Jättäisinkö kesken?

Periatteessa sain opinto-oikeuden jota olin halunnutkin. Tai aikaisemmin halunnut. tai luulin haluavani.

Mutta mutta: opiskelu tuntuu lähinnä työltä ilman palkkaa, kaverit ja harrastukset jäävät, ei ehdi mitään muuta...

samaan aikaan masis, vitutus ja väsyminen tietty lisääntyy.

Voihan olla et myös opiskelukamuilla on ihan samoja epäilyksiä mut kukaan ei niistä puhu :(

Joten: puhukaa keskenänne. Miettikää myös josko esim perheen hankkiminen(/ystävät) onkin jo tärkempää.
6918
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Opiskelu on työtä ilman rahallista palkkaa, ei se siitä muuksi muutu. Mutta jos tuntuu ettet opiskelusta mitään tyydytystä saa, luet varmaan väärää alaa.

Äänestä

Jätä koulun käynti kesken!

Äänestä

Kuinka kauan olet koulua käynyt? Jonkin verran tekstistäsi päätellen... Onko muita työllistymismahdollisuuksia, koulutuksia? Pitää olla pitkän tähtäimen suunnitelmia, ettei murru lyhyen tähtäimen takaiskuista.

Äänestä

Et todellakaan ole ainoa. Itsekin olen opiskellut 2,5 vuotta ja tökkii. Syksyllä alkoi ketuttaa opiskelu, mutta mikä on kaikkein pahinta, en toisaalta tiedä haluanko lopettaa vai jatkaa. Toisaalta kyllä, toisaalta ei. En oikein edes tiedä mistä tämä alkoi. Ehkä johtuu kaamosmasennuksesta tai ei, toisaalta myös tuleva epämääräinen työllisyystilanne pelottaa. Pitäisi valmistua tutkijaksi, mutta sitä on alkanut epäillä josko se ei ole sittenkään minua varten, kun stressaan niin paljon jo tässä vaiheessa. Miten muka sitten ammatissa pystyy pärjäämään? Samaan hengenvetoon voi kertoa, että pitäisi luoda kontakteja joka suuntaan, jotta töitä löytyisi. Ei minusta ole tähän, vai onko?!

Äänestä
  • ..munkin opinnot kestäis niin kauan et ehtii hirvittää, eikä työpaikasta voi tää humanisti olla koskaan varma.

    Pelottaa olla niin paljon yksin koneen kanssa. llukin et jaksaisin sitä paremmin!

    Oonki yllättäen sosiaalinen eläin. Ja biologinen kello käy hurjaa vauhtia.

    Äänestä

  • Motivaatio loppuu... kirjoitti:

    ..munkin opinnot kestäis niin kauan et ehtii hirvittää, eikä työpaikasta voi tää humanisti olla koskaan varma.

    Pelottaa olla niin paljon yksin koneen kanssa. llukin et jaksaisin sitä paremmin!

    Oonki yllättäen sosiaalinen eläin. Ja biologinen kello käy hurjaa vauhtia.

    korjaus

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Motivaatio loppuu, apua kirjoitti:

Periatteessa sain opinto-oikeuden jota olin halunnutkin. Tai aikaisemmin halunnut. tai luulin haluavani.

Mutta mutta: opiskelu tuntuu lähinnä työltä ilman palkkaa, kaverit ja harrastukset jäävät, ei ehdi mitään muuta...

samaan aikaan masis, vitutus ja väsyminen tietty lisääntyy.

Voihan olla et myös opiskelukamuilla on ihan samoja epäilyksiä mut kukaan ei niistä puhu :(

Joten: puhukaa keskenänne. Miettikää myös josko esim perheen hankkiminen(/ystävät) onkin jo tärkempää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu