Albin Ballad?

http://www.yachtsnet.co.uk/archives/albin-ballad/albin-ballad.htm

Lisätietoja myös balladklubbenin sivuilla, löydät netistä

"Kölen har sin blyvikt inplastad i skrovet och vid smärre grundstötningar kan skador på kölens framparti uppstå, men de är lätta att laga (plasta). Fördelen med költypen är att det inte finns några kölbultförband som kan börja läcka. Kölinfästningen är dessutom väl dimensionerad.

Rodret. Balladen svarar mycket bra på rodret. Stor del av rodrets yta ligger nertill och den konstruktionen ger ett effektivt grepp även vid hård krängning. Detta är en egenskap hos Balladen som inte många andra båtar har.
Roder är producerade av olika tillverkare och man ska vara särskilt observant med sådana som är ihåliga. Borra ett litet hål i rodrets underkant i samband med upptagningen på hösten så att eventuellt vatten som trängt in kan rinna ut. Detta för att undvika frysskador. Däcket är av sandwichkonstruktion med lite olika uppbyggnad (konstruktion). På vissa äldre båtar har problem förekommit med delaminering, dålig vidhäftning mellan materialen, det "knastrar" när man går på däck. Detta har i praktiken ingen betydelse, men kan åtgärdas genom att injicera skum. Se hur i Svenska Balladklubbens Praktiska Tips. Många balladägare har dragit ner fallen till sittbrunnen och utrustat båten med winchavlastare och fler winchar. Mer om detta finns att läsa i Svenska Balladklubbens Praktiska Tips." http://www.ballad.no/Historien.htm

Norjasta, Saksasta, Englann... kirjoitti:

"Kölen har sin blyvikt inplastad i skrovet och vid smärre grundstötningar kan skador på kölens framparti uppstå, men de är lätta att laga (plasta). Fördelen med költypen är att det inte finns några kölbultförband som kan börja läcka. Kölinfästningen är dessutom väl dimensionerad.

Rodret. Balladen svarar mycket bra på rodret. Stor del av rodrets yta ligger nertill och den konstruktionen ger ett effektivt grepp även vid hård krängning. Detta är en egenskap hos Balladen som inte många andra båtar har.
Roder är producerade av olika tillverkare och man ska vara särskilt observant med sådana som är ihåliga. Borra ett litet hål i rodrets underkant i samband med upptagningen på hösten så att eventuellt vatten som trängt in kan rinna ut. Detta för att undvika frysskador. Däcket är av sandwichkonstruktion med lite olika uppbyggnad (konstruktion). På vissa äldre båtar har problem förekommit med delaminering, dålig vidhäftning mellan materialen, det "knastrar" när man går på däck. Detta har i praktiken ingen betydelse, men kan åtgärdas genom att injicera skum. Se hur i Svenska Balladklubbens Praktiska Tips. Många balladägare har dragit ner fallen till sittbrunnen och utrustat båten med winchavlastare och fler winchar. Mer om detta finns att läsa i Svenska Balladklubbens Praktiska Tips." http://www.ballad.no/Historien.htm

Lue lisää

köli roikkuu laminoidun kölilaatikon sisällä, ilman kölipultteja. Tuo ainakin selittäisi paksun pohjan laminioinnin.

.."kierretty pallo useamman kerran".

Seilasin samoihin aikoihin Australiasta Trinidadille tanskalaisen yksinpurjehtijan kanssa. Tietääkseni hänen veneensä, Joy, oli ensimmäinen maailman ympäri seilannut Albin Ballad (vuosina 2001-2005). Näin ainakin silloin, v.2005, julkisuudessakin kerrottiin. Useita Balladeja oli kyllä seilannut Atlantin alueella.
Tieto muista pallon kiertäneistä Albin Balladeista kiinnostaisi varmaankin ko tanskalaista, johon olen e-mail yhteydessä silloin tällöin. Toissa kesänä hän muuten purjehti Balladillaan Huippuvuorille - ilmeisesti ensimmäinen Ballad sielläkin.

Voisitko raportoida pallon kiertäneiden Balladien nimet, jos ne ovat tiedossasi. Välitän tiedot Tanskaan.

yksityiskohtaisemmin ..... kirjoitti:

.."kierretty pallo useamman kerran".

Seilasin samoihin aikoihin Australiasta Trinidadille tanskalaisen yksinpurjehtijan kanssa. Tietääkseni hänen veneensä, Joy, oli ensimmäinen maailman ympäri seilannut Albin Ballad (vuosina 2001-2005). Näin ainakin silloin, v.2005, julkisuudessakin kerrottiin. Useita Balladeja oli kyllä seilannut Atlantin alueella.
Tieto muista pallon kiertäneistä Albin Balladeista kiinnostaisi varmaankin ko tanskalaista, johon olen e-mail yhteydessä silloin tällöin. Toissa kesänä hän muuten purjehti Balladillaan Huippuvuorille - ilmeisesti ensimmäinen Ballad sielläkin.

Voisitko raportoida pallon kiertäneiden Balladien nimet, jos ne ovat tiedossasi. Välitän tiedot Tanskaan.

Lue lisää

Minkäköhän takia 70- luvun veneissä lasikuitupaksuudet saattavat olla pohjan kohdalla jopa 4 kertaa paksumpia, kuin 2000< rakennetuissa veneissä? Ja miksi 90- luvun jälkeen rakennetuissa esiintyy enemmän lasikuituruttoa (ainakin korjaamopotilaissa), kuin 70- luvun paateissa? Eikö veneissä enää tarvitakaan paksua vahvaa runkoa? Ovatko karikot muuttuneet pehmeämmiksi? Kertokaa!!!

Mietityttää vaan kirjoitti:

Minkäköhän takia 70- luvun veneissä lasikuitupaksuudet saattavat olla pohjan kohdalla jopa 4 kertaa paksumpia, kuin 2000< rakennetuissa veneissä? Ja miksi 90- luvun jälkeen rakennetuissa esiintyy enemmän lasikuituruttoa (ainakin korjaamopotilaissa), kuin 70- luvun paateissa? Eikö veneissä enää tarvitakaan paksua vahvaa runkoa? Ovatko karikot muuttuneet pehmeämmiksi? Kertokaa!!!

Lue lisää

lasikuitu oli vielä seitkytluvulla sillätavalla outo materiaali että ei tiedetty tarkkaan millaiset ainevahvuudet olisivat käytännössä riittävät ja toimivimmat.tavallaan veneitä ei ole tehty kolaroitavaksi joten vähempikin runkopaksuus riittää normaalikäytössä mutta onhan siinä menetetty turvallisuudesta varmasti osa.kerran porasin seitkytluvun alun H-veneen peräpeiliin reikiä telinettä varten,oli pikkusta vaille tuuman paksua ainetta eikä ainakaan siinä kohdassa niin paksu tarvitsisi olla.kölin ympäristö on jo paljon kriittisempi paikka,siellä ei ole varmaan huono asia jos olisi vähän liikaa vahvuutta.

yksityiskohtaisemmin ..... kirjoitti:

.."kierretty pallo useamman kerran".

