mitä mahdollisuuksia 16-vuotiaalla on päästä pois kotoa?? olen kirjoilla ammattikoulussa, mutta olen jäljessä kaikesta poissa olojen takia ja korvattavaa on niin paljon, että minun kannattaa aloittaa alusta ensi syksynä.
minulla on lievä masennus ja olen itsetuhoinen koska meillä on kotona niin kauheaa. nukkuisin vaan kellon ympäri jos mahdollista. jos joskus valvon, niin yöllä tähän aikaan. itken ja piirtelen kaikkea ja kirjoitan runoja koska ne auttavat edes hetkeksi.
mulla on paha olla mutta kukaan ei auta. äiti näyttelee hyvää äitiä niille sossuille kun ollaan oltu keskusteluissa. kotona se haukkuu mua esim. tyhmäksi, laiskaksi, läskiksi, itsensä myyjäksi ja hulluksi. se on vetäny tukasta ja jahdannu mua siivous mopin varren kanssa mut oon pääsy pakoon. se sanoo että on mun syytä kun meidän elämä on perseestä. sit sossuille se on ihan rouva täydellisyys, mä muka oon se hankala nuori ja siinä ei oo mitää vikaa.
meillä käy äidin mies ystäviä kotona ja ne paneskelee kovaan ääeen ja joskus ovi auki. äiti lähtee monesti niiden kanssa moneks päiväks johonki ja jättää mulle rahaa. sit jos sillä on joku huonosti nii se haukkuu aina mut siitä. se vetää ihan ihmeellisistä asioista raivarit ja sit tulee noita haukkumisii yms. ja sit vika on aina mussa. kerran se ite vahingossa pudotti lautasen lattialle ja se mnei rikki niin sekin oli mun syy.
mä en jaksa käydä koulua, mä oon niin väysynyt. koulussa itken aina vessassa välitunneilla ja kaikki kattoo ku meen sit tunnille silmät punasena. äitin mielestä tollanen masennus ei oo mikään syy mihinkään, oon vaa laiska paska. se ei koskaan välitä vaikka itken sillekin että muhun sattuu. se vaa sanoo että lopeta vollottaminen, oot jo aikuinen nainen. paistaako mun elämään koskaan aurinko? oonko mä oikeesti epänormaali ja onks vika mussa?? tää kirjoittaminen auttoi ainakin vähän..
minulla on lievä masennus ja olen itsetuhoinen koska meillä on kotona niin kauheaa. nukkuisin vaan kellon ympäri jos mahdollista. jos joskus valvon, niin yöllä tähän aikaan. itken ja piirtelen kaikkea ja kirjoitan runoja koska ne auttavat edes hetkeksi.
mulla on paha olla mutta kukaan ei auta. äiti näyttelee hyvää äitiä niille sossuille kun ollaan oltu keskusteluissa. kotona se haukkuu mua esim. tyhmäksi, laiskaksi, läskiksi, itsensä myyjäksi ja hulluksi. se on vetäny tukasta ja jahdannu mua siivous mopin varren kanssa mut oon pääsy pakoon. se sanoo että on mun syytä kun meidän elämä on perseestä. sit sossuille se on ihan rouva täydellisyys, mä muka oon se hankala nuori ja siinä ei oo mitää vikaa.
meillä käy äidin mies ystäviä kotona ja ne paneskelee kovaan ääeen ja joskus ovi auki. äiti lähtee monesti niiden kanssa moneks päiväks johonki ja jättää mulle rahaa. sit jos sillä on joku huonosti nii se haukkuu aina mut siitä. se vetää ihan ihmeellisistä asioista raivarit ja sit tulee noita haukkumisii yms. ja sit vika on aina mussa. kerran se ite vahingossa pudotti lautasen lattialle ja se mnei rikki niin sekin oli mun syy.
mä en jaksa käydä koulua, mä oon niin väysynyt. koulussa itken aina vessassa välitunneilla ja kaikki kattoo ku meen sit tunnille silmät punasena. äitin mielestä tollanen masennus ei oo mikään syy mihinkään, oon vaa laiska paska. se ei koskaan välitä vaikka itken sillekin että muhun sattuu. se vaa sanoo että lopeta vollottaminen, oot jo aikuinen nainen. paistaako mun elämään koskaan aurinko? oonko mä oikeesti epänormaali ja onks vika mussa?? tää kirjoittaminen auttoi ainakin vähän..
