Olen 33-vuotias ja aloin tuntea masennusta ensimmäisen kerran noin 15-vuotiaana. Mielialalääkkeet olivat silloin mulle aivan tuntemattomia ja olisin muutenkin pitänyt niitä käyttäviä täysin pelleinä. Aloin vuosien mittaan kokemaan tunteeni ääripäisinä, eli joko väkivaltaisena tai itsesääliinsä käpertyneenä. Aloin alkoholisoitumaan, koska tunsin humalassa ainoastaan todellisia ilon tunteita. Koulut jäivät kesken, koska halusin "tuntea" paljon, enkä elää henkisesti tasapainoista elämää. Lopulta hain mietoa mielialalääkettä, jotta pystyisin saamaan samoja tuntemuksia kuin humalassa. Se auttoikin jokusen kuukauden, mutta sitten kävin aluksi vaihtaan lääkkeen. Samoja fiiliksiä ei enään tullutkaan, joten tuplasin annoksen. Samoja fiiliksiä ei vieläkään tullut, joten tuplasin taas annoksen. Minusta alkoi tulla humalassa arvaamaton ja pahoinpitelin tyttöystävääni siitä mitään muistamatta. Aloin ahdistua ja hain bentsoja. Sama virsi bentsojen kanssa, joiden annostuksen olen 8-kertaistanut. Olen nyt aloittanut jo toisen masennuslääkkeen Serequelin, mutta tunnen vieläkin kaiken turhaksi. Kahdesti olen ottanut tappavan annoksen unilääkkeitä puolen vuoden sisään, mutta aina sairaalan letkuista herännyt. Terapiaan pitäisi päästä kuukauden päästä, mutta lähinnä tekisi mieli piikittää bentsoja suoneen, jottei itsesyyttely iskisi. Tällä hetkellä täysin työkyvytön ja lääkkeiden väärinkäyttö on melkein jokapäiväistä. Olen helvetin vihainen kaikelle ja haluaisin elää normaalisti. Jos ei se onnistu niin nyt on rohkeutta vaihtaa hiippakuntaa ja päästä eroon näistä vihan ja katkeruuden tunteista. Niille, jotka eivät pidä masennusta ja ahdistusta sairautena tekisi mieli tehdä erittäin pahoja asioita, koska mulla kyseiset sairaudet ovat pilanneet jo puolet elämästä. Jos joku pystyisi neuvomaan, kuinka tästä helvetistä pääsee eroon, niin ottaisin kiitollisena neuvoja vastaan. Mun lääkkeet tällä hetkellä Efexor 300mg, Xanor 8mg, Serequel 200mg, Rivatril 50mg.
tätäkö se on
montun pohja
3281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuosta kaikesta lopettamalla täysin kofeiininkäytön.
Jos kaikesta masennuksesta ja ahdistuksesta pääsen eroon olematta kahvia juomatta niin haista pelle vittu ja mene muualle aukoon päätäs.
hetkessä asioita ei voida ratkaista, eikä mitään helppoa pakettiratkaisua ole. Mielen sokkelot ja opitut tavat ajatella asiat synkkinä, puretaan pitkän terapian ja asianmukaisen lääkityksen avulla. Yritä taistella ja ajatella positiivisesti. Löytää ympäriltä asioita mistä saat hyvää oloa, muut kuin aivojen reseptoreita juksaavat huumaavat aineet. Lähtökohtahan on se, että saadaan aivoissa välittäjäaineet toimimaan luonnollisen tasapainoisella tavalla. Itelleni auttaa joskus ihan pelkkä ripeä kävelylenkki valoisaan aikaan. Pikkupakkasen purenta työntää kummasti negatiivisia ajatuksia muualle. Ykshän tapa puhistaa mieltään on fyysisien ääritilojen hakeminen liikunnalla, tai ylipäätänsä millä tahansa mistä tulee hiki ja uupumus. Tätä seuraa yleensä euforia ja möröt mielestäki sysäytyy hetkeksi poies.
Paranemiselle pitää antaa myös ihan helevetisti aikaa, usein vuosia. On hyvin mahdollista ettei koskaan pääse siihen ihanteelliseen mielen tasapainoon mitä hakee, mutta kunhan huomaa edenneensä niin tulevan voi nähdä valoisempana.