Seilasin samoihin aikoihin Australiasta Trinidadille tanskalaisen yksinpurjehtijan kanssa. Tietääkseni hänen veneensä, Joy, oli ensimmäinen maailman ympäri seilannut Albin Ballad (vuosina 2001-2005). Näin ainakin silloin, v.2005, julkisuudessakin kerrottiin. Useita Balladeja oli kyllä seilannut Atlantin alueella.
Tieto muista pallon kiertäneistä Albin Balladeista kiinnostaisi varmaankin ko tanskalaista, johon olen e-mail yhteydessä silloin tällöin. Toissa kesänä hän muuten purjehti Balladillaan Huippuvuorille - ilmeisesti ensimmäinen Ballad sielläkin.

Voisitko raportoida pallon kiertäneiden Balladien nimet, jos ne ovat tiedossasi. Välitän tiedot Tanskaan.

Lue lisää

Albin Ballad

Quite a few of them were sailed to places like the Shetland Islands, Iceland, Scotland and the Caribbean. A few also circumnavigated the globe, the most well known being, Herbert Jivegård, "world famous in Sweden" as "Papa Blondie" who cruised around
the world between 1979-1984 in his Ballad 1047, named Silvia.


lisätietoa

http://suomenalbinpurjehtijat.purjehdusportaali.com/Albin-Ballad.php

Ja sitten klikkaat. A brief presentation of Albin Ballad. Sivu 4

minulla on lasikuituun leivotun kölin etukulma umpiepipoksia, niin kolhut eivät aiheuta muuta kuin koloja epoksiin ja ne on todella helppo täyttää epoksilla talvitelakoinnin aikana

etupuskuri kirjoitti:

minulla on lasikuituun leivotun kölin etukulma umpiepipoksia, niin kolhut eivät aiheuta muuta kuin koloja epoksiin ja ne on todella helppo täyttää epoksilla talvitelakoinnin aikana

Lue lisää

ongelmia on kaksi:
1)rikkoutunesta pinnasta imeytyy vettä rakenteisiin, joka altistaa osmoosille ja pakkasjäätymisvaurioille (delaminoituminen)
2)kovat kolhut,veden tunkeutuminen rakenteisiin ja pakkasella tapahtuvat metallin ja veden laajenemisilmiöt irrottavat laminaatin kölin pinnasta, jollin muodostuu tasku kölin ja laminaatin väliin

tämän takia on aina huono ratkaisu rakentaa kölin ympärille mitään "leipomuksia".suunnitteluvirhe/ajattelemattomuus.ei kuitenkaan sen takia tarvitse olla ostamatta välttämättä mutta parempi paljas metalli.

Luulisi, että vaurioherkkyys tai isompien korjausten tarve kiville karauttamisten jälkeen olisi yleisesti tiedossa mikäli Albin Balladin kölirakenne olisi jollain tavalla kyseenalainen.
Voisin uskoa, että nykymuodin mukainen syvä eväköli aiheuttaa törmäyksessä enemmän runkovaurioita kuin sama kolhu Balladilla.

On vahinko, etteivät vakuutusyhtiöt julkaise eri veneiden vaurioita ja korjauskustannuksia.

Kolojen paklaaminen ei ole mikään ongelma.
Hyvä puoli kölirakenteessa on sekin, että kölipaino on lyijyä eikä rautaa.

mainsaill kirjoitti:

ongelmia on kaksi:
1)rikkoutunesta pinnasta imeytyy vettä rakenteisiin, joka altistaa osmoosille ja pakkasjäätymisvaurioille (delaminoituminen)
2)kovat kolhut,veden tunkeutuminen rakenteisiin ja pakkasella tapahtuvat metallin ja veden laajenemisilmiöt irrottavat laminaatin kölin pinnasta, jollin muodostuu tasku kölin ja laminaatin väliin

tämän takia on aina huono ratkaisu rakentaa kölin ympärille mitään "leipomuksia".suunnitteluvirhe/ajattelemattomuus.ei kuitenkaan sen takia tarvitse olla ostamatta välttämättä mutta parempi paljas metalli.

Lue lisää

Ei umpiepoksiin mitää imeydy. En tarkoita epoksihartsia vaan epoksia.

varmasti kolhittu kiviä kirjoitti:

Luulisi, että vaurioherkkyys tai isompien korjausten tarve kiville karauttamisten jälkeen olisi yleisesti tiedossa mikäli Albin Balladin kölirakenne olisi jollain tavalla kyseenalainen.
Voisin uskoa, että nykymuodin mukainen syvä eväköli aiheuttaa törmäyksessä enemmän runkovaurioita kuin sama kolhu Balladilla.

On vahinko, etteivät vakuutusyhtiöt julkaise eri veneiden vaurioita ja korjauskustannuksia.

Kolojen paklaaminen ei ole mikään ongelma.
Hyvä puoli kölirakenteessa on sekin, että kölipaino on lyijyä eikä rautaa.

Lue lisää

minulle asia on yleisesti tiedossa ja jos se ei muille ole ongelma niin hyvä niin.monen mielestä bavarian pienet köliprikat ja onnettomat pohjapalkitkaan eivät ole ongelmia.asia on katsojasta riippuva.näköjään ihan musta tuntuu juttuja.siksi kerroin vain mielipiteeni ja perustelinkin,koska kysyjä oli tiedustellut albin balladista.kaikki kysyjän lisäksi saa itse vetää johtopäätöksiä olenko minä vai muut oikeassa.ja huolimatta tuosta "viasta" voisin jossain tapauksessa ostaa tuon mainion veneen,jonka ainoa suuri miinus tuo kölipaketti on.ja kun puhuin balladin kölivaurioista ei sillä ollut mitään tekemistä sinun viittaamaasi runkovaurioon törmäyksen yhteydessä.sinä ilmeisesti tarkoitit kölin tunkemista veneen sisälle ja vaurioita siihen liittyen,kun minä puhuin gelcoat vaurioista johtuvasta veden imeytymisestä rakenteisiin.jos rautapintaisella tai lyijypintaisella kölillä kolauttaa kiveen on seuraus pinnalle törmäyskohdassa eri näköinen kuin tuollaisessa balladin lasikuidutetussa kölissä törmäysjäljet ovat.mitä taas tulee pohjan rakenteiden vaurioihin,ne riippuvat kunkin veneen pohjarakenteista ja kölin runkoon kiinnittämis tavoista,joten niillä ei ole mitään tekemistä tämän kölin lasikuituun "leipomisen " kanssa.samaan miletä olen,että lyijyköli on törmäyksessä ainakin helpompi korjata sen kun vaan vasaralla naputtelee eikä ruostu.lyijyn väitetään hiukan periksi antaessaa myös vähentävän vaurioita,josta en osaa sanoa muuta kuin epäillä vaikutusta pieneksi.lopuksi vielä totean, että kolojen paklaaminen on ongelma,kun köli tuppaa olemaan veden läpi kesän.jos esim. kolautat kiveen ensimmäisellä saari reissulla huhti-toukokuussa, imee vaurio kohta vettä runkoon 5-6 kuukautta.ellet siis nosta venettä ylös ja tee tuota "paklaaminen ei ole mikään ongelma" operaatiotasi.

