Nyt menossa rv 7.. oon ihan järkyttävän voimaton ja huono olo on. Ensin yökkäilin aamuisin, mutta eilen illalla sitten piti yökkäillä kahteen kertaan. Päivän aikana koitan syödä ja juoda mahdollisimman paljon, ettei tässä kuihdu. Pieni annoksia toki vaan pystyy kerrallaan, jotta se pysyy sisällä.
Oon ollut tämän koko viikon pois töistä. Tai yritin sinnillä mennä keskiviikkona töihin, muttei siitä mitään tullut. :( Ei työnteosta ja huono olo vaan jylläs.
Kauhistuneena oon nyt lukenut, että tämä voi olla vasta alkua ja kestää ties kuinka pitkään! On henkisesti tosi rankkaa huomata, ettei kykene normaaleihin askareihin, kuten kaupassa käyntiin. Mulla on koira, jonka kanssa käyn lenkit tekemässä. En pysty tehdä kuin pakollisen lyhyen lenkin, koska meinaan oksentaa ulos ja tuntuu ihan maailman suurimmalta tehtävältä kävellä.. Kävelen kyllä hitaasti, mutta tuntuu vaan niin kamalalta huomata, että ennen arkena tehty minilenkki tuntuu nyt lähes mahdottoman pitkältä.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Kuinka pitkään olet yhtäjaksoisesti joutunut olemaan poissa työelämästä raskauden oireiden takia? Entä kuinka pian pahoinvointi on hellittänyt?
En olisi ikinä uskonut, että voisin mennä näin huonoon tilaan.. varsinkin kun lähipiirissä raskaana olevista yhdellä ei ollut raskauspahoinvointia juuri ollenkaan ja toinen ei ollut kertaakaan pois töistä raskauden aikana. Tulee sellainen olo kuin itse olisi jotenkin heikko tms, vaikka tiedän, että raskaudet ovat aina niin erilaisia. Ei vaan haluaisi antaa periksi.. Oon aina työni tehnyt ja vähän ollut poissa töistä. En osannut aavistaa, että heti alku vaiheessa voisin joutua näinkin pitkäksi aikaa pois töistä. :(
Onkohan tässä muuta toivoa kuin odotella, että viikot kuluu ja mahdollinen pahoinvointi sitten hellittää?
Eikä tästä auta muu kuin lähteä sängyn pohjalle takaisin...
Järkyttävä voimattomuus ja jatkuva huono olo
12
11497
Vastaukset
- kahden äiti
sitten alkaa pahaolo valvomisesta:)
Kovin yksilöllistä kuten kaikki muukin raskauteen liittyvä. Itselläni eka raskaus huono-olo 3kk ja sitten vikat viikot. Tokassa noin 7kk sellainen olo kun olisi nauttinut kiikaa viiniä vaikka en käyttänyt alkoa lainkaan. Pystyin lähinnä syömään pieniä kulauksia mehua , digestivekeksiä ja pussikeittoa. No , painokin putosi alkuraskaudessa useita kiloja. Lepo , lepo , lepo , rauhalliset kävelyt , huoneen hyvä tuuletus ja pikkuvälipalat saattavat auttaa vaikkä mitään ei tekisi mieli. Joskus harvoin , pari% sairaalaan jos oksentelee jatkuvasti. Lohduta itseäsi , että alussa keho toimii näin , jotta hölläisit tahtia ja raskaus jatkuisi. Tsemiä! - aurinkoinen*
Itsellä alkoi pahoinvointi 7. viikolla ja sitä ennenkin oli kuvotusta mutten vielä oksennellut. Nyt olen viikolla 13. ja käynyt viimeksi 4 viikkoa sitten ihmisten ilmoilla ja kaupassa. Välillä oksentelin ympäri vuorokaudet ja sain pahoinvointilääkettä (=ei auta). Painosta on lähtenyt 5 kg eli toivottavasti sulla on vararavintoa mistä ottaa! Syö raskausmultitabsia kun tuntuu siltä että ruoka pysyy sisällä! Saat ainakin tarvittavia vitamiineja, d-vitamiini hyvin tärkeä näin talvella.
