Meillä on exän kanssa 8 kk ikäisen pojan yhteishuoltajuus ja suhteellisen hyvin kaikki on sujunut. Mulla on nyt sellainen tilanne vaan että lapseni isoisä alkaa ottaa päähän. On aina ottanut mutta nyt ottaa vielä lisää.
Hän on hyvin omistushaluinen. Hän tekee monenlaista pikkujuttua että saisi viettää lapseni kanssa enemmän aikaa kuin minä, isä. Ehdottelee 'hienovaraisesti' että jos mulla on kiireitä ei tarvi hakea sovittuina aikoina käymään tai onkin sopinut jonkun sukulaiskäynnin kun olen menossa poikaa hakemaan tai muuten vaan 'omii' pikkumiestä monella tapaa itselleen.
On alkanut tuntumaan siltä että vaari haluaa leikkiä poikani isää. Exä on muuttanut asumaan hänen lähelleen heti kun poika syntyi ja vaari käytännön syistä hoitaa usein poikaa koska on osa-aikaeläkkeellä, ja muutenkin näkevät päivittäin.
En vaan pidä hänen tavastaan puhua pojasta ja käyttäytyä kuin lapsi olisi hänen. Vaikka tietenkin hän on tärkeä henkilö lapselle.
Hän kuitenkin sivulauseessa vähättelee minun ja pojan tekemisiä ja mainitsee mitä HE ovat yhdessä tehneet ja kuinka poika on paapan kaveri ja mitä he vielä yhdessä tekevätkään. Hän muistuttaa miten ulkonäkökin on "Meikäläisiä", ikään kuin kiusatakseen minua ettei poika muistuta minua eli isäänsä lainkaan. Mikä ei edes pidä paikkaansa.
Meillä oli exän kanssa suhde jo loppu kun hän ilmoitti että odottaa lasta. Jotenkin odotusaikana jo kävi ilmi eri tavoin että ikään kuin olisivat toivoneet että en kantaisi vastuuta lapsesta, mm. usein sanoivat ettei minun tarvitse osallistua mihinkään maksuihin jos en halua, he eivät vaadi niitä tai mitään muutakaan minulta. Mutta en ole sellainen mies joka ei omasta lapsestaan haluaisi huolehtia! Päinvastoin, itselleni on tärkeää olla isänä ja rakastan lastani yli kaiken.
Tässä on ainoa hyvä puoli se että lapsen äidin kanssa emme ´juurikaan riitele, vaan olemme käytännön asiat voineet aina sopia yhdessä. Mutta tuntuu kuitenkin ettei hän oikein isänsä hössötyksistä välitä eikä haluakaan puuttua niihin.
Onhan isä muuten ihan mukavaja rakastava isoisä. Mutta nyt tuntuu siltä että hän alkaa vähitellen talloa varpailleni ja se on jo vähän liikaa. Isänä minulla on oikeus lapseeni ja lapsellani on oikeus minuun isänä. Vaari on 'vain vaari'. Ja toistaiseksi olen hyvää huolta lapsesta pitänyt ja maksanut sovitut elatusmaksut aina ajallaan. Ymmärtäisin asian jos olisin joku hulttio joka ei välitä, mutta kun asia on täysin toisin päin.
Tulipas pitkä tilitys. Nyt kuitenkin kysyisin, onkohan muilla samoja kokemuksia liian omistushaluisista vaareista/mummoista jotka tallovat lapsen oman (etä-)vanhemman yli tavalla tai toisella? Onko tässä kyse vallasta tai kilpailusta ja lapsi on välikappaleena? Vai haluaako vaari vielä keski-iässä leikkiä tuoretta isää vaikka hänen roolinsa onkin olla vaarinavaarin rooli?
Hän on hyvin omistushaluinen. Hän tekee monenlaista pikkujuttua että saisi viettää lapseni kanssa enemmän aikaa kuin minä, isä. Ehdottelee 'hienovaraisesti' että jos mulla on kiireitä ei tarvi hakea sovittuina aikoina käymään tai onkin sopinut jonkun sukulaiskäynnin kun olen menossa poikaa hakemaan tai muuten vaan 'omii' pikkumiestä monella tapaa itselleen.