mainsaill kirjoitti:

minulle asia on yleisesti tiedossa ja jos se ei muille ole ongelma niin hyvä niin.monen mielestä bavarian pienet köliprikat ja onnettomat pohjapalkitkaan eivät ole ongelmia.asia on katsojasta riippuva.näköjään ihan musta tuntuu juttuja.siksi kerroin vain mielipiteeni ja perustelinkin,koska kysyjä oli tiedustellut albin balladista.kaikki kysyjän lisäksi saa itse vetää johtopäätöksiä olenko minä vai muut oikeassa.ja huolimatta tuosta "viasta" voisin jossain tapauksessa ostaa tuon mainion veneen,jonka ainoa suuri miinus tuo kölipaketti on.ja kun puhuin balladin kölivaurioista ei sillä ollut mitään tekemistä sinun viittaamaasi runkovaurioon törmäyksen yhteydessä.sinä ilmeisesti tarkoitit kölin tunkemista veneen sisälle ja vaurioita siihen liittyen,kun minä puhuin gelcoat vaurioista johtuvasta veden imeytymisestä rakenteisiin.jos rautapintaisella tai lyijypintaisella kölillä kolauttaa kiveen on seuraus pinnalle törmäyskohdassa eri näköinen kuin tuollaisessa balladin lasikuidutetussa kölissä törmäysjäljet ovat.mitä taas tulee pohjan rakenteiden vaurioihin,ne riippuvat kunkin veneen pohjarakenteista ja kölin runkoon kiinnittämis tavoista,joten niillä ei ole mitään tekemistä tämän kölin lasikuituun "leipomisen " kanssa.samaan miletä olen,että lyijyköli on törmäyksessä ainakin helpompi korjata sen kun vaan vasaralla naputtelee eikä ruostu.lyijyn väitetään hiukan periksi antaessaa myös vähentävän vaurioita,josta en osaa sanoa muuta kuin epäillä vaikutusta pieneksi.lopuksi vielä totean, että kolojen paklaaminen on ongelma,kun köli tuppaa olemaan veden läpi kesän.jos esim. kolautat kiveen ensimmäisellä saari reissulla huhti-toukokuussa, imee vaurio kohta vettä runkoon 5-6 kuukautta.ellet siis nosta venettä ylös ja tee tuota "paklaaminen ei ole mikään ongelma" operaatiotasi.

Lue lisää

..pääsee vaikkapa täältä
http://balladklubben.se/joomla/index.php

Köli ei näytä olevan tavallinen keskustelun aihe minkään maan ballad foorumeilla.

mainsaill kirjoitti:

minulle asia on yleisesti tiedossa ja jos se ei muille ole ongelma niin hyvä niin.monen mielestä bavarian pienet köliprikat ja onnettomat pohjapalkitkaan eivät ole ongelmia.asia on katsojasta riippuva.näköjään ihan musta tuntuu juttuja.siksi kerroin vain mielipiteeni ja perustelinkin,koska kysyjä oli tiedustellut albin balladista.kaikki kysyjän lisäksi saa itse vetää johtopäätöksiä olenko minä vai muut oikeassa.ja huolimatta tuosta "viasta" voisin jossain tapauksessa ostaa tuon mainion veneen,jonka ainoa suuri miinus tuo kölipaketti on.ja kun puhuin balladin kölivaurioista ei sillä ollut mitään tekemistä sinun viittaamaasi runkovaurioon törmäyksen yhteydessä.sinä ilmeisesti tarkoitit kölin tunkemista veneen sisälle ja vaurioita siihen liittyen,kun minä puhuin gelcoat vaurioista johtuvasta veden imeytymisestä rakenteisiin.jos rautapintaisella tai lyijypintaisella kölillä kolauttaa kiveen on seuraus pinnalle törmäyskohdassa eri näköinen kuin tuollaisessa balladin lasikuidutetussa kölissä törmäysjäljet ovat.mitä taas tulee pohjan rakenteiden vaurioihin,ne riippuvat kunkin veneen pohjarakenteista ja kölin runkoon kiinnittämis tavoista,joten niillä ei ole mitään tekemistä tämän kölin lasikuituun "leipomisen " kanssa.samaan miletä olen,että lyijyköli on törmäyksessä ainakin helpompi korjata sen kun vaan vasaralla naputtelee eikä ruostu.lyijyn väitetään hiukan periksi antaessaa myös vähentävän vaurioita,josta en osaa sanoa muuta kuin epäillä vaikutusta pieneksi.lopuksi vielä totean, että kolojen paklaaminen on ongelma,kun köli tuppaa olemaan veden läpi kesän.jos esim. kolautat kiveen ensimmäisellä saari reissulla huhti-toukokuussa, imee vaurio kohta vettä runkoon 5-6 kuukautta.ellet siis nosta venettä ylös ja tee tuota "paklaaminen ei ole mikään ongelma" operaatiotasi.

Lue lisää

Jos viitsisit käyttää isoja kirjaimia ja vähän kappalejakojakin, tulisi ehkä luettuakin sanomaasi.

mainsaill kirjoitti:

minulle asia on yleisesti tiedossa ja jos se ei muille ole ongelma niin hyvä niin.monen mielestä bavarian pienet köliprikat ja onnettomat pohjapalkitkaan eivät ole ongelmia.asia on katsojasta riippuva.näköjään ihan musta tuntuu juttuja.siksi kerroin vain mielipiteeni ja perustelinkin,koska kysyjä oli tiedustellut albin balladista.kaikki kysyjän lisäksi saa itse vetää johtopäätöksiä olenko minä vai muut oikeassa.ja huolimatta tuosta "viasta" voisin jossain tapauksessa ostaa tuon mainion veneen,jonka ainoa suuri miinus tuo kölipaketti on.ja kun puhuin balladin kölivaurioista ei sillä ollut mitään tekemistä sinun viittaamaasi runkovaurioon törmäyksen yhteydessä.sinä ilmeisesti tarkoitit kölin tunkemista veneen sisälle ja vaurioita siihen liittyen,kun minä puhuin gelcoat vaurioista johtuvasta veden imeytymisestä rakenteisiin.jos rautapintaisella tai lyijypintaisella kölillä kolauttaa kiveen on seuraus pinnalle törmäyskohdassa eri näköinen kuin tuollaisessa balladin lasikuidutetussa kölissä törmäysjäljet ovat.mitä taas tulee pohjan rakenteiden vaurioihin,ne riippuvat kunkin veneen pohjarakenteista ja kölin runkoon kiinnittämis tavoista,joten niillä ei ole mitään tekemistä tämän kölin lasikuituun "leipomisen " kanssa.samaan miletä olen,että lyijyköli on törmäyksessä ainakin helpompi korjata sen kun vaan vasaralla naputtelee eikä ruostu.lyijyn väitetään hiukan periksi antaessaa myös vähentävän vaurioita,josta en osaa sanoa muuta kuin epäillä vaikutusta pieneksi.lopuksi vielä totean, että kolojen paklaaminen on ongelma,kun köli tuppaa olemaan veden läpi kesän.jos esim. kolautat kiveen ensimmäisellä saari reissulla huhti-toukokuussa, imee vaurio kohta vettä runkoon 5-6 kuukautta.ellet siis nosta venettä ylös ja tee tuota "paklaaminen ei ole mikään ongelma" operaatiotasi.

