Viime aikoina olen lueskellut paljon omaelämänkertoja sekä jopa eräkirjojakin. Luulin että Kalle Päätalon mukana kuoli myös eläväinen kerronta ihmisen jokapäiväisestä elämästä. Ilokseni totesin että näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Satuin nimittäin saamaan kÄteeni yhden Martti Väisäsen kirjoittaman eräkirjan "Vedenjakajan karhut" johon ihan kirjaimellisesti uppouduin koko yöksi, sillä minun oli kahlattava se kirja läpi kerralla.
Hänen kotisivuiltaan http://www.martinerakirjat.fi/ huomasin että hän onkin aika tuottelias kirjailija. Olen yrittänyt löytää hänen kirjojaan täältä Boråsin kirjastosta sekä näistä monista kirjakaupoista mutta ei ole onnistunut.
Onneksi tuon kotisivun mukaan noita kirjoja voi ainakin tilata ihan omakseen jos kerran lainaaminen ei onnistu ja sen aion tottavie piakkoin tehdä.
Jos onnistutte kerran saamaan tuon kirjailijan teoksen käsiinne niin suosittelen todella! Se eläväinen ja konstailematon kerronta vie todella mennessään.
Satuin nimittäin saamaan kÄteeni yhden Martti Väisäsen kirjoittaman eräkirjan "Vedenjakajan karhut" johon ihan kirjaimellisesti uppouduin koko yöksi, sillä minun oli kahlattava se kirja läpi kerralla.
Hänen kotisivuiltaan http://www.martinerakirjat.fi/ huomasin että hän onkin aika tuottelias kirjailija. Olen yrittänyt löytää hänen kirjojaan täältä Boråsin kirjastosta sekä näistä monista kirjakaupoista mutta ei ole onnistunut.
Onneksi tuon kotisivun mukaan noita kirjoja voi ainakin tilata ihan omakseen jos kerran lainaaminen ei onnistu ja sen aion tottavie piakkoin tehdä.
Jos onnistutte kerran saamaan tuon kirjailijan teoksen käsiinne niin suosittelen todella! Se eläväinen ja konstailematon kerronta vie todella mennessään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kalle Päätalo ja Aku Ankka ovat niitä harvoja asioita musiikin ja muutamien ihmisten lisäksi tässä immanentissa maailmassa, joista olen ns. jumalalle kiitollinen tänä päivänä. On toki paljon hienoja kirjoja (ja varmasti muitakin asioita), mutta itse en ainakaan saa niin rentoa meininkiä, mielenrauhaa ja fiilistä mistään muusta kuin hyvästä musiikista, Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta ja Aku Ankasta. Jessus, että on mukavaa lukea (loppujen lopuksi) iltaisin mielikirjallisuuttaan (Päätalo menossa jo ties kuinka monetta kertaa), kun on aivan -tanan stressaavaa muuten tämän hetkinen elämäni.
Päätaloa eivät kaikki tykkää lukea, mutta itselleni hänen tuotantonsa sopii mainiosti. Luen aika paljon ja usein raskaampaakin tuotantoa ympäri maailman, mutta kyllä tämä kotimainen ja mielestäni vallan aliarvostettu elämäkertakirjallisuuden supertähti rentouttaa!
Täytyypi kokeilla joskus lueskella tuota Väisästäkin. Kiitos vihjeestä ja hyviä lukuja Boråsiin!
Olen samaa mielta. Hyvää kerrontaa vanhoilta ajoilta.