Gimmat ja Kundit haluaa?
Molemmista lähtee tänään, olen antanut itselleni päivää.
Tarinoita olisi lukuisia, jos kiinnostaa. Kaikki vieläpä totta...
Molemmista lähtee tänään, olen antanut itselleni päivää.
Tarinoita olisi lukuisia, jos kiinnostaa. Kaikki vieläpä totta...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuusivuotiaana, oli vastapäätä pelottava metsä.
Ikihonkia, joiden alaoksiin oli heitetty vanhoja polkupyöränrenkaita.
Siinä oli kyltti, Roskien ja jätteiden kaato kielletty.
Siihen oli mukavaa osua ilma-aseella isompana..
Naapurin vanha rouva kuoli, ja sen jäämistöstä tuli osa siihen kaatopaikalle, joka oli kielletty.
Ainakin miljoona kärpästä siinä oli kuolleena, ja joku oli heittäntyt siihen päälle käytetyn kumisukan, joka pysyi minulle arvoituksena pitkään...
Piti mennä linja-autolla, pelottavat 3km.
Saakelinmoisessa pakkasessa en löytänyt lapasestani sitä 50 pennistä kyllin nopeasti.
Kuljettajalta paloivat käämit, sodassa vammautuneelta(kuulin myöhemmin).
Hän nousi istuimeltaan, ja tyrkkäsi minut ovesta lumeen.
Jäin siihen itkemään.
Läksin kotiini. En muuta osannut.
Isäni sattui olemaan kotona.
Jäimme yhdessä odottamaan tunnin kuluttua seuraavaa vuoroa.
Isäni oli lähes kokoiseni nyt (186/110)
Hangessa meinasi itkeä eräs muu...
Mutta palvelu parani.
Vapaussodan aikana tehty juoksuhauta, n. 300m kodiltani.
Siihen ammuttiin punaisia, Joensuun kaupungintalolta käveletyttyjä.
listan on antanut itselleni siitä dokumentiksi.
Kun ohikulkutietä alettiin rakentaa 60-luvulla, törmättiin lukuisiin ihmisjäännöksiin.
Kuin eilisen, aviisita luettunani, muistan, aamuhämärissä hiihdin ampumapaikoille. Juoksuhaudalle.
Jumalauta mie pelkäsin. Jos hiiri olisi hypännyt.
Paskoa olisi ollut hiihtohousut täynnä.
Piti vaan kokea se hetki, kun lehdistö ilmoitti vihdoin tapahtuneesta.
Ilmastonmuutos ei ollut vielä keksitty.
Osasi pakastaa. Pyörällä kun sotki opinahjoon, piti oikein polkea.
Dynamoa ei voinut laittaa päälle. Olisi mankeli muuten pysähtynyt...
Elettiin 60- luvulla aivan maaseutuelämää. Paikassa joka on nyttemmin kaupungin upeimpia lähiöitä.
Siellä, oikeassa heinäladossa sai pusertaa tytön rintaa ensi kerran, kuin kokeilla ujoa rakoakin...
Ja kymmenen minuutin matka metropoliin.
Pitkälti nuoruuspäiviin.
Jakobson- Fröbergiä piti tavata huonolla menestyksellä.
Hiihtämällä Lyseoon.
Kesäisin heitettiin kuitenkin keihästä lepällä, hypättiin korkeutta sahajauhokasaan.
Verrattiin kenellä on isompi häntä ja uitiin lailla saukon.
Mihin tämä elämä on nyt?
Rollaattorikisoihin?
itselleen kirjoittaa ja siihen myös itse vastaa niin silloin on kaikki hyvin. Vai onkohan?
Nämä kirjoitukseni ovat tarinaa ikätovereilleni.
Vaihe vaiheelta. Useampi elää näitä mukanani.
Jos minun halutaan lopettavan, siihen tarvitaan enenmmän poweria.
Sitäpaitsi tule mukaan, et kirjoitustesi mukaan ole hullumpi tyyppi...
äijitellä, enhän minä sinuakaan "neidittele". Tarinoit ikätovereillesi, vai? Oletko huomannut ettei tämä palsta ole pikku kakkonen, vaan aikuisten keskustelupalsta.
