Hei taas! Kiitokset aiemmista asiallisista vastauksista.
Kyselen samassa tilanteessa olevien perään. Olen nyt raskausviikolla 31 4 ja ensimmäistä odotan. Mielessä pyörii hirmuisesti odotukseen liittyviä asioita, jotka korostuvat koska mieheni tekee reissutöitä. Tällä hetkellä pahin pelkoni on ennenaikainen synnytys, koska välimatkamme arkena on n. 500 km:a. Tietysti yksinäisinä unettomina öinä, kun vauva pitää tanssishowtaan, on aikaa ajatella myös omaa jaksamista synnytyksen jälkeen. Tulevaisuus toisaalta pelottaa toisaalta tuntuu ettei malttaisi odottaa vauvan näkemistä enää hetkeäkään. Kuulostaako tutulta?
Vauvamme on toivottu ja kovasti häntä jo nyt rakastamme, mutta kai ne hormoonit saavat naisen pään pyörälle. En siis enää ole ihan teini-iässä. Myös äitiysloman alkamista odotan ristiriitaisin tuntein. Töissä käyminen väsyttää ja toisaalta kotiin jääminen pelottaa... hmmm?
Synnytyksen jälkeinen masennus vaaniin peikkona ajatuksissani, satuin katsomaan tv:stä ohjelman jossa kaksi naista kertoi sairatumisistaan. Ylipäätään pohdin asioita aina kaiken varalta ja aivan liikaa. Miten oppisin tarttumaan vain hetkeen ja nauttimaan ainutlaatuisesta ajasta ensimmäistä odottaessani?! Sainpa sentään avautua, en halua kaikkea kaataa rakastavan miehenikään niskaan=)
Kyselen samassa tilanteessa olevien perään. Olen nyt raskausviikolla 31 4 ja ensimmäistä odotan. Mielessä pyörii hirmuisesti odotukseen liittyviä asioita, jotka korostuvat koska mieheni tekee reissutöitä. Tällä hetkellä pahin pelkoni on ennenaikainen synnytys, koska välimatkamme arkena on n. 500 km:a. Tietysti yksinäisinä unettomina öinä, kun vauva pitää tanssishowtaan, on aikaa ajatella myös omaa jaksamista synnytyksen jälkeen. Tulevaisuus toisaalta pelottaa toisaalta tuntuu ettei malttaisi odottaa vauvan näkemistä enää hetkeäkään. Kuulostaako tutulta?
Vauvamme on toivottu ja kovasti häntä jo nyt rakastamme, mutta kai ne hormoonit saavat naisen pään pyörälle. En siis enää ole ihan teini-iässä. Myös äitiysloman alkamista odotan ristiriitaisin tuntein. Töissä käyminen väsyttää ja toisaalta kotiin jääminen pelottaa... hmmm?
Synnytyksen jälkeinen masennus vaaniin peikkona ajatuksissani, satuin katsomaan tv:stä ohjelman jossa kaksi naista kertoi sairatumisistaan. Ylipäätään pohdin asioita aina kaiken varalta ja aivan liikaa. Miten oppisin tarttumaan vain hetkeen ja nauttimaan ainutlaatuisesta ajasta ensimmäistä odottaessani?! Sainpa sentään avautua, en halua kaikkea kaataa rakastavan miehenikään niskaan=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta se on hyvä että miettii asioita eikä näe tulevaisuutta ruusunpunaisena. Jos tuo masennus asia mietityttää ja varsinkin jos olet aikaisemmin sairastanut masennusta kannattaa ehdottomasti puhua siitä neuvolassa. Itse en huomannut siitä mainita ensimmäistä odottaessa ja lapsen synnyttyä negatiiviset tunteet hämmensi koska niistä ei oltu puhuttu. Mutta kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
pikkukakkonen 6 5
Mielestäsi miehesi pitäisi miettiä, miten saa yhditettyä oman reissutyönsä ja lapsen. Siis onko pienen lapsen vanhemmalle tuollainen työ paras vaihtoehto vai olisiko parempi vaihtaa toisenlaiseen.
Itsellä ukko on myös matkatöissä melkein 500km päässä hyvin suurella todennäköisyydellä myös synnytyksen alkaessa. Se minua tietenkin ensisynnyttäjä hirvittää että synnytys alkaa eikä mies ole kotona tukena ja apuna. Ollaan kuitenkin mieheni kanssa sovittu että jos ja kun synnytys alkaa hänen ollessa reissussa niin hän tulee reissusta kotiin heti. On tästä pomoakin jo varoittanut. Ehtinee tai sitten ei synnytykseen. Ehkä etsin viimeisille viikoille kotiin kaveriksi jonkun ystävän ettei niin pelota olla kotona yksin. Vielä ei pelota (vk31 2) olla viikkoja yksin, enemmänkin ikävä vaivaa kun pelko synnytyksestä. Tuskin se vauva kuitenkaan näin esikoisena ihan syöksysynnytyksella lähtee tulemaan. Ja tuleehan se ambulanssi hätiin jos ei taksilla ehdi tai ystävän kyydillä. Toki olen pedannut tilanteet valmiiksi että jos jotain etukäteen käy. Että miten toimin.
Sitten kun muksu syntyy niin yritä saada miestä jäämään kotiin isyysvapaalle ainakin ihan alkuajaksi synnytyksen jälkeen. Rauhoittanee mieltäsi kummasti jos ei tarvitse vauva-arkea kotona harjoitella yksin. Viikko parikin auttaa ihan varmasti.