Nyt sentäs pystyn olemaan jo jalkeilla. Osa ajasta meni jatkuvassa vaakatasossa ja makkarin ja vessan väliä ravaten. Mies lenkittää koiran, onneksi. Mun lenkitys on sitä että oksentelen ojiin ja yritän pitää koiran poissa oksennuksesta... Onhan tämä ollut henkisesti todella rankkaa, enkä tiennyt että voi mennä näin pahaksi. Mun kavereilla on ollut lähinnä kuvotusta ja muutama oksentanut pari krt. Ittellä oksentaminen siis edelleen jokapäiväistä tai pikemminkin iltaista. Alkaa klo 16-18 ja loppuu klo 00. Oksennuksen mukana tulee usein verta, koska ruokatorvi ei kestä.
Kai vauvalla on isä joka auttaa, tukee, käy kaupassa ja voi lenkittää koiran? Pahoivoinnin kesto on yksilöllistä, mutta jos on niin huono tuuri kuin mulla, voin sanoa että hanki ajoissa henkistä apua/tukihenkilö jos olet sinkku. Sinkkuna olisin jo ampunut aivoni pihalle 10 krt.
Jos mikään (vesikään) ei pysy sisällä moneen tuntiin, pitää mennä tiputukseen!! Elimistö ei saa kuivua.- emmix
Kerrassaan ihana kuulla, etten ole ainut!
aurinkoinen*: Oletko siis ollut koko 4 viikkoa poissa työpaikalta? Vai oletko töissä muuten? Miten työpaikalla on poissaolo otettu? Entä kuinka pitkän sairasloman lääkäri on antanut kerrallaan? Vieläkö sairasloma jatkuu?
Mulle työterveyshoitaja antoi loppu viikon sairaslomaa ja itkuhan siinä tuli, kun kotiin pääsin. En tiedä, miksi on niin hankala hyväksyä, ettei kykene nyt mihinkään...
En haluaisi vielä sukulaisille kertoa, kun ollaan niin alussa, mutta kohta on varmaan pakko. Torstaina mulla on neuvolan lääkärin tapaaminen ja maanantaina on pakko mennä työterveyden lääkärin puheille, ellei tässä huomisen jälkeen tapahdu jotain ihmeellistä ja olo parane.
Kyllä lapselta löytyy isä, onneksi. Olen tähän saakka hoitanut pääasiassa koiran ulkoilutuksen ja on jotenkin kamalan hankala antaa periksi, etten voisi käyttää itse. On mies tarjoutunut avuksi ja joudun luultavasti alkaa antamaan periksi, itseni ja vauvani takia. Mies käy töissä päivisin, enkä ole koskaan ajatellut, että kuinka pitkiä ne päivät onkin yksin kotona, kun toinen on töissä!! Tällä viikolla on ollut!! Kun mitään normaalia ei voi eikä jaksa tehdä. Tiedän, että oma työ on tähän saakka ollut tosi stressaavaa ja nopea tahtista. En tiedä, onko sillä tähän asiaan vaikutusta..
Kyllä mä pystyn jalkeilla olemaan osan ajasta ja siksi aina kuvittelenkin kykeneväni ulkoilemaan. Totuus tulee vastaan aika äkkiä, kun ulos astun. Päivällä välillä on parempi olo, mutta välillä taas huonompi. On sellainen ihmeellinen olo.. voimaton, jaksamaton. Eilen illemmallakin jo kuvittelin, että kaikki hyvin, mutta sitten alkoi se pari kertaa yökkäily. Nyt reilun tunnin päiväunien jälkeen on taas vähän parempi ja seuraavaksi varmaan pakko syödä jotain. - aurinkoinen*
emmix kirjoitti:
Kerrassaan ihana kuulla, etten ole ainut!
aurinkoinen*: Oletko siis ollut koko 4 viikkoa poissa työpaikalta? Vai oletko töissä muuten? Miten työpaikalla on poissaolo otettu? Entä kuinka pitkän sairasloman lääkäri on antanut kerrallaan? Vieläkö sairasloma jatkuu?