Kun olin lapsi, meillä oli joka kesä vähintään yksi kesäpossu, jota sitten syötiin seuraava talvi. Keväällä pikkupossu tuli taloon,se nukkui aluksi siskon ja minun välissä. Mikäänhän ei ole niin nätti kuin sika pienenä. Muistan kun se juoksenteli pirtissä ja sorkat liukastelivat lattialla. Kun se kasvoi, se muutti pihan perälle. Sielläkin me kaikki kävimme sitä päivittäin moikkaamassa ja rapsuttelemassa. Joskus oikaisinkin itseni siihen pahnoille possun lämpöistä kylkeä vasten. Sikahan on ihan siisti eläin:jos sillä on riittävästi tilaa, se ei pasko siihen missä syö ja nukkuu.
Eräs possuista oli erikoisen viisas. Se oli usein pihassa vapaana, ja keksimme ottaa sen mukaan Musta-Pekka -leikkiin. Siis siihen, jossa lapset juoksevat seinältä seinälle, ja Musta-Pekka ottaa heistä jonkun kiinni ja hänestä tulee vuorostaan Musta-Pekka. Oli se kyllä niin hauskaa:)))
Syksyllä sitten tuli teurastaja taloon ja ampui Pekalle kuulan kalloon. Veri otettiin talteen ja äiti teki siitä ohrapuuron kanssa suoliin mustaa makkaraa. Possu nostettiin roikkumaan saunan katosta ja skalpeerattiin ja halkaistiin ja
paloiteltiin ja laitettiin suolaan. Ei siinä paljon tunteiltu, kun lusikoitiin Pekkaa lautaselle perunoiden päälle...
Saatiin jostain luettua, että mies oli näytellyt itseään silleen.
Ei kun aloitteestani toimeksi.
Tiri ulkona, pimeänä iltana loikimme potkurilla tiemme halki.
Säälittävää, vielä kunnon pakkasessa - 25 jotain.
Ei olisi ollut matkailunähtävyydeksi.
Toteutimme kuitenkin maailmanhistoriaa...
Terveydenhoitaja oli tulossa kotikäynille, velipoika ehti pelotella, että piikki millä pistetään, on viidentuuman rautanaulan kokoinen.
Niinpä me naapurin pojan kanssa mentiin saunaan piiloon. Hämäykseksi laittettiin ovi ulkopuolelta hakaan, ja mentiin ikkunasta sisälle.
Sielä oltiin kiukaan takana piilossa, varoiksi otettiin kivet kiukaasta käteen, mutta kukaan ei löytänyt, vaikka meitä porukalla etsittiin.
Oli ennen kauhea. Hän oli sana, laki.
Häntä pelättiin, kunnioitettiin.
Vanhempanikin, joita kunnioitin yli kaiken, olivat sanattomia opettajan edessä.
Tietenkään heillä ei ollut koulutuspohjaa vastata maisterin, Lotan mielipiteisiin.
Hänen kasvoillaan oli uurteita, jota sodan tuoma leskeys vain sai aikaan.
Hänen ei tarvinnut kysyä, kuka sanoo, tai kuka käskee.
Tiesin isäni jobbariksi. Suorastaan keisariksi.
Se toi elämään jännitystä, pelkojakin.
Myöhemmin jatkoin samoilla linjoilla. Varaosia, niillä oli aina kysyntää.
Rikokset ovat vanhentuneet, jos ne edes olivatkaan niitä.
On meistä moni, tahtomattaan.
Itsekin olen.
Isäni oli vakuuttava mies, siispä päädyin hänen kaltaisekseen. Vielä paremmaksikin. Onnistuinkin Johtajatasolle asti.
Kunnes huomasin että en ollut vertaisensa.
Siksi nyyhkin täällä...
Hän piti lähikauppaa, yksityistä.
Hän pukeutui vanhaan sotisopaan mielellään, ja puhui sota-ajoista.
Hän ei saanut juoda viinaa kotonaan, ankaran vaimon toimesta.
Hän piilotteli viinapullojaan lähimetsiin, ovelana.
Mikäänhän ei pysy poikalaumoilta piilossa, niinpä me täydensimme luutnantin pulloa virtsaamalla.
Ei näyttänyt olleen vaikutusta...