Lue lisää

Kauankohan sitä "suunnitteluvirhettä" pitää testata. 40 vuotta on vasta paklattu veneeni lasikuituun leivotun kölin naarmuja ja kolisteluja kuten myös monien muidenkin :)
Eikä ole nostettu ylös paklaamisen vuoksi

tiedossa kirjoitti:

Kauankohan sitä "suunnitteluvirhettä" pitää testata. 40 vuotta on vasta paklattu veneeni lasikuituun leivotun kölin naarmuja ja kolisteluja kuten myös monien muidenkin :)
Eikä ole nostettu ylös paklaamisen vuoksi

Lue lisää

Pienistä kolahduksista ei tarvitse Balladissakaan välittää, kun esimerkiksi laminoi kölin alaosan epoksihartsilla.

mainsaill kirjoitti:

minulle asia on yleisesti tiedossa ja jos se ei muille ole ongelma niin hyvä niin.monen mielestä bavarian pienet köliprikat ja onnettomat pohjapalkitkaan eivät ole ongelmia.asia on katsojasta riippuva.näköjään ihan musta tuntuu juttuja.siksi kerroin vain mielipiteeni ja perustelinkin,koska kysyjä oli tiedustellut albin balladista.kaikki kysyjän lisäksi saa itse vetää johtopäätöksiä olenko minä vai muut oikeassa.ja huolimatta tuosta "viasta" voisin jossain tapauksessa ostaa tuon mainion veneen,jonka ainoa suuri miinus tuo kölipaketti on.ja kun puhuin balladin kölivaurioista ei sillä ollut mitään tekemistä sinun viittaamaasi runkovaurioon törmäyksen yhteydessä.sinä ilmeisesti tarkoitit kölin tunkemista veneen sisälle ja vaurioita siihen liittyen,kun minä puhuin gelcoat vaurioista johtuvasta veden imeytymisestä rakenteisiin.jos rautapintaisella tai lyijypintaisella kölillä kolauttaa kiveen on seuraus pinnalle törmäyskohdassa eri näköinen kuin tuollaisessa balladin lasikuidutetussa kölissä törmäysjäljet ovat.mitä taas tulee pohjan rakenteiden vaurioihin,ne riippuvat kunkin veneen pohjarakenteista ja kölin runkoon kiinnittämis tavoista,joten niillä ei ole mitään tekemistä tämän kölin lasikuituun "leipomisen " kanssa.samaan miletä olen,että lyijyköli on törmäyksessä ainakin helpompi korjata sen kun vaan vasaralla naputtelee eikä ruostu.lyijyn väitetään hiukan periksi antaessaa myös vähentävän vaurioita,josta en osaa sanoa muuta kuin epäillä vaikutusta pieneksi.lopuksi vielä totean, että kolojen paklaaminen on ongelma,kun köli tuppaa olemaan veden läpi kesän.jos esim. kolautat kiveen ensimmäisellä saari reissulla huhti-toukokuussa, imee vaurio kohta vettä runkoon 5-6 kuukautta.ellet siis nosta venettä ylös ja tee tuota "paklaaminen ei ole mikään ongelma" operaatiotasi.

Lue lisää

Tottakai kaikista kolahduksista jälkiä jää, mutta sisäänleivotun paarlastin etuna on se, että kölin alue ja koko veneen runko on yhtenäistä rakennetta. Kovemman tällin kohdalla tästä voi olla etua. Lisäksi Ballad kestää isältä pojanpojalle.

Kuten aiemmin lisäsin, paarlastikölin alaosan voi tehdä sielunrauhan vuoksi epoksihartsista uudelleen, mutta se ei ole Balladinkaan kohdalla välttämätöntä. Näin on omassa Balladissani. Tällin pitää olla todella kova, ennen kuin kölin etureunaan tulee muutakin kuin pelkkä naarmu. Tuolloin tunnollinen omistaja tarkistaa vauriot joka tapauksessa nostamalla veneen kuiville.

Muutenkin runkovahvuudet ovat veneessäni melkoisia, jonka vuoksi se painaakin lähes nelisen tonnia.

Balladin omassa alkuperäisessä handbookissakin on asiaan kiinnitetty huomiota jo kymmeniä vuosia sitten. Korjausohje on aivan tavanomainen. Kohta hiotaan syksyllä noston jälkeen auki, annetaan kuivaa puolisen vuotta jne. Muitakin samalla tavalla tehtyjä veneitä olemassa, kuten Misil ja Contessa 32. Kosteudethan voi aina varmuuden vuoksi tarkistaa, vaikka ongelmia ei olisikaan.

Kovassa kelissä, kuten viime kesän Suursaaren kierrossa paatissa oli rakenteiden puolesta hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ei nytky, narise tai nulju. Toisenlaisiakin kokemuksia löytyy, mutta toisista veneistä.

Vene on purjehtijana yllätyksetön, sillä ei ole "takataskussaan" mitään temppuja kipparinsa varalle. Stressitöntä seilaamista. Ahterista katsoen sillä on levennys uumallaan ( kuten vanhoilla mammoilla on "tanssikahvat" :-), jonka ansioista rouva kantaa purjeensa paremmin kuin moni muu. Balladihan ei ole mikään loppujäykkä puikula ja se pysyy käsissä kuin tauti.

jiiku kirjoitti:

Tottakai kaikista kolahduksista jälkiä jää, mutta sisäänleivotun paarlastin etuna on se, että kölin alue ja koko veneen runko on yhtenäistä rakennetta. Kovemman tällin kohdalla tästä voi olla etua. Lisäksi Ballad kestää isältä pojanpojalle.

Kuten aiemmin lisäsin, paarlastikölin alaosan voi tehdä sielunrauhan vuoksi epoksihartsista uudelleen, mutta se ei ole Balladinkaan kohdalla välttämätöntä. Näin on omassa Balladissani. Tällin pitää olla todella kova, ennen kuin kölin etureunaan tulee muutakin kuin pelkkä naarmu. Tuolloin tunnollinen omistaja tarkistaa vauriot joka tapauksessa nostamalla veneen kuiville.

Muutenkin runkovahvuudet ovat veneessäni melkoisia, jonka vuoksi se painaakin lähes nelisen tonnia.

Balladin omassa alkuperäisessä handbookissakin on asiaan kiinnitetty huomiota jo kymmeniä vuosia sitten. Korjausohje on aivan tavanomainen. Kohta hiotaan syksyllä noston jälkeen auki, annetaan kuivaa puolisen vuotta jne. Muitakin samalla tavalla tehtyjä veneitä olemassa, kuten Misil ja Contessa 32. Kosteudethan voi aina varmuuden vuoksi tarkistaa, vaikka ongelmia ei olisikaan.

Kovassa kelissä, kuten viime kesän Suursaaren kierrossa paatissa oli rakenteiden puolesta hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ei nytky, narise tai nulju. Toisenlaisiakin kokemuksia löytyy, mutta toisista veneistä.