Mulle työterveyshoitaja antoi loppu viikon sairaslomaa ja itkuhan siinä tuli, kun kotiin pääsin. En tiedä, miksi on niin hankala hyväksyä, ettei kykene nyt mihinkään...
En haluaisi vielä sukulaisille kertoa, kun ollaan niin alussa, mutta kohta on varmaan pakko. Torstaina mulla on neuvolan lääkärin tapaaminen ja maanantaina on pakko mennä työterveyden lääkärin puheille, ellei tässä huomisen jälkeen tapahdu jotain ihmeellistä ja olo parane.
Kyllä lapselta löytyy isä, onneksi. Olen tähän saakka hoitanut pääasiassa koiran ulkoilutuksen ja on jotenkin kamalan hankala antaa periksi, etten voisi käyttää itse. On mies tarjoutunut avuksi ja joudun luultavasti alkaa antamaan periksi, itseni ja vauvani takia. Mies käy töissä päivisin, enkä ole koskaan ajatellut, että kuinka pitkiä ne päivät onkin yksin kotona, kun toinen on töissä!! Tällä viikolla on ollut!! Kun mitään normaalia ei voi eikä jaksa tehdä. Tiedän, että oma työ on tähän saakka ollut tosi stressaavaa ja nopea tahtista. En tiedä, onko sillä tähän asiaan vaikutusta..
Kyllä mä pystyn jalkeilla olemaan osan ajasta ja siksi aina kuvittelenkin kykeneväni ulkoilemaan. Totuus tulee vastaan aika äkkiä, kun ulos astun. Päivällä välillä on parempi olo, mutta välillä taas huonompi. On sellainen ihmeellinen olo.. voimaton, jaksamaton. Eilen illemmallakin jo kuvittelin, että kaikki hyvin, mutta sitten alkoi se pari kertaa yökkäily. Nyt reilun tunnin päiväunien jälkeen on taas vähän parempi ja seuraavaksi varmaan pakko syödä jotain.Jouduin ennen raskautta työttömäksi eli en ole tarvinnut varsinaista sairaslomaa. Olisin päässyt nyt takaisin töihin, mutta mahdotonta mennä. Joutuisin matkustamaan bussilla enkä usko että kykenen moiseen kulkupeliin oksentamatta vielä pitkään aikaan.
Sairaslomaa saa yleensä pätkissä kun eihän sitä voi tietää kuinka kauan pahoinvointi jatkuu. Mutta kyllä sitä sairaslomaa saa ja pitääkin saada! Ansaitset lepoa. Siinä pahoinvoinnissa itsessään on jo kestäminen eli keskittyy vaan pitämään itsensä kunnossa.
- esimerkki**
Minulla pahoinvointi alkoi myös tasan kun viikko 7 tuli täyteen, ja loppui sitten kun viikko 10 tuli täyteen, mitään muuta en oikeen jaksanut tehdä kuin ihan pakolliset. Nyt olen jo viikolla 26 ja pahoinvointia ei sen 10 viikon jälkeen näkynyt, nyt vaan sitten muut jutut ongelmana. Mutta jos yhtään lohduttaa useimmiten pahoinvointi loppuu viikkoon 12 mennessä. Toivotaan että näin myös sinulla.
- viikolla 30
Hei!
Paljon voimia ja jaksamista Sinulle! Toivottavasti pahoinvointisi helpottaa pian.
