Syvästi masentunut ihminen ei edes mieti itsemurhaa; hän ei jaksa edes nostaa kättään ylös, saati sitten suunnitella, miten itsensä tappaisi.
Masennus ei synny yhdestä ainosta vastoinkäymisestä, se vaatii pitkän ajan ja monia tapahtumia.
Syvästi masentunut ei ehkä parane koskaan, mutta toivottavasi itseni lailla jaksaa uskoa aina uuteen huomiseeen. Suosittelen lämpimästi terapiaa ja tarvittaessa lääkehoitoa.
Masennus ei synny yhdestä ainosta vastoinkäymisestä, se vaatii pitkän ajan ja monia tapahtumia.
Syvästi masentunut ei ehkä parane koskaan, mutta toivottavasi itseni lailla jaksaa uskoa aina uuteen huomiseeen. Suosittelen lämpimästi terapiaa ja tarvittaessa lääkehoitoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen niin outo, ettei kukaan oikein ymmärrä minua. Ihmisillä palaa kanssani hihat, kun kukaan ei voi ymmärtää, että tämän pirteän kuoren alla on oikeasti täysin itsetunnoton ihminen, joka loukkaantuu ihan kaikesta eikä enää kestä yhtäkään itseensä kohdistuvaa arvostelua. Jos minut torjuu tai minua arvostelee, vetäydyn kuoreeni.
Olen 41, tänään löysin itseni itkemästä bussista.
Eilen totesin jälleen kaikkien muiden perheenjäsenten saaneen kutsun serkkuni tilaisuuten, mutta minun olisi pitänyt maksaa sisäänpääsy. Ja minä olen suvun pienituloisin, vaikkakin yhtä korkeastikoulutettu kuin muut. En vain uskalla mennä sellaisiin työpaikkoihin, missä pitäisi olla edustava tai osata käyttäytyä. Olen ilmiömäisen kömpelö, vähintäänkin outo, enkä aina tiedä, miten pitäisi olla. Miten minä voisin pärjätä sellaisissa tehtävissä, missä pitää aina olla tahdikas, sanoa oikeat sanat ja edustaa.
En myöskään enää kestä sitä, että minua jatkuvasti kutsutaan neroksi ja ylilahjakkaaksi. En tälle itse mitään voi, että opin kaiken salamannopeasti ja muistan kaiken. Se ei ole oma syyni. Kävin tekemässä Asperger-testin ja sain yli 130 pistettä. Eipä sekään yllätä. Mutta mitä se auttaa, se tieto? Ei se minusta sen normaalimpaa tee.
Minä kelpaan auttamaan ihmisiä, kun heillä hajoaa jotain. Tietokone, pesukone, mikro, stereot, joku laite, jossa on prosessori. Kyllä minä sen korjaan. Tulen vaikka yöllä. Tai kun pitää tehdä jotain vaikeaselkoista, ymmärtää jotain. Kyllä minä suomennan ja selitän, juu, niin teen.
Istun koneella lähes koko valveillaoloaikani. Öisin sydän hakkaa, en saa unta. Korvissa soi, vatsaan sattuu. Kaikenlaiset psykosomaattiset oireet ovat valloittaneet kehoni. Jollei minulla olisi kirjoja, musiikkia ja huimaa elokuvakokoelmaani, en tiedä, mitä tekisin. Kun puhelin soi, tiedän jonkun tarvitsevan apuani. Onpahan edes se elämäntehtävä. Tätä elämää on vielä jäljellä toiset 41 vuotta todennäköisesti.
Kroppa hajoaa, krempat pahenevat. Tuskin tämä mieli tästä enää kovasti paranee, synkistynee vuosi vuodelta vain. Terapiaan en jaksa mennä, menkööt sinne ihmiset, jotka ovat arvokkaita ja joilla on oikeasti jotain annettavaa ja toivoa.
Se rapauttaa fyysisen kunnon jopa ½-vuodessa. Näyttöpäätteeltä lähtevä säteily heikentää
aivojen toimintaakin jatkuvasti tapahtuvana.
Meikäjätkällä kanssa aivan onnettoman heiveröinen itsetunto. On aikoja, etten
käytä katsekontaktia ihmisiin, etten imaisisi taas mielialanlaskua.