Mitä koulutuksen tasa-arvoa muka on, että joku saa asua vahempien luona tekemättä töitä ja kotitöitä ja ehtii kirj 5 sivun vastauksen samaan esseeseen, johon työssäkävijä ehtii ehkä hikisesti 2 sivua? Ja opettaja taputtaa päähän sitä kotona maleksijaa.
Joillain on oma tietokone ja joku taas joutuu jonottamaan yliopiston koneille, niille ties missä kunnossa oleviin.
Kyllä tämmöisestä pitäis voida puhua julkisestikin.
Joillain on oma tietokone ja joku taas joutuu jonottamaan yliopiston koneille, niille ties missä kunnossa oleviin.
Kyllä tämmöisestä pitäis voida puhua julkisestikin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tasa-arvoista elämää ei ole olemassakaan. Toinen saa paljon hoivaa vauvana, toinen ei. Jonkun vanhemmat ovat vastuullisia, vauraita ja virikkeitä tarjoavia. Jonkun isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat myös läheisiä, toisen eivät. Joku pääsee hyvään lastentarhaan sekä saa sopivia leikkikavereita pienenä. Sitten on ala-asteet, yläasteet ja lukiot vielä ennen yliopistoa, jotka tarjoavat vaihtelevia kasvuympäristöjä.
Tasa-arvoa lapsille saataisiin vain "Aatami ja Eeva" -mallilla: kaikilla samat vanhemmat ja kasvuympäristö. Tosin sekään ei riittäisi: toisillehan tulisi paremmat geenit kuin toisille. Eli kaikkien pitäisikin oikeastaan olla identtisiä kaksosia, että vallitsisi todellinen tasa-arvo.
Ja se on kuitenkin ihan oma valinta että milloin muuttaa pois kotoa 'maleksimasta', harvan vanhemmat suoranaisesti ketään pois potkaisevat.
Itse asun omassa kämpässä ja en käy töissä vaan keskityn opiskeluihin. Pärjään mainiosti sekä koulussa että taloudellisesti. Jokainen taaplatkoon tyylillään.
Ihmisistä pitää pyrkiä tekemään mahdollisimman tasa-arvoisia. Lapsille pitää tarjota mahdollisimman hyvä kasvuympäristö. Syrjityille ryhmille ja matalaälyisille on tarjottava jonkinlaista kompensaatiota. ÄO-tabusta on päästävä eroon. ÄO-erot ja ÄO:n vaikutukset on otettava huomioon, jotta päästään mahdollisimman lähelle aitoa tasa-arvoa.
Nythän on jo kaikenlaista Affirmate Action -tyyppisiä hankkeita, joiden avulla on saatu enemmän ei-valkoisia yliopistoihin. Samaa ideaa pitäisi käyttää myös "huonoista" perheistä lähtöisin oleviin. Aitoa diversiteettiä ei ole pelkkien rotujen diversiteetti, vaan rotujen ja yhteiskuntaluokkien diversiteetti. Yliopistoihin pitää saada kiintiöt ala- ja työväenluokkaisille opiskelijoille ja heidän opiskeluaan on tuettava verorahoilla siten, että he eivät jää paitsi mistään sellaisesta mihin rikkaiden vanhempien lapset osallistuvat, esim. opiskelijoiden ulkomaanmatkoista.
Kompensoitujen opiskelijoiden halventaminen on kiellettävä tiukasti, jopa opinto-oikeuksien peruuttamisen uhalla. Suvaitsevaisuuskasvatusta on lisättävä.
Täydellistä tasa-arvoa ei voi saavuttaa, mutta mahdollisimman suureen tasa-arvoon tulee silti pyrkiä.
Täydellisen rikokseton maailma ei ole mahdollinen, mutta mahdollisimman suuri osa rikoksista on ehkäistävä ja selvitettävä.
Kyllä kuule asia on niin että kaikilla, rikkailla ja köyhillä, on se tasan sama pääsykoekirja luettavana. Jos se ei mene kaaliin, niin ei se rikkaiden vika ole.
Pääsykoekirja maksaa yleensä aika paljon. Opintojen alettua oppikirjojen hinnat tuntuvat vielä selvemmin, koska niitä joutuu ostamaan vähän väliä.
Rikkailla on varaa käydä kalliita valmennuskursseja. Joillakin aloilla selkeä enemmistö sisäänpäässeistä on käynyt valmennuskurssin.
