Kasiluokalla mulla todettiin vakava masennus ja aloitettiin lääkkeet ja olen ollut nyt vuoden aikana neljä kertaa osastohoidossa yhden kerran yliannostuksen takia. Sitten lääkärien mukaan minulle tuli kakssuuntainen ja sain siihen lääkkeet mutta koin silti lääkkeitten aikana pahoja masennusvaiheita jotka tosin kestivät vain pari tuntia, mutta sinä aikana saatoin viillellä ja ottaa lääkkeitä, mutta sitten se meni aina ohi. Sitten tuli aina myös hyvin hyperiloisia vaiheita ja mun mieliala vaihteli päivittäis. Lopulta lopetettiin zyprexa ja nyt mulla on vähä selvempi olo mutta en oikein muista mitään ja saatan selittää ihan omia ja käyn ylikierroksilla lisäksi puhun aina ohi suuni ja saatan kertoa puolituntemattomalle masennuksestani ja hihittelen... Mutta saan myös välillä joitakin ahdistuskohtauksia mutta ne menevät nopeasti ohi...Mitä tämä on? Onko kenellään samanlaisia oireita? Johtuuko tämä vain vieroitusoireista? Meinaan on aika kestämätön olo kun ei tunne itseään omaksi itsekseen...
kertokaa
mikä mulla on
5598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääkäri on ainoa joka osaa oikeastaan vastata tuohon. Itse asiassa kertomasi kuulostaa tutulta.
jotku masennuslääkkeet aiheuttaa euforiaa ja mielialojen vaihteluita. olisiko kyse siitä? näin ainakin minulle sanoi lääkäri että tästä olisi kyse. eli masennusta ei pitäisi hoitaa perinteisin masennuslääkkein vaan tasaavin lääkkein.
joo..asia voi olla näin...mua vaan niin vaivaa kun en tunne itseäni normaaliksi
Että sinulla on kaksisuuntainen aika vaikeassa vaiheessa.Itsellä oli vähän samanlaisia oloja ennenkuin lääkitys alkoi osua kohdalleen.Tosin vieläkin noita oloja esiintyy,mutta harvemmin.Huojentavaa on se,että ne menevät ohi,joko itsestään tai jollain rohdolla.Ehkäpä noihin erilaisiin tiloihin voisi suhtautua rauhallisesti,eikä mennä paniikkiin.Helppo sanoa,mutta ei oikein muutakaan voi.Masennuksen yksi sivuhaitoista on keskittymiskyvyn heikkeneminen,joka ilmenee mm.heikkona muistina.Onneksi pystyt kuitenkin kirjoittamaan aika selvästi oloistasi,jatka sitä täällä tai itseksesi.
Niin... mullaku just on kokeiltu oikeestaa melkei kaikkia lääkkeitä mitä 16 vuotiaalle voi antaa...äiti sanoo että tää vois olla jotain murrosikää mutta eipä mun kavereilla oo tälläisiä juttuja ollut. Lisäksi kun olen niin herkkä ja reagoin kaikkeen niin vahvasti...Eniten mua pelottaa että satutan lähimmäisiäni näillä möläytyksillä..
On ihan hyvä,että tilanteeseesi on ammatti-ihmisetkin jonkunverran paneutuneet.Ikävää on se,ettet ole kokenut saaneesi heiltä apua.Olosi on varmastikin aika sekamuotoinen :).Omaa kehitystäsi aikuiseksi ei voi vertailla kavereihin.Sinulla on ihan omat jutut nyt.Mikään diagnoosi ei taida sinun oloasi helpottaa.Hyvinä asioina voit pitää mm.suhde äitiisi on kai hyvä,olet aika älykäs,herkkyys on lahja.Ystävät kestävät kyllä"möläytykset",jos eivät kestä,niin eivät ole ystäviä.Anteeksi voi pyytää.Pidä itseäsi arvossa ja kaikkia hyviä ominaisuuksia,omituuksiasi yritä sietää.