On alkanut tuntumaan siltä että vaari haluaa leikkiä poikani isää. Exä on muuttanut asumaan hänen lähelleen heti kun poika syntyi ja vaari käytännön syistä hoitaa usein poikaa koska on osa-aikaeläkkeellä, ja muutenkin näkevät päivittäin.
En vaan pidä hänen tavastaan puhua pojasta ja käyttäytyä kuin lapsi olisi hänen. Vaikka tietenkin hän on tärkeä henkilö lapselle.
Hän kuitenkin sivulauseessa vähättelee minun ja pojan tekemisiä ja mainitsee mitä HE ovat yhdessä tehneet ja kuinka poika on paapan kaveri ja mitä he vielä yhdessä tekevätkään. Hän muistuttaa miten ulkonäkökin on "Meikäläisiä", ikään kuin kiusatakseen minua ettei poika muistuta minua eli isäänsä lainkaan. Mikä ei edes pidä paikkaansa.
Meillä oli exän kanssa suhde jo loppu kun hän ilmoitti että odottaa lasta. Jotenkin odotusaikana jo kävi ilmi eri tavoin että ikään kuin olisivat toivoneet että en kantaisi vastuuta lapsesta, mm. usein sanoivat ettei minun tarvitse osallistua mihinkään maksuihin jos en halua, he eivät vaadi niitä tai mitään muutakaan minulta. Mutta en ole sellainen mies joka ei omasta lapsestaan haluaisi huolehtia! Päinvastoin, itselleni on tärkeää olla isänä ja rakastan lastani yli kaiken.
Tässä on ainoa hyvä puoli se että lapsen äidin kanssa emme ´juurikaan riitele, vaan olemme käytännön asiat voineet aina sopia yhdessä. Mutta tuntuu kuitenkin ettei hän oikein isänsä hössötyksistä välitä eikä haluakaan puuttua niihin.
Onhan isä muuten ihan mukavaja rakastava isoisä. Mutta nyt tuntuu siltä että hän alkaa vähitellen talloa varpailleni ja se on jo vähän liikaa. Isänä minulla on oikeus lapseeni ja lapsellani on oikeus minuun isänä. Vaari on 'vain vaari'. Ja toistaiseksi olen hyvää huolta lapsesta pitänyt ja maksanut sovitut elatusmaksut aina ajallaan. Ymmärtäisin asian jos olisin joku hulttio joka ei välitä, mutta kun asia on täysin toisin päin.
Tulipas pitkä tilitys. Nyt kuitenkin kysyisin, onkohan muilla samoja kokemuksia liian omistushaluisista vaareista/mummoista jotka tallovat lapsen oman (etä-)vanhemman yli tavalla tai toisella? Onko tässä kyse vallasta tai kilpailusta ja lapsi on välikappaleena? Vai haluaako vaari vielä keski-iässä leikkiä tuoretta isää vaikka hänen roolinsa onkin olla vaarinavaarin rooli?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannattaa kertoa lapsen äidille, miten hänen isänsä vaivaa sinua...tietenkin hienovaraisesti ettei hän suutu :)
Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta minulle kävi samoin hoitolapseni kanssa kun hänellä oli minun lisäkseni toinen hoitaja joka ei sulattanut että joku muukin hoitaa poikaa. Tunne ei kyllä ollut mitenkään mukava, kun toinen keksi kaikkea kääntääksen pienen lapsen pään hänen puolelleen.
Lapsia ei kannata pitää välikappaleena missään asiassa eikä muitakaan ihmisiä.
siis esim että 2vk ja toisella 2vk. Se äijänkäppyrä omii sitä selvästikkin tekstistä päätellen... voin kuvitella kyllä ottais päähän, ja tuntuu noin sen sanovat kommentitkin olevan sinulle puolivittuilua. Huomannut varmaankin että sinua vaivaa viettää paljon aikaa... Ei muutakuin vaadit lapsesi kanssa tästä päivästä lähtien enemmän je enemmän aikaa.... Tai heti kun on iän puolesta paremminkin mahdollista. Äläkä epäile edes, sitä et tuu katumaan ja nämä elatusmaksutkin kaikkoaa... Meneepähän maksutkin sitten ainakin oikeasti lapseen...
