Minut äiti ajoi pois kotoa, kun en enää käynyt seuroissa.
Aika kului, sisarukset levisi ympäri Suomea. Ja äidin sairastuttua, ei voinut elää yksin, vaan tarvitsi holhoojan.
Ja tuo holhooja jouduin olemaan minä. Hautaan asti saatoin, hoidimme kotonani.
Opetus on se, että älä kaiva kuoppaa, itse sinne lankeat.
Aika kului, sisarukset levisi ympäri Suomea. Ja äidin sairastuttua, ei voinut elää yksin, vaan tarvitsi holhoojan.
Ja tuo holhooja jouduin olemaan minä. Hautaan asti saatoin, hoidimme kotonani.
Opetus on se, että älä kaiva kuoppaa, itse sinne lankeat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olla, kuin ei olisikaan
Minusta tuo oli kaunis tarina anteeksiannosta, siitä että sinä annoit äidillesi anteeksi. Annoit äidillesi anteeksi sen että hän hylkäsi, mutta sinä et hyljännyt häntä. Annoit hänelle inhimilliset viimeiset vuodet kun hän oli avuton, vaikka hän oli tehnyt paljon pahaa. Todellisuudessa tällaisilla teoilla tätä hommaa pyöritetään eteenpäin, tällaisilla hiljaisilla teoilla tämä maapallo pysyy pystyssä. Sillä, että pahaa ei laiteta kiertämään, vaan siihen vastataan hyvällä.
Minäkin tein äidilleni paljon pahaa, mutta jostain kumman syystä hän vain rakasti, en ymmärrä miksi. Ehkä minä voin laittaa tämän eteenpäin, tehdä jollekulle hyvää, vaikka hän olisikin "hirveä";) Jos vaikka joku loukkaa, sen sijaan että sanoisi pahasti, kysyisikin että miksi sanot noin pahasti? Mutta nää on sellaisia asioita luullakseni, että näissä ei voi tulla valmiiksi koskaan, voi vain yrittää, laihoin tuloksin, itsensä suhteen;)