Vene on purjehtijana yllätyksetön, sillä ei ole "takataskussaan" mitään temppuja kipparinsa varalle. Stressitöntä seilaamista. Ahterista katsoen sillä on levennys uumallaan ( kuten vanhoilla mammoilla on "tanssikahvat" :-), jonka ansioista rouva kantaa purjeensa paremmin kuin moni muu. Balladihan ei ole mikään loppujäykkä puikula ja se pysyy käsissä kuin tauti.

Lue lisää

Tulee mieleen brittien tukevat cruiserit kuten Vancouver, Rustler, Tradewind.... Taitaa myös jenkkicruisereissa olla; Pearson, Island Packet, Valiant, Bristol Channel Cutter ja mitä niitä nyt onkaan... Tarkistakaa, jos epäilette että muistin väärin.

Onko vanhoissa Albin Vegoissakaan ollut isompia ongelmia? Yhähän ne näyttävät seilaavan eri puolilla maailmaa.

paarlasteja valmistetaan yh... kirjoitti:

Tulee mieleen brittien tukevat cruiserit kuten Vancouver, Rustler, Tradewind.... Taitaa myös jenkkicruisereissa olla; Pearson, Island Packet, Valiant, Bristol Channel Cutter ja mitä niitä nyt onkaan... Tarkistakaa, jos epäilette että muistin väärin.

Onko vanhoissa Albin Vegoissakaan ollut isompia ongelmia? Yhähän ne näyttävät seilaavan eri puolilla maailmaa.

Lue lisää

rauhallista tavaraa hartsi/kuitupussisakin romurautaan, alasimiin verrattuna..

on aika kirjoitti:

rauhallista tavaraa hartsi/kuitupussisakin romurautaan, alasimiin verrattuna..

hoitaa kuin pohjaan pultattua rautaköliä, "alasinta". Lyijyköli on aina parempi kuin rautaköli. Mutta kun se rauta on halpaa metallia, siksi sitä käytetään.

on myös helpompi kirjoitti:

hoitaa kuin pohjaan pultattua rautaköliä, "alasinta". Lyijyköli on aina parempi kuin rautaköli. Mutta kun se rauta on halpaa metallia, siksi sitä käytetään.

minun on veneessäni on ollut lasikuituun leivottu rautaköli myös neljäkymmentä vuotta käytössä. koeajo näköjään jatkuu

pitkä rupeama kirjoitti:

minun on veneessäni on ollut lasikuituun leivottu rautaköli myös neljäkymmentä vuotta käytössä. koeajo näköjään jatkuu

jälkeen?
Aika paljon näyttöjä on sen puolesta, että lasikuituun leivottu paarlasti ei ole mahdoton ajatus ....kunhan vielä 50 vuoden "kestotestien" tuloksia rupeaa tulemaan.

pitkä rupeama kirjoitti:

minun on veneessäni on ollut lasikuituun leivottu rautaköli myös neljäkymmentä vuotta käytössä. koeajo näköjään jatkuu

1969 lasikuitu oli tuore materiaali veneen valmistuksessa ja niitä veneitä on enää vähän jäljellä.ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla veneesi?

mainsaill kirjoitti:

1969 lasikuitu oli tuore materiaali veneen valmistuksessa ja niitä veneitä on enää vähän jäljellä.ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla veneesi?

Herreshofin suunnittelema 42-jalkainen ketsi oli ilmeisesti ensimmäinen lujitemuovinen purjevene.
Lähde: George Marsh, "50 years of reinforced plastic boats".

rakennettiin v. 1951 ! kirjoitti:

Herreshofin suunnittelema 42-jalkainen ketsi oli ilmeisesti ensimmäinen lujitemuovinen purjevene.
Lähde: George Marsh, "50 years of reinforced plastic boats".

en kysynyt tuota.tiedän että esim. vator suomessa aloitti rakentamaan lasikuituveneitä 1968.kovin suurta -60 luvulla ei matkaveneiden teko suomessa ollut eikä varsinkaan lasikuidusta.valmistus alkoi yleistyä v.-75 jälkeen, koska 70-luvun alussa oli kova inflaatio ja energiakriisi, joka lamaannutti talouttamme.kotisatamassanikin on näitä -70 luvulla valmistettuja veneitä (esim. h-veneitä ja pari moottorivenettä.mutta mikä on tuo v.-69 valmistettu (purje)vene,johon kirjoittaja viittasi?

mainsaill kirjoitti:

en kysynyt tuota.tiedän että esim. vator suomessa aloitti rakentamaan lasikuituveneitä 1968.kovin suurta -60 luvulla ei matkaveneiden teko suomessa ollut eikä varsinkaan lasikuidusta.valmistus alkoi yleistyä v.-75 jälkeen, koska 70-luvun alussa oli kova inflaatio ja energiakriisi, joka lamaannutti talouttamme.kotisatamassanikin on näitä -70 luvulla valmistettuja veneitä (esim. h-veneitä ja pari moottorivenettä.mutta mikä on tuo v.-69 valmistettu (purje)vene,johon kirjoittaja viittasi?

Lue lisää

Jossain Hämeenlinnan lähistöllä oli 60-70-luvun vaihteessa muovifirma, joka teki (tilauksesta?) isojakin purjeveneitä. En vain millään muista putiikin nimeä, ehkä joku muu muistaa.

paarlasteja valmistetaan yh... kirjoitti:

Tulee mieleen brittien tukevat cruiserit kuten Vancouver, Rustler, Tradewind.... Taitaa myös jenkkicruisereissa olla; Pearson, Island Packet, Valiant, Bristol Channel Cutter ja mitä niitä nyt onkaan... Tarkistakaa, jos epäilette että muistin väärin.

Onko vanhoissa Albin Vegoissakaan ollut isompia ongelmia? Yhähän ne näyttävät seilaavan eri puolilla maailmaa.

Lue lisää

Meillä ehkä tunnetumpia muita merkkejä, joissa on sisäänlaminoitu paarlasti, ovat Vindö (lyijypaino) ja HR 352 (rautapaino). Myös Haukilahden veneveistämö leipoo CA-veneisiin painolastin lattarautanipuista. Mielestäni rakenne ei pienisyväyksisissä (pohjakosketukset harvinaisia) veneissä ole mikään varsinainen ongelma, mutta veneen omistajan on syytä olla tietoinen asiasta ja suhtautua kölin naarmuihin normaalia suuremmalla tarkkuudella. Minusta paras tapa suojella muovipintaista köliä olisi taivutella hst-levystä kölin etureunaan ja pohjaan suojus. Tämähän on yleinen rakenne S&S veneissä lyijykölin suojana, samoin kuin pronssivalu etukulmassa.

mainsaill kirjoitti:

1969 lasikuitu oli tuore materiaali veneen valmistuksessa ja niitä veneitä on enää vähän jäljellä.ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla veneesi?

Bianca 27

Kpl kirjoitti:

Jossain Hämeenlinnan lähistöllä oli 60-70-luvun vaihteessa muovifirma, joka teki (tilauksesta?) isojakin purjeveneitä. En vain millään muista putiikin nimeä, ehkä joku muu muistaa.

