Elämän piilokaapit

luurangoista voisi tehdä selvän jo ennen kuolinkellojen kuminaa. Voisi elää sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa ilman huonoa omaatuntoa ja syyllisyyden tuomaa taakkaa. Olisi ikäänkuin helepompi hengittää.

ovat muutenkin liian täysiä, ei sinne luurankoja mahdu.

Minulla on puutankoja kaapeissa. Paitsi yhdessä teräsputkea.

Kaapit on aika hyvässä järjestyksessä.
Kuolinvuoteella voin sanoa: Tilatkaa vaikka muuttofirma tyhjentämään, ei ole salaisia kätköjä tai salattavaa.

Kuolinvuoteen vierellä on yleensä lähiomaiset. Miksi heille pitäisi lähdön lähestyessä kertoa jokin asia, mitä ei aikaisemmin katsonut tarpeelliseksi kertoa?

Ei ole luurankoja jos ei läskikasojakaan.
Tässä on elämää puitu aika rankalla otteella.
jos vielä jotain olis niin tiedostamattomalla puolella.
Heti miten jos avautuu lyön nekin tiskiin.
Helppo elää.

Jos noin on niin tarttee ruveta kehittelemään niitä rankoja ettei tunne itseään vallan omituiseksi!

Olisit todellinen selvänäkijä, jos voisit sanoa,että kaikilla muka on luurankoja kaapissa. Ei se pidä paikkaansa. Puhu mieluummin itsestäsi.

Minulla ei ole konkreettisia tai henkisiä luurankoja eli salaisuuksia kaapeissa tai komeroissa. Kun elää niin, että voi katsoa itseään silmiin sisäisesti ja ulkoisesti, on aika mukava olla. Ei tarvitse odotella kuolinvuodetta ja siellä tapahtuvaa tiedotustoimintaa. Voi kupsahtaa täältä pois vailla suurempia julistuksia ja järkytyksiä.

Helpottaisi sinunkin elämääsi, jos hajottaisit luurangot ennenkuin lopullisesti lähdet, koska saattaa olla niinkin, että et kykene kertomaan kenellekään salaisuuksiasi. Tänä aikana oikeastaan mikään ei ole enää niin kamalaa, että
siitä ei voisi jollekin kertoa, esimerkiksi ammattiauttajalle.