Olet aika erikoinen ihminen
en saa sinua mielestä.
Ukkostako ilmassa?
En voi luvata suurta rakkautta
tai lämpimiä tunteita
eihän koskaan voi tietää.
Voin luvata vain kupin teetä
ilman taka-ajatuksia,
en edes sitä sympatiaa.
Voi olla että ilta päättyisi riitaan
sittenhän sen näkisi
ainakin saisi sanottua mitä ajattelee.
Ja kumpikin pääsisi jatkamaan taholleen.
en saa sinua mielestä.
Ukkostako ilmassa?
En voi luvata suurta rakkautta
tai lämpimiä tunteita
eihän koskaan voi tietää.
Voin luvata vain kupin teetä
ilman taka-ajatuksia,
en edes sitä sympatiaa.
Voi olla että ilta päättyisi riitaan
sittenhän sen näkisi
ainakin saisi sanottua mitä ajattelee.
Ja kumpikin pääsisi jatkamaan taholleen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Äänestän täten tämän runon vuoden parhaimmaksi. On aivan turha kirjoitella enää mitään, sillä olen rakastunut, sydämeni pumpsahtanut ja päätäni kutittaa. Nämä ovat varmoja rakkauden merkkejä.
On äärimmäisen hienoa, että meitä erikoisia ihmisiä muistetaan silloin tällöin. Hyvin harvat kirjoittavat meille mitään, eivätkä meistä muutenkaan monikaan piittaa. Ja vaikka tämä runo ei olisikaan kirjoitettu juuri minulle, tai edes erikoisille ihmisille, niin silti omin tämän itselleni itsekkäästi, enkä arvostele sen naiivia kuosia millään tavoin. En myöskään huomauta, että tämä ei ole runo vaan puhelinkeskustelu, jossa toinen osapuoli on lyönyt (ikivanha ja tehokas keino) luurin toiselle korvaan ja tämä jatkaa dialogiaan yksin.
Minusta tämä on hieno - ihan pöljä - mutta hieno ja rehellinen ja konstailematon. Tämä on vahvaksi tekeytyvien ihmisten runo, heidän, jotka pelkäävät näyttää tunteitaan syystä tai toisesta. Tämä on niiden ihmisten runo, jotka eivät ripustaudu kenenkään kaulaan roikkumaan, vaan ovat kävelleet tiensä yksin nähden kaiken avoimin silmin ja keskittyen näkemäänsä. Tämänkaltaiset ihmiset eivät puhu yksinään itsestään muille, vaan he kuuntelevat ja katselevat muita - ymmärtävät kokemansa.
Olen tykästynyt - en runoon - sanomaan.
rehelliseltä, ei grammaakaan höttöä.
Oliko tuo viittaus painoindeksiini?
(hassun hauska kätkätys-hymiö)
tuolla grammoilla.
kertaalleen käytetyssä pahvimukissa? Niinkuin runokin, joka mielestäni ei täytä rakkausrunon kriteereitä.
.. minäkin osani tästä Flaikan tavoin. Omanlaisenaan meistä jokainen on erikoinen, siksi tähän vastaankin. Runosi sai miettimään. Suurta rakkautta, no joko rakastaa tai ei. Sen yksinkertaisesti tietää, ei se sen ihmeellisempää ole, kun ensihuuma on haihtunut. Lämpimät tunteet, jos niitä on, ovat olemassa piilossakin. Ja sympatia, no sitä joko tuntee tai ei lähimmäisiään kohtaan. Sekin lienee opittu taito, niinkuin keskustelutaitokin. Puhutaan asiaa, ilman että annetaan tunteiden vaikuttaa asiasisältöön, tai tiedostetaan tunteet, jotka värittävät asian sisältöä ja poimitaan asiat erilleen. Pätee kaiketi työympäristössäkin. Hmmm. ei huono laisin tuo runosi. Irrotti minunkin kopastani tämän verran. Kiitos, että se kynäilit, siis näppäilit. :)
ihmissuhteita, joissa ei oikeastaan tunneta toisiaan. Vaikka olisi elätellyt millaisia tunteita, mistä sitä tietää mitä todella pitää toisesta, kun hänen kanssaan on enemmän tekemisissä.
Minulla oli 16-vuotiaana kirjekaveri, joka jo toisessa kirjeessään kirjoitti rakastavansa minua.
Tapasin tuon pojan, enkä voinut häntä sietää!
teelle
tulen