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuki vanhempien osalta nuorena henkisesti. Harrastukset ja hyvät ystävät kuitenkin pistivät tsemppaamaan. Purjehdusharrastus on potkinut hyvin eteenpäin, koska se vaati jonkinverran rahaa ja kuntoa.
http://www.youtube.com/watch?v=RyaY4SJFwuc
3,28-3,45 ajat ja kirjoittaja viittaa samaan henkilöön .Tapaus kuin sossun papereista.
Oli miten oli Kyseinen äiti on itsekin kasvatettu
television avulla ja seksi on ajatusmaailmaa hallitseva .
Ei ole halunnut koskaan tutustua lapseensa ja nyt lapsi"nyt nuori on joutunut kantamaan äitiään sydämmessään jopa väsyksiin asti.
Itse rukoilin aikoinaan .Jumala laita sinänä asiani kuntoon ,jos olet olemassa.Sillä havaitsin
etten saanut ympärillä olevilta ihmisiltä yhtään mitään todellista .nyt olen henkisesti miljonääri
ilman taakkoja. Olenkin kertonut tästä kaikille
ihmisille joihin törmäilen maanpäällä kulkiessani. Kannatta katsoa eteenpäin ja ottaa maapallon kartta eteen ja suunitella mitä haluaa ja vertailla eri asioita mielessään . Tutustumalla eri kansojen kulttuuriin oppii näkemään heidän perhe ongelmat ja voi vertailla omaan kuvioon.
Hei! tiedän mille sinusta tuntuu nyt. Kuitenkin huomaan, että oma äitisi ei osaa lähestyä ikäistäsi tyttöä. Hän tuntuu, että ei ole itsekään kasvanut vielä aikuiseksi, tai on jäänyt uhma-ikäiseksi. Hyvin itsekäs käytös äidiltäsi sinua kohtaan. Ajattele, olet kuitenkin ARVOKAS IHMINEN, vaikka joku pahanvälityksellä yrittää tuhota nuoruuttasi.
Eikö sinulla ole sukulais-ihmistä, joka sinua kuulisi ja auttaisi. Äitisi saisi hoitaa itsensä kuntoon ensin ja lopettaa nuo harrastukset kotona,mitä hän harjoittaa miesten kanssa. Hänen sänkypuuhat ei tarvitse olla sinun SAASTANASI.
Mikä tuollainen äiti on, joka lapselleen aiheuttaa tällaista, hänessä on SAASTAINEN HENKI.
Kätken sinut muistilokeroihini ja lähetän viestin YLÖSPÄIN, tiedät kenelle, joka auttaa.
Kaunista kevättä sinulle nuori.OLET Arvokas jUMALALLE
kouluongelmiesi vuoksi jonnekin terapiaan? Se voisi ehkä auttaa.
On todella ajattelematonta äidiltäsi, että joudut kuuntelemaan hänen seksielämäänsä ja se, että hän kohtelee sinua huonosti. Äitisi elämä on rempsallaan, koeta pysyä siitä mahdollisimman kaukana. Tapaa kavereitasi ja ole heidän luonaan mahdollisimman paljon.
On sinullakin RAUKALLA ohjeita antaa.
Mennä kavereiden luokse mahdollisimman paljon.
Helinä-Keiju3 antoi viisaamman ohjeen.
Eihän sitä voi kenenkään kotiin lyöttäytyä kenenkään elätettäväksi, niin ne olisivat kuitenkin sen tulkinneet. Eikä todellakaan mihinkään SOSSUJEN kidutettavaksi, heidän apunsa, kun tahtoo venyä tolkuttoman pitkäksi vuosien suunnitelmaksi.
Eikö sinulle ole apua omasta isästä. Kokeile josko hän auttais. Muussa tapauksessa kärvistele vielä pari vuotta, että pääset täysikäiseksi ja senjälkeen heitä lopulliset hyvästit paskamutsilles.
Sijaishoito tai sossutanttojen helmoihin siirtyminen ei ole apu vaan ojasta allikkoon voit joutua.
Loppujen lopuksi, jos sulla on joku ystävä olemassa, niin hänen avullaan voi jaksaa täysikäisyyteen asti. Unohda mutsis, ja sen puheet ja koita kestää.
Minulla oli myös hirmu vaikeaa kotona vanhempien alkoholinkäytön, tappeluiden ja jatkuvien riitojen vuoksi. Reilu vuosi sitten otin itse yhteyttä sosiaalitoimeen ja lastensuojeluun, olisin varmaan tullut hulluksi muuten!