Lue lisää

Ellen aivan väärin muista, Hämeenlinnan tienoilla leivottiin lasikuidusta ainakin kaksi 40-jalkaista, S&S:n suunnittelemaa purjevenettä jo 1965, mutta nämä veneet rakennettiin omatoimisesti. Molemmat veneet ovat edelleen tietääkseni hyvässä kunnossa, mutta tekijät ovat jo mullan alla, samoin muut tuntemani henkilöt, jotka olisivat voineet tietää lisää yksityiskohtia tästä projektista.

Purje ja moottori -lehden 1967 venetaulukossa on 264 venettä, joista 206:ssa on vähintään runko lasikuitua. (Näiden joukossa on myös yksi Vatorin vene.)

Samassa lehdessä esitellään "Neljä jokamiehen avomeriristeilijää", kaikki lasikuituisia, kaksi niistä Ruotsista ja kaksi Englannista.

Vuotta myöhemmin eli 1968 PM aloittaa Helsingin venenäyttelystä kertovan juttunsa: "Kymmenkunta puuveneitten valmistajaa oli uskaltautunut Helsingin lasikuituvaltaiseen venenäyttelyyn."

Toisin sanoen jo 60-luvun jälkipuoliskolla lasikuitu oli syrjäyttänyt puun veneenrakennusmateriaalina melko perusteellisesti.

mainsaill kirjoitti:

1969 lasikuitu oli tuore materiaali veneen valmistuksessa ja niitä veneitä on enää vähän jäljellä.ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla veneesi?

"1969 lasikuitu oli tuore materiaali veneen valmistuksessa ja niitä veneitä on enää vähän jäljellä.ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla veneesi? "

Esim Turun veneveistämö ryhtyi tekemään Kings Cruiser 29:tä 68-69. Uskoisin, että lähes kaikki nämä veneet ovat vielä jäljellä. Vai oletteko nähneet joskus klassisia pursia venehajoittamoilla?

Sail56 kirjoitti:

"1969 lasikuitu oli tuore materiaali veneen valmistuksessa ja niitä veneitä on enää vähän jäljellä.ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla veneesi? "

Esim Turun veneveistämö ryhtyi tekemään Kings Cruiser 29:tä 68-69. Uskoisin, että lähes kaikki nämä veneet ovat vielä jäljellä. Vai oletteko nähneet joskus klassisia pursia venehajoittamoilla?

Lue lisää

suurin osa lasikuituveneistä oli ja on edelleen varsin pieniä soutu- ja perämoottoriveneitä.mitä isommista puhutaan,sitä vähemmän niitä on tehty.viittasin siis tuohon suureen enemmistöön,kun totesin pienen osan olevan jäljellä.moni -60 luvulla laminoitu paatti on jo ongemajätteenä.pitää kotona katsoa mielenkiinosta purjehtijan käsikirjasta kuinka paljon -60 luvulla rakennettuja veneitä on rekisterissä.ei varmaan mikään kovin suuri otos.koko juttuhan lähti liikkeelle viitauksestani (pinnaltaan särkyneen ja primerilla suojaamattoman) lasikuidun ongelmiin.jotkut muutkin ovat joskus väittäneet,että osmoosivaaran takia runkoa pitäisi varjella kaikilta kolhuilta,jotka voisivat johtaa veden tunkeutumiseen rakenteisiin.sisäänleivottu köli varsinkin purjeveneessä (syväys) tekee ratkaisun mielestäni tässä suhteessa riskaabeliksi.itse haluan lyijykölin,joka ei ole laminoitu osaksi veneen rakenteita,jotta vältän kolhuista johtuvat mahdolliset ruoste- ja vedenimeytymisongelmat.

Hakro kirjoitti:

Ellen aivan väärin muista, Hämeenlinnan tienoilla leivottiin lasikuidusta ainakin kaksi 40-jalkaista, S&S:n suunnittelemaa purjevenettä jo 1965, mutta nämä veneet rakennettiin omatoimisesti. Molemmat veneet ovat edelleen tietääkseni hyvässä kunnossa, mutta tekijät ovat jo mullan alla, samoin muut tuntemani henkilöt, jotka olisivat voineet tietää lisää yksityiskohtia tästä projektista.

Purje ja moottori -lehden 1967 venetaulukossa on 264 venettä, joista 206:ssa on vähintään runko lasikuitua. (Näiden joukossa on myös yksi Vatorin vene.)

Samassa lehdessä esitellään "Neljä jokamiehen avomeriristeilijää", kaikki lasikuituisia, kaksi niistä Ruotsista ja kaksi Englannista.

Vuotta myöhemmin eli 1968 PM aloittaa Helsingin venenäyttelystä kertovan juttunsa: "Kymmenkunta puuveneitten valmistajaa oli uskaltautunut Helsingin lasikuituvaltaiseen venenäyttelyyn."

Toisin sanoen jo 60-luvun jälkipuoliskolla lasikuitu oli syrjäyttänyt puun veneenrakennusmateriaalina melko perusteellisesti.

Lue lisää

Ja ne molemmat lujatekoiset 1965 valmistuneet S&S40-veneet seilaavat hyväkuntoisina. Hienoja klassikkoja!
Myöhemmin 1980-luvulla Turun Teräskaluste teki samanlaisia muutaman lisää, joista yksi taitaa olla myynnissä vesille.fi-sivuilla.

mainsaill kirjoitti:

suurin osa lasikuituveneistä oli ja on edelleen varsin pieniä soutu- ja perämoottoriveneitä.mitä isommista puhutaan,sitä vähemmän niitä on tehty.viittasin siis tuohon suureen enemmistöön,kun totesin pienen osan olevan jäljellä.moni -60 luvulla laminoitu paatti on jo ongemajätteenä.pitää kotona katsoa mielenkiinosta purjehtijan käsikirjasta kuinka paljon -60 luvulla rakennettuja veneitä on rekisterissä.ei varmaan mikään kovin suuri otos.koko juttuhan lähti liikkeelle viitauksestani (pinnaltaan särkyneen ja primerilla suojaamattoman) lasikuidun ongelmiin.jotkut muutkin ovat joskus väittäneet,että osmoosivaaran takia runkoa pitäisi varjella kaikilta kolhuilta,jotka voisivat johtaa veden tunkeutumiseen rakenteisiin.sisäänleivottu köli varsinkin purjeveneessä (syväys) tekee ratkaisun mielestäni tässä suhteessa riskaabeliksi.itse haluan lyijykölin,joka ei ole laminoitu osaksi veneen rakenteita,jotta vältän kolhuista johtuvat mahdolliset ruoste- ja vedenimeytymisongelmat.