Itselläni alkoi pahoinvointi viikolla 6 kuvotuksella ja väsymyksellä. Ruokahaluttomuus oli jatkuvaa ja toisaalta syöminen helpotti hetkeksi oloa. Viikolla 7 alkoi sitten ihan kunnon oksentelu, oksensin noin kymmenen kertaa päivässä, edes vesi ei pysynyt sisällä. Tuolloin olin todella väsynyt ja loppukesäloman makasin käytännössä vuoteessa kotona. Kun koulu alkoi, oksensin aamulla ennen kouluun lähtöä ja kotiin palattuani yökkäilin loppuillan. Liikunnasta luovuin suosiolla ja tein vain pakolliset asiat. Laihduin 5 kg.
Pahoinvointi oli kuitenkin ohimenevää. Viikolla 12 huomasin ensimmäistä kertaa, etten ollut oksentanut koko päivään. Kuvotusta oli edelleen välillä, etenkin jos ateriavälit venyivät liian pitkiksi tai jos olin väsynyt. Pahin pahoinvointi oli kuitenkin väistynyt ja alkoi raskauden iloisempi vaihe :) Nyt loppua kohden olo on vain parantunut ja ruokahalu kasvanut liikaakin!
Karmean alkupahoinvoinnin jälkeen raskaudessa koittaa usein parempi vaihe: kuulee vauvan sydänäänet, näkee vauvan ultrassa ensimmäistä kertaa, tuntee ensimmäiset liikkeet... Voi ihastella omaa kasvavaa vatsaansa peilistä ja kuvitella millainen kaveri siellä asuu :)
Voin omalta kohdaltani sanoa, että kyllä se alku oli kaiken tämän arvoista.
Toisaalta, pelkään kyllä mahdollista seuraavaa raskautta ja pahoinvointia. Olen aina haaveillut monesta lapsesta, ja rankka alkuraskaus pisti tuon haaveen useaan kertaan vaakalaudalle...
Mutta eihän sitä välttämättä joka raskaudessa edes ole.
Kaikki on niin yksilöllistä, kaikilla ei ole pahoinvointia ollenkaan tai sitten se on lievää, toisilla se kestää kauemmin, toisilla vain alun.
Älä vielä murehdi siitä, kauanko Sinun pahoinvointisi kestää, vaan elä päivä ja hetki kerrallaan. Lepää, jos se auttaa. Älä murehdi työasioita tms., koita keskittyä selviytymään tästä hetkestä. Muista huolehtia itsestäsi, jos mikään ei pysy sisällä voi nestehoito sairaalassa olla aiheellista kuivumisen estämiseksi!
Kyllä se siitä, voimia! - alkoi vasta..
mulla oli esikoista odottaessa myös pahoinvointia aamusta iltaan mut ei ollu kauheeta,oisko kestäny jonnekkin 13-14 rv:lle,nyt odotan toista viikoilla 8,jo olo on paljon pahempi..aamu syömiset on kamalia,huono olo iskee herätessä ja kun menen jääkaapille niin alkaa yököttää joku herkku ruokanikin,aamul kun tuos nousin ja menin jääkaapillle et otan leipää,en tarvinnu kattoo ku vahingos makkara pakettii niin rupes älyttömästi yököttää,edellisen kans ei ollu kahvin kans mitää ongelmia,join kahvia ihan loppu raskauteen asti niinkuin ennenkin ja nyt meinaa oksennus lentää ku juo yhen kupin..et näköjään nämä raskaus oireet voivat olla ihan erilaisia toisissa raskauksissa..pahoinvoinnit alkoivat minulla viime viikolla..en onneksi ole töissä vaan hoidan lasta kotona,poitsu on 8kk ja on tosi kova mänijä..
- viikolla 30
Hei!
Kertoisitko kokemuksia, miten pahoinvoinnin kanssa selviää, jos on jo vauva, tai pieniä lapsia joita hoitaa kotona? Ja jos imettää vielä?