Ensin minut sijoitettiin laitokseen, vastaanottokotiin. Siellä oli ihan ok kun sai olla rauhassa, mutta ei se koti ollut. Sieltä olisi myös päässyt kotilomille, mutta en halunnut. Minua kuunneltiin, olin silloin 15-vuotias.
Seuraavaksi sain sijaiskodin jossa olen ollut nyt kohta vuoden. Perheessä on kaksi omaa lasta, toinen 17 ja toinen 12 ja tulen hirmu hyvin toimeen kaikkien kanssa. Sijaisvanhempani ovat hurjan kivoja ja minun on hyvä olla täällä.
En halua edelleenkään kotiin eikä minua pakoteta. Sijaisvanhempani antavat minun olla täällä eli heillä ei ole "lomia" minusta. Sossu hyväksyy sen etten halua kotiin edes käymään vaikka kannustavatkin minua siihen. Vanhempani käyvät täällä pari kertaa kuussa ja se riittää minulle. Isä on ollut kaksi kertaa humalassa kun on tulleet minua katsomaan...se loukkaa, ettei edes silloin ole selvä. Toisella kerralla sijaisperheen isä laittoi isäni lähtemään, kun rupesi möykkäämään ja haukkumaan minua täällä. Isä teki ilmoituksen sossuun että oli käsketty ulos täältä, mutta ei se johtanut mihinkään. Isälle tehtiin selväksi, ettei tänne voi tulla humalassa.
Tunnen oloni turvalliseksi. Harmittaa vaan sijaisvanhempien puolesta, kun vanhemmat haukkuu heitä koko ajan, ja sitä ettei ne muka päästäisi minua kotiin käymään. Sijaisvanhemmat vaan sanoo, ettei se heitä loukkaa ja ettei pidä välittää. Eivät koskaan puhu pahalla vanhemmistani.
J a kuulostaa kyllä, ettet ole omia hommiasi hoitanut parhaalla mahdollisella tavalla, vaan että sinähän OLET LAISKA.
Ainakin SYYTÄT kaikkia muita kun itseäsi.
juuri muuta voi tehdä, kuin itkeä.
mä meen ny ja nimi tuohon alle jos tarvitsee laittaa vanhempain nimi esimerkiksi asuntohakemukseen alle. Pyydät isältäs jos äitis ei siihen suostu. Sinun ikäisen ei ole enää mikään pakko paskaa mutsias kattella. Onneksi.
Koulussanne on koulukuraattori auttamassa sinua ja pyydät että hän neuvoo sinua esimerkiksi opintorahojen ja asumistukien sekä mahdollisen lainankin kanssa. Ennen oli niin että jopa 2/3 16 vuotiaista oli keski-/kansalaiskoulun jälkeen poissa kotoaan. Jos kotiolot ei miellytä ei siellä ole mikään pakko asustella. Jos tarvitset terveydenhuollon palveluita niin niitäkin on mahdollista saada koulusi kautta.
Jaksamista.
Moi! Oli "pakko" tarttua kynään.. Kehottaisin sinua varaamaan ajan sosiaalityöntekijällenne. Kerro sitten kaikki tämä hänelle ja pyydä, että sinut sijoitetaan avohuollon tukitoimena (kesto 3kk, jonka jälkeen arvioidaan tarve uudestaan ja sitä voidaan jatkaa). En kannata, että muuttaisit yksin, koska sinulla on raskaita kokemuksia, olisi syytä saada oikeita aikuisia rinnallesi. Mielentila vaatii lääkärin hoitoa ja mahdollista terapiaa. Voit myös esittää toiveesi jonkun sukulaisen tai läheisesi luo sijoittamisesta. Mutta toivon, että rohkastut ja saat nähdä päivän paistavan yli vaikeuksien. Uskon sinun vastuuntuntoosi, koska moni olisi kouluttautumisesta piut paut, mutta sinulta löytyy pohjimmiltaan usko tulevaan. Älä häpeä kertoa kokemuksiasi, et ole niitä itse aiheuttanut. Tsemppiä! :D
Minä suosittelisin, että Sweet16 ei menisi mihinkään sosiaaliviranomaisen pakeille, koska aloituksessahan hän jo kertoi, että sosiaalivirkailija uskoo hänen äitiään, (joka ilmeisesti voi olla narsisti). Mitä ihmeen hyötyä tämmösestä muka virkailijasta voisi muka olla lapselle.