Pieni muotoinen kevennys:
Anopit ovat tyttö- tai poikaystävän mukana saatu haitta tai etuisuus, joita yleisesti hyödynnetään mm. verhojen ompelussa, lastenhoidossa ja rahan vippaamisessa. Anopin lisäksi saattaa naimakauppaan kuulua appi, myös appiukoksi kutsuttu mieshenkilö.
Anoppi voi olla luonteeltaan arvaamaton, ja tutkijat katsovat tämän liittyvän äitien hirmuvaltaan, jota harjoitettiin erityisesti 1890-1990. Tällöin lasten ei sallittu poistua kotoa ilman saattajaa, ja silloinkin heidän tuli palata kotioven ääreen viimeistään kello 20.
Anopista lienee myös saanut nimensä anopinkieli-niminen, teräväkärkisiä lehtiä kasvattava erittäin myrkyllinen huonekasvi. Anopinpalli taas on kaktus, jossa on terävät ja pitkät piikit.
Appiukonpalli on löysä, munamainen kasvi joka sisältää tuhkanomaista, helposti ilmaan pölähtelevää jauhetta, joka ei ole lainkaan vaarallista paitsi lisääntymisikäisille marakateille.
Anopit voivat olla mukana työelämässä, jolloin heidän ymmärtämisensä vaatii syvempää psykologian tuntemusta. Työelämästä poistuneita anoppeja tapaa harvoin, sillä heidät on monesti suljettu laitoksiin joissa heitä hoidetaan vanhuksina. Todellinen syy tähän on Avuttomat Aviopuolisot Ry:n toiminnanjohtaja Turkka Tuhkiaisen mukaan se, että vanhemmiten anopit tulevat niin höpsöiksi lapsenlapsistaan, että heitä on hoidettava jo senkin vuoksi. Vaille lapsenlapsia jäänyt anoppi saattaa jatkaa arvaamatonta käyttäytymistään myös vanhoilla päivillään, ja tämä ilmenee mm. seinien koputteluna, ylenpalttisena puheripulina, miniän tai vävyn puhelimella vaivaamisena, leipomisena ja muuna häiriökäyttäytymisenä.
Nuorten parien tuleekin olla varovaisia perheenlisäystä saadessaan, etteivät anopit kaappaa heidän jälkeläistään. Tämän voi helposti välttää opettamalla pikku kullannupulle sopivia kirosanoja.
Toivottavasti olet impotentti.
Teki mieli kirjoittaa näyttö täyteen hah haa-sanoja, niin oli hyvää tekstiä. Koomisesta muodostaan huolimatta purevan osuva latinki, kiitos hyvästä aamunavauksesta.
Kylläpäs oli todella ala-arvoinen kommentti alkukysyjälle.
Kyllä te kakarapahaset tulette tarvimaan, vielä monet kerrat niitä APPIVANHEMPIA.
Se on totta, että jokaisella nuorella perheellä tulisi saada olla oma RAUHA ja vasta sitten tarjoutua apuun, kun pyydetään.
Onpa niitäkin Anoppeja, jotka heti lasten synnyttyä alkavat kyhätä tyttärelleen UUTTA ELÄMÄÄ, parempaa omasta mielestään ja näin saadaan sitten perheet hajalle. Pysytelköön APPIVANHEMMAT kaukana nuorten perheistä. Onhan lastenlapset RAKKAITA, mutta järjestys on ÄITI JA ISÄ ENSKSI huolatjina.
Ap ei ole ollut avioliitossa lapsensa äidin kanssa, ja heidän suhteensa on katkennut jo ennen lapsen syntymää. Minusta on aivan ymmärettävä, että lapsen äidin suku haluaa syrjäyttää ap:n.
