi joka jossain toisessa kohdassa,joten lyhyesti.Ensiksi-kasvattaja pistää niin vihaksi ettei mikään!!!Miten pentu voi osata ja uskaltaa mitään,jos se on tärkein aikansa ppidetty häkisssä,eli sosiaalistumisen aika.Koita asettua pennun asemaan ja miettiä,miltä tuntuu jos oihminen pudotetaisiin yhtäkkiä keskelle kaikkea kummallista ja pelottavaa ja sitten siltä vielä vaaadittaisiin jotain--kauheaa.Avainsana on minun mielestäni ja koirien kanssa 30 vuotta touhunneena rauhallisuus,kärsivällisyys ja suunnaton rakkaus.Rauhoita pennun elämä,ei nyt vieraita ihmisiä ja koiria,vaan turvaa ja sinun ääneesi totuttelua.Ei missään nimesssä äänen korottamista tai rankaisemista-palkkaa mitättömän pienistä asioista-jollei makupaloilla niin hellällä,kehuvalla äänellä.Älä nyt missään nimessä tunge makupaloja sen suuhun!Etene hitain askelin-sulta vaaditaan nyt suunnatonta kärsivällisyyttä ja aikaa,mutta varmasti mietit tämän valmiiksi kun otit ko.pennun ko.paikasta..?Älä missään nimessä nyt vie sitä meluisaan kaupunkiin,koirakentille,kylään tms-se on sille sellainen shokki josta ei toivu ikinä,tärkein on nyt että pikku ressu oppii luottamaan sinuun.Jollet millään mielestäsi onnistu ole eläimelle kuten ihmisen kuuluu ja päästä se koirataivaaseen,äläkä missään tapauksessa anna kasvattajalle tai maailmalle kiertoon.Pentu on jo tarpeksi kokenut!kai pennulla on kotonasi turvallinen,rauhallinen paikka,jossa se tietää voivansa saada levätä ja olla niin,ettei sen tarvi koko ajan olla valppaaana,vaan se uskaltaaa nukkua jne..Mitähän rotua pennussa on ja missä ovat muut pennut-millaisia?Pennusta voi tulla sinulle ystävistä ystävin,jos nyt jaksat ja onnistut-toivon sitä.Sitä tosiaan toivon,ettet ainakaan pentua enään luovuta muualle-se on jo epäinhimillistä.Kasvattaja on toiminut todella Eipä silti,ystävälläni on cockerspanieli joka eli ensimmäisen 8 kk vain ulkotarhassa..kyllä siitä ihana koira tuli ystävälleni kun sen sai,mutta paljon vaati työtä.Kuuntele koiraasi ja käytä empatiaasi,muuta en osaa sanoa kun harmittaa...
Sait mielestäni todella hyviä neuvoja nimimerkiltä vaan. Eli siis palkitse koira AINA kun se ottaa kontaktin sinuun. Jos pentu pelästyy rauhoittavat signaalit ovat hyviä. Sen sijaan säälivällä äänellä rauhoittelu on huono idea, koska koira luulee, että silloin vasta onkin joku vialla kun omistaja puhuu säälien. Jos jostain kuuluu yhtäkkinen kova paukahdus voit sanoa koirallesi iloisesti: "Ohhoh, olipa kova ääni ja jatkaa toimiasi. Kaikkiin ympäristön kummajaisiin ei tarvitse reagoida, näin pentukin oppii, että kaikki ei ole reagoimisen arvoista.
Jos koirallasi on ollut vähän ihmiskontakteja ennen luoksesi muuttoa, hän saattaa myös pelätä hymyä ja naurua. Nämä ihmisille positiiviset eleet kun tarkoittavat koiran kielellä vihan ilmaisuja. Pentua ei siis kannata yrittää hurmata hammashymyllä. Puhu mieluummin iloisesti ja kun suhteenne kehittyy ota hymy mukaan peliin. Kaikki pennut joutuvat ainakin tämän verran ihmiskieltä opettelemaan. Läksy on mennyt perille kun pennun häntä heiluu sinun hymyillessäsi.