Yksin ei 16-vuotiaan kuitenkaan ole hyvä jäädä asiansa kanssa, ja siksi suosittelen jotain sukulaista, tai vaikka jos hänellä olis kummi, joku aikuinen sukulainen kuitenkin, joka auttaisi nämä pari vuotta täysikäisyyteen. Sweet 16 ei ole tupsahtanut maapallolle ulkoavaruudesta, vaan hänellä on sukulaisia jossain täällä vaikka äiti olisikin tärvellyt hänen suhteet heihin.
Kannattaa yrittää myös se koulu hoitaa, jotta saa työpaikan ja pääsee eroon ilkeistä ihmisistä kun ei ole enää rahallisesti riippuvainen.
Silloin kun elämä ei ole kovin ruusuista, ei tällaisia tukiverkostoja ole olemassa. Kokemus on opettanut kyseiset ihmiset saattavat pahoinpidellä lapsensa, kun he kertovat kodin tapahtumista ja näin lapset vaiennetaan. Että tässä pieni tarkennus, miksi toivon nuoren ottavan yhteyttä lastensuojeluun itse, koska se on ainoa taho, joka voi nuorelle tarjota turvallisen kodin. Silloin nuoren ei tarvitse pelätä, sitä mitä on puhunut kodistaan. Alkoholi ongelmat yms eivät kehity yhdessä vuodessa ja siksi heillä usein on sillat poltettu läheisiin. Olemme itse yhden ongelma perheen tuki lapsille ja toivon että tältäkin tytöltä joku läheinen löytyisi. Ei masentuneelle ole tarpeellista sanoa:-pure hammasta! Apua hän on vailla, sitä hän juuri pyytää!
lapsen tai nuoren elämää sijoituksen kautta parantaisi taikka tekisi lapsen tai nuoren elämän edes inhmillisemmäksi. Päinvastoin voi käydä ja siitä sotkusta voi olla ettei edes tokene täysi-ikäisenäkään kun oikein pahasti panetellaan ja alistetaan vieraan ihmisen taholta.
Mummot, kummit ja muut sukulaiset taikka täti taikka vastaava jos vaan löytyy taikka sitten se isäkin nuoren asioita hoitamaan. Isähän voi olla valitettavastikin pahimmillaan aikoinaan lapsen elämästä se "ulospelattu" vanhempi....
Jos vain on halua ja tahtoa niin omilleenkin voi yrittää laittaa itsensä. Monet amislaisetkin taikka erikoislukioitakin käyvät ovat jo omillaan ja monesti jopa toisella puolella Suomea kaukanakin omista vanhemmistaan. Pärjäävät kun ovat päättäneet pärjätä ja omillaan olla,
tahtoa, sisuakin se vaatii, jos kovin kauas vielä esimerkiksi omista kavereistaankin lähtee.
Ap:lle; toivotaan että asiasi selkiytyy toivomallasi tavalla.
mitä kntsii tehdä. Se on sama kuin menisit vankilaan, tosin vangeilla on enemmän vapauksia ja ruumiillinen koskemattomuus, mitä huostatuilla ei ole.
Olin 15-V kun muutin pois kotoa. Isä oli just jääny silloin eläkkeelle ja alkoi ryypiskellä, äitini ei uskonut, tai piti yllä kulissia. Kotona oli tosi ahdistavaa. Ensin muutin sukulaisperheeseen kesätöihin maalle , lapsenlikaksi. Sitten syksyllä aloitin sieltäkäsin ammattikoulun. Ja kun itsenäistymisen tarve oli kova hain opiskelija soluasunnon. Asuin ittekseni 17-vuotiaaksi kunnes elämä vei muualle perheen perustamista ym.
Jos vanhemmista toinen käyttää alistavaa ja rumaa käytöstä sinua kohtaan se tosiaankin tuntuu masennukselta, ahdistavalta. Valvottaa ja mietityttää...
Pääasia on päästä pois. Koulukuraattori kyllä neuvoo asunnon hankkimisessa, opiskelija asunnot on juuri sinuakin varten. Ja jos sinulla on joku läheinen aikuinen setä, täti, kummi tai hyvä ystävä; puhu tunteistasi ja suunnitelmista. Etsi apua , älä jää yksin.
Koulun terveydenhoitajakin on sinua varten!
Kun mie pääsin kotoa pois, elämä muuttui aurinkoisemmaksi, rahallisesti oli tiukkaa. Vaan selvisin. Ja nyt voin sanoa, kaikki mitä miulla on, on itse hankittua omalla työllä. Ja olen ylpeä siitä.
Voimia sinulle ja kohtalotovereille!