Lue lisää

selasin purjehtijan vuosikirjaa v.2008. Siinä oli alle 100 matkapurjevenettä, jotka oli rakennettu ennen vuotta 1970.näistä sadastakin osa on puuta ja rautaa.näin ollen ei se kovin iso ole tuo otos tuon aikakauden veneistä.mutta kyllä sieltä mm. jokunen lasikuitu swanikin löytyi.kuitenkin matkapurjevenitä on tänä päivänä varmaan 10000 rekisterissä,joten ei tuo -60 luku (osa noista sadasta oli rakennettu -20, -30, -40 ja -50 -luvullakin ja tuskin lasikuidusta) ole kovin vahvana edustettuna.

mainsaill kirjoitti:

minulle asia on yleisesti tiedossa ja jos se ei muille ole ongelma niin hyvä niin.monen mielestä bavarian pienet köliprikat ja onnettomat pohjapalkitkaan eivät ole ongelmia.asia on katsojasta riippuva.näköjään ihan musta tuntuu juttuja.siksi kerroin vain mielipiteeni ja perustelinkin,koska kysyjä oli tiedustellut albin balladista.kaikki kysyjän lisäksi saa itse vetää johtopäätöksiä olenko minä vai muut oikeassa.ja huolimatta tuosta "viasta" voisin jossain tapauksessa ostaa tuon mainion veneen,jonka ainoa suuri miinus tuo kölipaketti on.ja kun puhuin balladin kölivaurioista ei sillä ollut mitään tekemistä sinun viittaamaasi runkovaurioon törmäyksen yhteydessä.sinä ilmeisesti tarkoitit kölin tunkemista veneen sisälle ja vaurioita siihen liittyen,kun minä puhuin gelcoat vaurioista johtuvasta veden imeytymisestä rakenteisiin.jos rautapintaisella tai lyijypintaisella kölillä kolauttaa kiveen on seuraus pinnalle törmäyskohdassa eri näköinen kuin tuollaisessa balladin lasikuidutetussa kölissä törmäysjäljet ovat.mitä taas tulee pohjan rakenteiden vaurioihin,ne riippuvat kunkin veneen pohjarakenteista ja kölin runkoon kiinnittämis tavoista,joten niillä ei ole mitään tekemistä tämän kölin lasikuituun "leipomisen " kanssa.samaan miletä olen,että lyijyköli on törmäyksessä ainakin helpompi korjata sen kun vaan vasaralla naputtelee eikä ruostu.lyijyn väitetään hiukan periksi antaessaa myös vähentävän vaurioita,josta en osaa sanoa muuta kuin epäillä vaikutusta pieneksi.lopuksi vielä totean, että kolojen paklaaminen on ongelma,kun köli tuppaa olemaan veden läpi kesän.jos esim. kolautat kiveen ensimmäisellä saari reissulla huhti-toukokuussa, imee vaurio kohta vettä runkoon 5-6 kuukautta.ellet siis nosta venettä ylös ja tee tuota "paklaaminen ei ole mikään ongelma" operaatiotasi.

Lue lisää

Pistää kirjoittamaan tekstin yhteen pötköön ja aloittamaan virkkeet ilman isoja alkukirjaimia? Vai snobbailunhalu? Niin tai näin, niin ikävä lukea..

Texoglass, Hämeenlinna kirjoitti:

Ja ne molemmat lujatekoiset 1965 valmistuneet S&S40-veneet seilaavat hyväkuntoisina. Hienoja klassikkoja!
Myöhemmin 1980-luvulla Turun Teräskaluste teki samanlaisia muutaman lisää, joista yksi taitaa olla myynnissä vesille.fi-sivuilla.

Lue lisää

Juuri ilmestyneessä Frisk Brisissä (1/09) oli kuin tilauksesta perusteellinen artikkeli suomalaisista S&S 40 -veneistä. Sen mukaan Teksoglass valmisti 10 venettä ja Turun Teräskaluste kuusi.

nykysuosikit on saman testin kirjoitti:

jälkeen?
Aika paljon näyttöjä on sen puolesta, että lasikuituun leivottu paarlasti ei ole mahdoton ajatus ....kunhan vielä 50 vuoden "kestotestien" tuloksia rupeaa tulemaan.

Lue lisää

10 vuotta sitten tuossa kerroin sisäänleivotun kölini 40-vuotistestistäni. Nyt siis 50-vuotisraportissani voin raportoida kölini olevan hyvässä kunnossa. Viimeisen 10 vuoden aikana on hiottu kerran pohja paljaaksi ja maalasin uudet epoksikerrokset ja myrkyt.

Kpl kirjoitti:

Meillä ehkä tunnetumpia muita merkkejä, joissa on sisäänlaminoitu paarlasti, ovat Vindö (lyijypaino) ja HR 352 (rautapaino). Myös Haukilahden veneveistämö leipoo CA-veneisiin painolastin lattarautanipuista. Mielestäni rakenne ei pienisyväyksisissä (pohjakosketukset harvinaisia) veneissä ole mikään varsinainen ongelma, mutta veneen omistajan on syytä olla tietoinen asiasta ja suhtautua kölin naarmuihin normaalia suuremmalla tarkkuudella. Minusta paras tapa suojella muovipintaista köliä olisi taivutella hst-levystä kölin etureunaan ja pohjaan suojus. Tämähän on yleinen rakenne S&S veneissä lyijykölin suojana, samoin kuin pronssivalu etukulmassa.

Lue lisää

Ei lasikuitupintaisen kölin etukulmaan tarvitse sentään rosterilevyä laittaa. Kokemukseni mukaan kivilleajoista ei tule kuin pintanaarmuja joten esim. sentin kerros umpiepoksifilleriä päällimmäisenä kerroksena suojaa. Kivestä tuleva naarmu ei puhkaise epoksikerrosta lasikuituun asti ja syksyllä maissa se on helppo paikata epoksifillerillä.

Albinit ovat hyvää tekoa! Samaan perheeseen kuuluu myös tuo Shipman-28, jolla tehtiin muistakseeni rundi koko skandinavian ympäri.

kerrankin olimme tyttöystäväni kanssa folkkarilla lähdössä laiturista, kun naapuriveneestä pelokkaasti alettiin kysellä, että ette kai te nyt enää kohti yötä ja myrskyä lähde. Kello oli noin 18., ja tuulta alle 10 m/s.

En hämmästykseltäni saanut edes sanottua mitään nasevaa. Äijä istui ison muovipurkkarin sitloodassa ruorin takana. Käsissä oli sellaiset puolihanskat ja päässä vielä lippis, jossa luki "Captain". Ilmeisesti odottamassa tuulen tyyntymistä.

Harmitti vain, että oli pakko laittaa perämoottori käyntiin, kun tuuli oli suoraan takaa ja paikka oli ahdas. Laituriin olimme tulleet edellisenä iltana ilman konetta, ja silloinkin sama äijä huolestuneen näköisenä ryntäili laiturilla ympäriinsä, mutta ei - onnneksi - ehtinyt ottaa vastaan ennen kuin tyttöystäväni oli jo laittanut keulan kiinni.

Itselläni on myös lasikuidun sisään leivottu lyijyköli (Kings Cruiser 29). Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua näistä perinteisistä kölirakenteista.

Oma kokemukseni on, että em. konstruktio on erittäin kestävä ja vauriotapauksissakin helppo korjata. Ainakin omassa veneessä rakennevahvuudet ovat sitä luokkaa, että kölirakennetta tuskin edes saisi rikottua kiville ajamalla. Vauriot ovat kovassakin tällissä lähinnä kosmeettisia.