Kaikki koirat eivät myöskään pidä päähän taputtelusta. Silloin on parempi rapsuttaa koiran rintaa.
Rauhoita kotisi niin ettei pennun tarvitse pelätä turhia. Muista myös liikkua ja toimia rauhallisesti.
Jokaisen koiran omistajan pitää ansaita koiran rakkaus, kunnioitus ja luottamus. Ole rakastava, lempeä, johdonmukainen ja reilu. Älä huuda äläkä rankaise koiraasi. Jätä huomiotta koiran vääränlainen käytös ja palkitse oikeanlainen käytös. Anna pennullesi aikaa.
Koirakirjoista löydät paljon vinkkejä. Edellä mainutut olen lukenut juuri kirjoista ja lehdistä, enkä keksinyt omasta päästä. Elekielikirjoista löydät tietoa siitä, mitä pentusi sinulle sanoo ja vastaavasti miten pentu ymmärtää sinut.
Muista myös, että eläinlääkiriltä voi kysyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Koirille on olemassa monenlaisia lääkkeitä, myös tehokkaita luonnontuotteita, jotka rauhoittavat koiraa. Näistäkin saat tietoa parhaiten eläinlääkäriltä.
Älä luovu toivosta. Et ole ainoa aran koiran omistaja.
Muista myös, että pentuaika on aina haastavaa omistajalle.
Hyviä hetkiä sinulle ja karvakuonollesi!
Jos et ole jo laittanut pennulle "omaa huonetta", niin laita pikaisesti sille rauhalliseen nurkkaukseen huoneeseen jossa oleskelet eniten suht pieni häkki(jonka päälle peite niin että vain oviaukosta on avoin näkymä) tai esim muovinen kissaboksi.
Häkkipennuilla on usein avoimen paikan kammo eivätkä ne osaa rauhoittua kuin "suljetussa" tilassa. Oviaukko suunnataan niin että pennulla on (halutessaan) mahdollisimman laaja näkymä huoneeseen, sen oviin ym.. ja boksiin reilusti peittoja että koira voi tehdä itselleen piilon.
Omassa paikassa pentua ei häiritä, mutta lähistöllä lattialla voi istuskella vaikka lueskelemassa ja napsimassa herkkuja joita "vahingossa" vierähtää lähelle boksia.
Seuraa salaa pennun reagointia silmäkulmastasi, älä katso suoraan äläkä reagoi jos näät sen seuraavan sinua, muista että koira kommunikoi eleillä ja huomaa pienenkin otsanrypistyksen tai asennon jäykistymisen. Puhu itseksesi, lue vaikka ääneen kirjaasi mutta älä kohdista puhetta alkuun suoraan koiralle.
Silloin kun koira on boksissa juttele sille kauempaa mahdollisimman paljon, ja niinkuin edellä onkin jo neuvottu kun se ottaa kontaktia sinuun palkitse se - rauhallisesti ja positiivisesti.
Kanna koiraa "koko ajan" eli myös usein sisällä, tukevasti käsivarrella tai kainalossa niin, että koiran pää on hieman poispäin sinusta. (Takapuoli kainaloon, kämmen rintakehän alla ja etuset esim. toinen peukalon-etusormen välissä ja toinen keskisormen-nimettömän välissä, kuitenkin niin ettei se yllä puremaan.) Älä kiinnitä siihen muuten mitään huomiota, pidät vain siinä ja touhuat omia juttujasi.
Kokeile itsellesi luonnollinen ja riittävän tukeva kanto-ote jossa otetta tai koiran asentoa ei tarvitsisi kovin usein korjata.
Alkuun se varmaan pyrkii pois ja rimpuilee, mutta älä silloinkaan puhu tai muuten reagoi vaan joko hieman tiukennat otettasi tai tuet pentua toisella kädelläsi esim. selästä ettei se putoa, ja kun se taas on hiljaa jatkat touhujasi.
Kun huomaat että se alkaa rauhoittua = ei pyri pois tai ole tikkujäykkänä, voit matalalla rauhallisella "positiivisella" (ei liian iloisella tai innokkaalla) äänellä jutella itseksesi, älä kohdista puhetta vielä koiralle.