Meillä on tulossa ensimmäinen vauva ja mietin, että missä vaiheessa uskaltaisi yrittää seuraavaa, jos taas on edessä samanlainen pahoinvointi kuin ensimmäisen kanssa... :/ - pahinta ensiraskaudessa
viikolla 30 kirjoitti:
Hei!
Kertoisitko kokemuksia, miten pahoinvoinnin kanssa selviää, jos on jo vauva, tai pieniä lapsia joita hoitaa kotona? Ja jos imettää vielä?
Meillä on tulossa ensimmäinen vauva ja mietin, että missä vaiheessa uskaltaisi yrittää seuraavaa, jos taas on edessä samanlainen pahoinvointi kuin ensimmäisen kanssa... :/Itsekin voin sietämättömän pahoin esikoistani odottaessani, ja laihduin 4 kiloa, raskauden loppuun oli tullut vain 2 kiloa lisää normaaliin.
Toisessa raskaudessa annoin kerran ylen, eli just sen verran että tiesin olevani raskaana, mutta siihen se jäi.
Kolmannen raskauden jouduin jo keksimään muista seikoista, sillä voin paremmin kuin koskaan. - ja saa jäädä
pahinta ensiraskaudessa kirjoitti:
Itsekin voin sietämättömän pahoin esikoistani odottaessani, ja laihduin 4 kiloa, raskauden loppuun oli tullut vain 2 kiloa lisää normaaliin.
Toisessa raskaudessa annoin kerran ylen, eli just sen verran että tiesin olevani raskaana, mutta siihen se jäi.
Kolmannen raskauden jouduin jo keksimään muista seikoista, sillä voin paremmin kuin koskaan.viimeiseksi. Koko raskauden on ollut paha olo. Pahinta se oli viikolle 27 asti, mutta sen jälkeenkin on edelleen kuvotusta ja väsymystä koko ajan... Jee... Onneks viikkoja 32 niin ei enää kuin muutama viikko aikaa.
- emmix
ja saa jäädä kirjoitti:
viimeiseksi. Koko raskauden on ollut paha olo. Pahinta se oli viikolle 27 asti, mutta sen jälkeenkin on edelleen kuvotusta ja väsymystä koko ajan... Jee... Onneks viikkoja 32 niin ei enää kuin muutama viikko aikaa.
Pystyitkö oireista huolimatta olla töissä?
- jena
Olen raskausviikolla 13 ja tuntuu että pahoinvointi vaan pahenee. Vaikka luulin että tässä vaiheessa sen pitäisi jo pikkuhiljaa mennä ohi! Eli et ole ainoa jolla on huono olo. :) Itse olen vielä pystynyt olemaan töissä vaikka välillä aika heikkoa tekeekin. Inhottavinta itsellä on se että olen erittäin väsynyt ja voimaton. Ja tiedän kuinka paljon harmittaa kun ei olekaan enää niin energinen kuin ennen eikä pysty samoihin asioihin kuin ennen... Painoa minulta on laskenut 5kg enkä todellakaan ole mikään isokokoinen koskaan ollutkaan ennemminkin alipainoinen. Ja huolestuttaa todella paljon kun odotan vielä kaksosia, pelkään että he eivät saa tarpeeksi ravinteita kun on tätä pahoinvointia. Täytyy vaan muistaa yrittää eden juoda ettei kuivu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1302245
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu261958Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti121489Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett121337Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis701231- 931048
- 17967
- 88913
Kuin sonnilauma
Taas on Virkatiellä kova meteli keskellä päivää. Ei siinä kyllä toisia asukkaita yhtään ajatella. Tullaan yhden asuntoon17800Syrjintäskandaali Lieksan kaupungin johdossa
Ylen valpas toimittaja kirjoittaa: Lieksan kaupunki kieltäytyi hyväksymästä Vihreiden venäläistaustaista ehdokasta Lieks115752