Mua masentaa ihan kaikki. Oma ulkonäkö, miehelle en riitä enää (katselee muita naisia kun minä olen norsu).. ei ole rahaa. mikään vaate ei mahdu päälle. Ei rahaa ostaa uusia hienoja vaatteita eikä meikkejä. Ei varaa lähteä mihinkään lemmenlomalle. Verensokeri heittelee (diabetes ollut 13 vuotta), töissä on voimat ihan loppu.. Ja vasta rv12 menossa. Ekassa raskaudessa ei ollut mitään tämmöstä. Ennen raskautta käytin mielialalääkitystä, se piti jättää ennen raskautta pois. En luota mieheeni, en luota itteeni, en luota tulevaisuuteen. Niin arvoton olo. Lääkäri ei osaa muuta sanoa kuin että johtuu hormooneista.. just. ainut mikä vähän piristää on esikoinen ja ajatus siitä että sais kesällä terveen vauvan syliin.. Mutta kuitenkin joku hiton yellowstone räjähtää ja me kaikki kuollaan hitaasti ja kärsivästi. Masentaa.
masennus ja raskaus
fatass. .
3351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka. Kuulostaa hyvin tutulta. Minäkin söin ennen raskautta masennus ja mieltä tasaavia lääkkeitä seä unilääkkeitä. Piti lopettaa kun tulin raskaaksi, mutta heti kun sain ekan ajan lääkärille raskauden todettua sain sopivan lääkityksen. Jos olet syönyt mieliala lääkkeitä ennen raskautta niin on myös olemassa mielialalääkkeitä joita voi käyttää raskauden aikana. Niitä on todella hyviä, vanhoja ja tunnettujakin lääkkeitä mitä saa syödä ja on monella odottavalla äidillä käytössä. Älä epäröi ottaa yhteyttä lääkäriisi ja keskustella asiasta. Itse syön säännöllisesti masennuslääkettä tälläkin hetkellä ja RV 28 menossa. Näissä ns serotoniinin nostattajissa vain on se että ne pitää lopettaa kuukautta ennen synnytystä jotta synnytyksessä ei vaikuttavaa ainetta olisi ja ettei lapsi saisi vieroitusoireita. Sitten on olemassa muita ahdistukseen ja mielialaan meneviä lääkkeitä joita voi syödä synnytykseen asti tarvittaessa. On monia lääkkeitä joita voi turvallisesti syödä. Minäkin olin lääkityksestä huolimatta ensimmäisellä kolmanneksella ja vielä vähän toisellakin todella masentunut ja uupunut. Töistä en kehdannut olla pois vaikka työtoverini ja esimieheni tietävät taustani, silti vaan skarppasin. Mutta jos hetkeäkään tuntuu siltä että voimat on loppu eikä vaan jaksa niin ota sairaslomaa! Olin minäkin välillä pieniä pätkiä pois. Kuulostaa tutulta että näyttää muka norsulta ja kaikki ahdistaa ja mikään ei mene hyvin. Se menee ohi ihan varmasti, voisin melkein luvata sen. Minullakin aika tuntui pitkältä mutta loppua kohden helpottaa. Minäkin itkin päivät kun näytin kauhealta eikä ollut rahaa mihinkään ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. Minä tein kirpparilta oivia löytöjä ja kun tuolloin vielä mahtui enemmän tavallisia vaatteita päälle ettei tarvinnut etsiä mamma vaatteita niin näytti ainakin hetken aikaa hyvältä. Tai ainakin tuntui siltä hetken aikaa kun sain kirpparilta ostettua uuden paidan. Ja jos miehesi todella katselee muita naisia kerro hänelle tunteistasi. Toivotaan että ymmärtää. Älä nyt liikaa stressaa kaikesta. Parasta on nyt vaan levätä ja että sinä ja vauva voitte hyvin. Jää vaikka sairaslomalle vaikka se saattaa tuntua vaikelta. Ainakin ysi huoli vähemmän kun ei tarvitse työasioita iettiä. Voit keskittyä itseesi ja esikoiseesi ja tulevaan lapseesi. Onnea odotukselle ja toivottavasti ymmärrät hakea apua jos siltä tuntuu.
vaaleanpunaiseen maailmaan :)
mulla viikkoja jo 40..laskettu aika meni..tää olo oli aivan kaamee raskauen alussa,sitten laimeni,asiat tuntu jopa ihan siedettäviltä,mutta nyt aikki paheni takasin.olen ikäloppu,ruma kun rullatuoli.persaukinen,ukko minua 8v nuorempi,no ketähän se mielummin kattelis kun tälläst tursasta.. nyt ei olo enää paremmaks päässy niin poksahtui hammas paskaks ja naama aivan jalkapallona..kaamea kipu,mikää ei auta.kaamea näky. kaamee maku suussa. koitin lepää tovin,koira paskiainen haukku ikkunasta jotai rakkia,kaks kertaa herätti siihen.ukko tekee pihalla jotaa hommia,pitäs olla auttamas ettei herra loukkaannu.en jaksa.en jaksa.olen aivan täys tätä. ei merkkiikä syntymästä.
ja mietin kanssa tota kaiken päättymistä kuitenkin,joten miks tääl pitää ees mitään enää yrittää..paskaa paskaa kaikki.
Olipa "kiva" huomata että muillakin sama fiilis...
Ei se raskaus aina niin ihanaa ole. mulla viikkoja 33 ja olo ei todellakaan tässä raskaudessa ihana. kaiken maailman fyysisiä vaivoja ja siihen päässä heittää... ei mikään "onnellinen" odotus. Väsyttää, ahdistaa ja masentaa. ei nättejä vaatteita, pelkkiä säkkejä, ei rahaa itsensä laittamiseen, perse ja reidet leviää, miehen halut hävinneet, ei kosketusta jne...
Siihen mulla on teini-ikäinen nuori, vajaa kaks vuotias taapero ja huusholli kaukana sivistyksestä, ilman enimpiä ylellisyyksiä, ei suihkua, ei astianpesukonetta. Ulkosauna ja onneks sisävessa edes. En tunne täältä ketään vain anopin. Mukavan kylläkin mutta eri maailmasta kuitenkin. Ja hänen entinen koti... ei siis minun... tämä on vain minun päässä, mutta en mahda mitään kun ei tunnu kodilta...
Ennen harrastin ja liikuin paljon. Kroppa pysyi kunnossa ja tuo edellinen raskaus oli sitä onnellista auvoista aikaa... Ei ollu vaivoja ja mieskin jaksoi pitää hyvänä ja ottaa huomioon. Asuttiin vielä kaupungissa vuokralla... Rahaakin oli enemmän. olin töissä loppuun asti.
Nyt välillä tuntuu että pää hajoaa... alkuraskadessa mietin jopa lähtöä... lopullistakin. nyt sentäs huoli lapsista voittaa... Nyt huolettaa jo vauvakin, miten se voi kun äiti on paskana?... toivon vaan että kunhan vauva syntyy niin kaikki helpottaa, paitsi itseinho... eihän se kroppa itsestään palaudu. Ja pelottaa että jos vauva ei olekkaan terve, sillä on koliikki tms. Miten sitten? Voimat jo nyt loppu...