Se kuinka pitkiä nämä "vierihoitohetket" ovat riippuu koirasta ja siitä kuinka nopeasti se hoksaa että
A)sen ON oltava lähellä sinua ja
B)sinua EI tarvitse pelätä.
Syötä koiralle pieniä annoksia suoraan kädestä silloin kun kannat sitä, esim jauhelihaa ym. pidät herkun sormissasi sen ulottuvilla mutta et tyrkytä, etkä taaskaan ota kontaktia koiraan ennenkuin se alkaa ottaa kontaktia sinuun.
Tuolla "vierihoidolla" olen mm. kesyttänyt aikuisen useita kuukausia navetan nurkassa pidetyn ja erittäin huonoja ihmiskokemuksia saaneen kääpiörotuisen uroksen, reilu kuukausi siihen meni (siis siihen että koira "suli" senverran, että sen kanssa saattoi alkaa suht normaalin kanssakäymisen, toki töitä tehtiin pitkään vielä sen jälkeenkin) mutta ihan iloinen pikkukoira siitä loppujen lopuksi tuli =O)
Eläinlääkärissä pidä pentu rokotuksen tai muun kivuliaan/pelottavan toimenpiteen ajan sylissä, mikäli se on mahdollista. Mutta taaskaan - älä "rauhoittele" sitä liikaa. Pöydällä ollessa pidä siitä tukevasti ja turvallisesti kiinni, äläkä anna sen rimpuilla tai varsinkaan päästä puremaan sinua tai lääkäriä..
Yritä saada kontaktia muihin saman rotuisten / saman kokoluokan koirien omistajiin.
Tee HETI kasvattajasta eläinsuojeluilmoitus.
Sinun ei tarvitse sen enempää ottaa kantaa siihen millaiset olot hänen koirillaan on tai on olematta, siellä käy ammatti-ihminen tarkistamassa tilanteen.
"Ennemmin vaikka tuhat turhaa käyntiä kuin yksi tarpeellinen joka jää tekemättä."
Onnea ja kärsivällisyyttä sinulle ja pennullesi
Myöhäistä sulle, mutta ole hyvä ja levitä sanaa, ettei näitä pentuja saa ostaa - tekevät vain rahaa niillä, kuten näkyy.
Neljä viikkoa on todella lyhyt aika ja sosiaalistamisen ensi viikot menetettiin jo.
Entä toiset samanväriset pikkukoirat, voisiko sellaisen kutsua kyläilemään tai lähipuistoon? Pelkääkö myös muita koiria, eli onko koiraparka ollut ihan kaikkia kontakteja vailla???
Älä yritä enää mitään, ruoki koira ja anna sen olla omissa oloissaan. Se saattaa muutaman kuukauden päästä lähestyä sinua itse, mutta luultavasti ei koskaan.
Se on tottunut selviämään omillaan, eikä kaipaa ihmistä.
Ethän anna sitä eteenpäin, vaan lopetat koiran.
Sen päivät ovat pelkkää kärsimystä, sydän hakkaa ja pelkää jatkuvasti. Ajattele itse olevasi siinä tilassa ihan joka hetki.
Älä oikeasti lähesty sitä, anna sen rentoutua ja levätä. JOS se on tullakseen luoksesi, se sen tekee kyllä itse.
Maksa seuraavasta pennusta täysi hinta ja hanki se siis normaaleilta ihmisiltä, jotka välittävät koirista.
Sen sosiaalistaminen ihmisiin ja ehkä jopa lajitovereihin on jätetty kokonaan väliin, sillä haluttiin vain helppoa rahaa.
Parhaat viikot menivät jo, koira ei todennäköisesti koskaan kaipaa ihmistä, ehkä oppii jotenkin sietämään.
Älä lähesty sitä, sen sydän hakkaa ja se pelkää kuollakseen. Ruoki vain, ja anna koiran tulla, jos se sen joskus vielä tekee. Luultavasti ei.
Älä anna kiertoon, vaan vie joka päivä pelkonsa kanssa elävä raukka piikille.
Osta seuraavaksi täysihintainen koira normaalipäiseltä eläimistä pitävältä ihmiseltä.