Viime kesänä paukautin pitkästä aikaa kunnolla kiville. Tiukkaa krysssiä väylän ulkopuolella ja noin viittä solmua matalikolle. Sukeltamalla näin, että kölin etureunaan oli tullut vajaan sentin kolo. Ainevahvuudet ovat alueella jotain 3-4 senttiä.

Rakenteet tuntuivat myös kuivuvan aika nopeasti noston jälkeen. Parin kuukauden jälkeen nostosta laminaatti näyttää mittarin mukaan olevan jo aivan kuivaa. Keväällä raaputan varmuuden vuoksi vielä hieman lisää pintaa auki ja eiku uutta laminaattia päälle. Laminointityö on varsin helppo suorittaa ja lujuudet eivät mitenkään heikkene.

Vene on nyt 33 vuotta vanha ja taru ei varmasti pääty näihin rakenteellisiin ongelmiin.

Värittömän gelcoatin käyttö vesilinjan alapuolella ei ole ollut mitenkään poikkeuksellista. Pigmentin pois jättämisellä on omat etunsa, kun UV ei ole ongemana. Laminaattihan ei auringonvalosta pidä. Kokemuksesta voin sanoa, ettei ole pinnasta helppo nähdä sitä gelcoatin olemassaoloa.

varma? kirjoitti:

Värittömän gelcoatin käyttö vesilinjan alapuolella ei ole ollut mitenkään poikkeuksellista. Pigmentin pois jättämisellä on omat etunsa, kun UV ei ole ongemana. Laminaattihan ei auringonvalosta pidä. Kokemuksesta voin sanoa, ettei ole pinnasta helppo nähdä sitä gelcoatin olemassaoloa.

Lue lisää

että yli 40-vuotiaan veneen peräsimen myrkkymaalin rapsuttamisesta ei voi päätellä, että gelcoat olisi alkuperäinen. Ehkä oli alkuperäinen, jos vene on ollut samalla omistajalla uudesta lähtien eikä peräsintä ole kertaakaan korjattu.
Korjauksissa ei välttämättä (nykyisin varmaan harvoin) laiteta uutta polyesteri-gelcoatia vaan mieluummin vedenpitävä epoksipinnoitus. Sekin voi olla väritöntä. On kuitenkin helpompi maalata käyttämällä eri kerroksiin eri värisiä epokseja.

Jollain jenkkien Vega-sivuilla arveltiin, että n. 3400 valmistetusta Vegasta yhä noin 3000 purjehtisi. Tarkkaa tietoa on luonnollisesti vaikea saada. Osa veneistä on tuhoutunut erilaisista syistä kuten haaksirikoista, osa heitteillejätön seurauksena. En ole kuullut, että Kingscruisereita, Vegoja, Balladeja tms vanhoja lasikuituveneitä olisi rappeutunut piloille köliongelmien vuoksi. Köli on tullut veneen "Akilleen kantapääksi" vasta tasapohjaisten eväköliveneiden takia.

Itse yhden veneen korjanneena en kuitenkaan vähättelisi ongelmaa - se ei välttämättä tee veneestä kelvotonta/sutta/vaarallista mutta vaikuttaa jälleenmyyntihintaan. Lisäksi en tiedä kuinka moni ostaa veneen jossa on osmoosivaurio muuten kuin kuin "todella sopivasti".

Eräät 70-luvun suomalaisveneet ovat "kuuluisia" tästä ongelmasta, lienee syynä sitten sen ajan tekniikka, materiaalit tai "suuripiireisyys". Turussakin olen nähnyt tänä syksynä kaksi Jonia joissa molemmissa on pohja "sökö".

Kallis remppa jos rahalla teettää nimittäin.

vanhoja Ruotsalaisia l-kuituveneitä, niin siihen olemassa myös faktaa. Ystäväni joka noista mömmöistä jotain tietää, oli keskustellut Ruotsalaisen tietäjän kanssa osmoosista ja asia myös selvisi. Miksi vanhoissa Suomalaisissa veneissä (Swan jne.) ilmenee tätä "ruttoa" huomattavasti enemmän kuin naapurin veneissä: Gelcoatin valmistuksessa on käytetty aivan eri aineita. On rakas naapuri vetäny tässä asiassa pidemmäm korren. Onko kyse ollut vauraudesta vai mistä, ei tietoo. Ruotsi rulettaa!

liputan kirjoitti:

vanhoja Ruotsalaisia l-kuituveneitä, niin siihen olemassa myös faktaa. Ystäväni joka noista mömmöistä jotain tietää, oli keskustellut Ruotsalaisen tietäjän kanssa osmoosista ja asia myös selvisi. Miksi vanhoissa Suomalaisissa veneissä (Swan jne.) ilmenee tätä "ruttoa" huomattavasti enemmän kuin naapurin veneissä: Gelcoatin valmistuksessa on käytetty aivan eri aineita. On rakas naapuri vetäny tässä asiassa pidemmäm korren. Onko kyse ollut vauraudesta vai mistä, ei tietoo. Ruotsi rulettaa!

Lue lisää

Polyesterihartseja on montaa lajia ja monet suomalaisveistämöt käyttivät pitkään huonompilaatuista ortofaalista hartsia siirtyen viiveellä isoptaaliseen, jonka kosteudensietokyky on parempi. Itse yhden osmoosikorjauksen tehneenä opin, että tunnettu ja arvostettu suomalaisveistämö (ei Nautor tai Baltic vaikka niitäkin Jenkeissä osmoosikorjataan niinkuin web-sivuistoilla näkyy)hyvinkin voi valmistaa veneen, jonka pintalaminaatti (gelcoatista seuraava kerros) on kyllästetty hartsilla erittäin huonosti ... Ei ammattitaitoisia laminoitsijoita? Kiire valmistaa lisää veneitä? Itse olen alkanut ajattelemaan suomalaisten veneiden laadusta aika kielteisesti verrattuna vaikka ruotsalaisiin tai tanskalaisiin.

mutta korjattavissa kirjoitti:

Polyesterihartseja on montaa lajia ja monet suomalaisveistämöt käyttivät pitkään huonompilaatuista ortofaalista hartsia siirtyen viiveellä isoptaaliseen, jonka kosteudensietokyky on parempi. Itse yhden osmoosikorjauksen tehneenä opin, että tunnettu ja arvostettu suomalaisveistämö (ei Nautor tai Baltic vaikka niitäkin Jenkeissä osmoosikorjataan niinkuin web-sivuistoilla näkyy)hyvinkin voi valmistaa veneen, jonka pintalaminaatti (gelcoatista seuraava kerros) on kyllästetty hartsilla erittäin huonosti ... Ei ammattitaitoisia laminoitsijoita? Kiire valmistaa lisää veneitä? Itse olen alkanut ajattelemaan suomalaisten veneiden laadusta aika kielteisesti verrattuna vaikka ruotsalaisiin tai tanskalaisiin.

Lue lisää

Ballad vaikuttaa keskustelun pohjalta ihan hyvältä vaihtoehdolta. Keskustelujen puheenvuoroissa on kehuttu veneen vankkuutta ja merikelpoisuutta. Ilmeisesti suunnittelijoilla ja rakentajilla on ollut vastuullinen näkemys merikelpoisen perheveneen suunnittelusta.