Köyhissä perheissä on erilainen kulttuuri, joka näkyy mm. argumentaatiotavassa, puheenaiheissa ja suhtautumisessa akateemiseen koulutukseen. Tämä heikentää köyhien mutta älykkäiden lasten ja nuorten kykyä aikaiseen urasuunnitteluun.
Rikkaat syrjivät köyhiä ja pyrkivät estämään näiden pääsyn sosiaalisiin piireihinsä, samalle asuinalueelle, samoille työpaikoille jne.
Nämä ja monet muut tekijät vaikuttavat _todelliseen_ tasa-arvoon, vaikka pinnallisesti tasa-arvo näyttäisikin jo toteutuneen (kaikille sama pääsekoe, kaikille samat tentit).
Tottakai on paljon ongelmia eri opiskelijoiden lähtöasetelmissa, eivätkä ne kaikki ole edes periaatteessa ratkaistavissa.
Mutta haluaisin puuttua kirjakuluihin. Pääsykoekirjat ovat hintavia, mutta käytettyjä on jatkuvasti saatavilla (edellisen vuoden hakijoilta), ja joskus ne voi jopa lainata (itse olen kahteen otteeseen saanut kirjastosta). En usko, että tämä on ratkaisevaa. Jos ei muutamaa kymmentä euroa liikene (käytettyyn) pääsykoekirjaan, niin miten aikoo selvitä opiskeluvuosista? Jos on ylipäänsä selvinnyt hengissä yo-ikään asti, niin täytyy olla rahaa muutama kymmenen euroa saatavilla näin tärkeään investointiin (vanhemmilta, tekemällä töitä tai sosiaali-instituutiolta). Jos taas on täysin varaton (ei rahaa ruokaan), niin eikö tällöin ole oikeutettu sosiaaliapuun?
Ja mitä tulee oppikirjojen ostoon, niin itse en muista KERTAAKAAN olleeni 100 %:sen pakotettu ostamaan kurssikirjaa. Teen kahta tutkintoa, joihin sisältyy n. 10 alan opintoja (giljoona kirjaa), joten katson settini olevan suht' kattava. Usein joutuu ottamaan yhden yön lainoja tai lukemaan lukusalikappaletta paikan päällä. Joskus olen jopa jonottanut lukusalikappaletta (odottanut kirjastossa). Mutta omien ostoon en ole ollut pakotettu. Kopiointimaksuja kyllä joutuu maksamaan, mutta nekin ovat sen verran pieni kulu, että jos ylipäätään selviää hengissä (on varaa ruokaan), niin on varaa niihinkin.
Tarkoituksenani ei ole kiistää todellisia ongelmia, joita riittää. Mutta pidän noita paria väitettäsi liioiteltuina.
Aloittaja ei ilmeisesti ole koskaan yliopistossa opiskellutkaan. Nykypäivänä siellä on niin paljon koneita ettei niille tarvitse jonottaa kuin ehkä päivän kiireisimpinä tunteina (11-14).
Töitä ei ole pakko tehdä, itsekin asuin koko opiskeluiden ajan halvassa (alle 170e/kk) solussa, harjoitustyöt tein joko koulussa tai sitten koulun roskalavalta pelastamallani koneella, ei siihen Wordin näpyttelyyn kovinkaan tehokasta konetta tarvita.
Yliopiston koneet ovat useimmiten hyvässä kunnossa, johtuen aktiivisesta huollosta ja ylläpidosta, toisin kuin meidän monen omat tietokoneet.
Mieti ensin ennen kuin valitat julkisesti olemattomista ongelmistasi!
Lisäksi jotkut ovat luonnostaan toisia älykkäämpiä, eikä heidän näin tarvitse ponnistella opiskeluissaan niin paljoa. Puolet ikäluokasta ilkeää olla vielä keskiarvoakin älykkäämpää.
Tasa-arvo edellyttää, että tuollaisille tehdään lobotomia tai ainakin kielletään pyrkimästä yliopistoihin.
Noin puolet miehistä on minua pitempiä (olen lähellä keskipituutta). Tasa-arvon vuoksi pitempiä tulisi kirurgisesti lyhentää tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan kustantaa minulle jalkapohjien paksunnos -leikkaus.
Lisäksi näköni on keskimääräistä huonompi (silmälasit). Parempinäköisille olisi tehtävä käänteinen laserleikkaus, jotta heidän näkönsä alenisi samalle tasolle.