tarinani?
Tutustuin reilu vuosi sitten laivalla kivaan mieheen.
Valitettavasti hän oli naimisissa, joten ei meistä voinut oikeasti paria tulla. Tapasimme kuitenkin silloin tällöin risteilyn merkeissä ja joskus hän kävi terehtimässä muutenkin.
Marraskuun lopulla 2008 käydessään toi minulle säkillisen auringonkukan siemeniä ja sanoi:tiedä sitten että olen aina yksi noista linnuista.
Sitten hän soitti 11:sta päivä joulukuuta ja sanoi tulevansa tapaamaan seuraavan viikon keskiviikkona ohikulkiessaan. Minä tietysti odottelin koko päivän, mutta mitään ei tapahtunu. Ei soittoa, ei mitään. Viimein minä yritin soittaa hänen puhelimeensa, mutta puhelimeen ei saanut yhteyttä. Silloi ymmärsin, että jotai pahaa oli tapahtunut.
Muistin myös, kuinka lintu lensi ikkunaani,joko soittopäivänä tai seuraavana, sitä en silloin pannut tarkemmin merkille, niin että vieläkin on höyheniä ikkunassa.Yritin kaikin tavoin selvittää mitä on tapahtunut.Viimein törmäsin lehtiuutiseen, jossa kerrottiin liikenneonnettomuudesta hänen kotipaikkakunnallaan, ei tietenkään mitään nimiä. Oli vain maininta, että yksi henkilö loukkaantui vaikeasti. Tämä oli siis tapahtunut samana aamupäivänä jolloin sain viimeisen puhelun.
Kun ei ollut mitään muuta keinoa jäljellä, soitin ko. paikkakunnan seurakuntaan. Sain tiedon että ystäväni oli haudattu edellisenä lauantaina soitostani. Kuolinpäivä 12.12-08 ,eli päivä soiton ja onnettomuuden jälkeen.Faktaa tietoa ei ole, mutta olen yhdistänyt nämä tapahtumat.
Kuinka julmaa elämä onkaan. Soittaessaan hän vielä pariin kertaan korosti, että jos ei mitään erikoisia satu. Eihän koskaan tiedä mitä tapahtuu, ja luultavasti olin viimeinen jonka kanssa hän jutteli.Itkusilmä.
Tutustuin reilu vuosi sitten laivalla kivaan mieheen.
Valitettavasti hän oli naimisissa, joten ei meistä voinut oikeasti paria tulla. Tapasimme kuitenkin silloin tällöin risteilyn merkeissä ja joskus hän kävi terehtimässä muutenkin.
Marraskuun lopulla 2008 käydessään toi minulle säkillisen auringonkukan siemeniä ja sanoi:tiedä sitten että olen aina yksi noista linnuista.
Sitten hän soitti 11:sta päivä joulukuuta ja sanoi tulevansa tapaamaan seuraavan viikon keskiviikkona ohikulkiessaan. Minä tietysti odottelin koko päivän, mutta mitään ei tapahtunu. Ei soittoa, ei mitään. Viimein minä yritin soittaa hänen puhelimeensa, mutta puhelimeen ei saanut yhteyttä. Silloi ymmärsin, että jotai pahaa oli tapahtunut.
Muistin myös, kuinka lintu lensi ikkunaani,joko soittopäivänä tai seuraavana, sitä en silloin pannut tarkemmin merkille, niin että vieläkin on höyheniä ikkunassa.Yritin kaikin tavoin selvittää mitä on tapahtunut.Viimein törmäsin lehtiuutiseen, jossa kerrottiin liikenneonnettomuudesta hänen kotipaikkakunnallaan, ei tietenkään mitään nimiä. Oli vain maininta, että yksi henkilö loukkaantui vaikeasti. Tämä oli siis tapahtunut samana aamupäivänä jolloin sain viimeisen puhelun.
Kun ei ollut mitään muuta keinoa jäljellä, soitin ko. paikkakunnan seurakuntaan. Sain tiedon että ystäväni oli haudattu edellisenä lauantaina soitostani. Kuolinpäivä 12.12-08 ,eli päivä soiton ja onnettomuuden jälkeen.Faktaa tietoa ei ole, mutta olen yhdistänyt nämä tapahtumat.
Kuinka julmaa elämä onkaan. Soittaessaan hän vielä pariin kertaan korosti, että jos ei mitään erikoisia satu. Eihän koskaan tiedä mitä tapahtuu, ja luultavasti olin viimeinen jonka kanssa hän jutteli.Itkusilmä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
samaan asiaan, kaikki voi olla pelkkää sattumaa.Liikenne onnettomuudessakin saatto olla aivan eri ihminen.
Rakastuminen näin vanhana on " hengenvaarallista".
Fysiikka ei kestä uusia paineita enään niinkuin nuorena, ainakaan kaikilla.
Ei noilla sattumilla oo mitään tekemistä oikean tapahtuman kanssa, joten voit olla aivan rauhassa, etsi uusi ystävä.
että onni on vain lainaa. Minun kohdallani oli kysymys tyttärestäni, minun rakkaimmastani, jonka menetin 12 vuotta sitten. Sen jälkeen luin jostain runon, jossa sanottiin, että emme omista lapsiamme. Heidät on annettu vain lainaksi. Kuten muutkin rakkaat ihmiset.
Tässä myös kaunis tulkinta Maaritilta,
http://www.youtube.com/watch?v=_sMns8ODSOA
Iloisia ajatuksia :)
voi tietää, mitä tapahtuu. Jokainen hyvästijättö voi olla viimeinen. Olen kokenut aviomieheni äkillisen kuoleman liikenneonnettomuudessa. Kaksi vuotta tästä tapahtumasta tutustuin mieheen, jonka kanssa seurustelin noin vuoden, sen jälkeen olimme ystäviä. Luultavasti olin ainoa henkilö, jonka kanssa hän oli säännöllisesti tekemisissä. Olin hänen luonaan kahvilla noin viikko sitten, halasimme lähtiessäni. Sunnuntaina hänen tyttärensä ilmoitti ystäväni kuolleen. Tässä tapauksessa voin olla levollisella mielellä, sillä tiesin, että ystäväni halusi nukkua pois juuri tällä tavalla. Ja eihän minulla ollut ystävääni samanlaista tunnesidettä kuin mieheeni. Mutta näihinkin sanomiin tuntuu tottuvan, kun niitä on tullut useampi. Jaksamista Sinulle.
kaikille niille, joilta riitti myötätuntoa ja ystä-
vällisiä sanoja. Jotkut tuntuvat olevan vailla kaikkia tunteita ja kovin kyynisiä.Eikö meillä ole oikeus rakastua missä iässä tahansa? Eikä kuolema katso ikää, vai miten on?