Lakimme ovat nykyisin vääriä. Ei pelkkä biologinen isyys saa antaa miehelle oikeuksia lapseen. Avioliitto uudestaan kunniaan, ja isän oikeudet tehtäköön avioliitosta riippuviksi.
Lukenut sun juttujas niin ei herranjumala.... Hanki nyt elämä
Vanhenpani ovat aikanaan riidelleet minun huoltajuudes. Itsekin olen ollu 4 kertaa käräjillä... Ja itseasiassa tiedän että päätöksen tekee melkein kokonaan lapsi itse jos ei ole isällä alkoholiongelmaa yms yms... TAI äidilla... Joka käräjä vaihdoin paikkaa, kun itse halusin olla kaikille mieliksi. Ja hyvä oli niin, nyt on hyvät välit jokasuuntaan ja PALJON kavereita.
Se oli kymmeniä vuosia sitten ja nämä asiat ovat nykyään selventyneen enemmänkin isän puolelle...Nykypäivänä se on helppoa
ONKO JOKU SANONUT ETTEI OLISI ENÄÄ APPIVANHENPIA JOS HUOLTAJUUS OLISI ESIM: 2VIIKKO JA 2 VIIKKOO???
Tuollainen huumorintajuton akka saa minusta painua omille palstoilleen, jos jossain viestissä lukee KEVENNYSTÄ: Se tarkoittaa ettei hirveän tosissaan tarvitse kaksoispisteen jälkeen asioita ottaa... Mutta kaltaisesi hörhö taisi löytää itsensä siitä tekstistä ja herneet nenässä näpyttämään.
huumorintajuisiakin ihmisiä Joilla ei ole vielä nettipinttymää aivoissa :) Siitä plussaa
On se niin vaikeaa, on se. Ei osata pysyä siellä akkojen puolella, tullaan tänne tärkeilemään.
Hyvää aikaa lapsesta huolehtimiseen, ja taatusti myös aitoa välittämistä. Vanhana tuntee itsensä monasti tarpeettomaksi, ja tätä lapsi-vaarisuhde varmasti ennalta-ehkäisee.
Lapsi taasen pystyy useisiin hyviin ihmissuhteisiin samaan aikaan, toinen suhde ei vähennä toisen arvoa. Tämä on ihan tutkittua tietoa.
Mustasukkaisuus taasen on mielisairauden yksi muoto, olis se nyt sitten lievempää tai rajumpaa, -suositeltavaa se ei koskaan kuitenkaan ole.
Koitahan kasvaa ihmisenä, niin pääset mokomien itsesivähättelytunteiden kanssa tasapainoon, jo ihan lapsen etua ajatellen.
Tyhmä olet jos riitelemään alat, tai jos exsäsi mielen pahoitat, koskapa siitä syntyvä riita ei asiaasi mitenkään paranna. Usko pois.
aika oikeutetusti. Mukavaa, että olet lapsestasi huolehtiva isä.
Mustasukkaisuutta koemme varmaan jokainen jossakin vaiheessa elämää. Mielisairautta se ei ole, ellei ala hallitsemaan elämää.
Myös sanoisin, älä ala riitelemään. Ehkä voisit hienovaraisesti ilmaista tunteesi vaarille suoraan. Kypsä aikuinen osaa suhtautua sinut paremmin huomioiden.
Jäin miettimään, mikä teidät erotti? Vaikuttaa, kuin osaisitte asioita yhdessä hoitaa. PArisuhdehan ei ole jatkuvaa rakastumisen tunteessa olemista. Arki astuu melko pian kuvioon. Eikä se ole paha ollenkaan. Sen kun huomaa, niin monta hyvää ja iloistakin asiaa tulee eteesi. Näin olen kokenut, minä, mummokokelas..
Ja minulla on SUURI riski ns. hullaantua omasta lapsenlapsesta. Onneksi tiedostan sen ja osaan varoa. Ei se helppoa ole olla avuksi ja samalla huomaamaton. Tai ettei tulisi hyväksikäytetyksi.
Jonkinlaiset pelisäännöt olisi teillä hyvät. Sopikaa kimpassa ja ongelmat lähes poistuvat.