Menkäähän kaikki palstalaiset lukemaan Mopin palstalle otteita 1970-luvun Päivämies-lehdestä, joita Pölyttynyt on sinne kerännyt aikamoisen liudan. Kiitokseni Pölyttyneelle arvokkaasta lähihistorian esilletuomisesta!
Näiden esimerkkien kautta vl-nuoretkin pääsevät sisälle siihen henkimaailman todellisuuteen, jossa heidän vl-isänsä ja vl-äitinsä elivät 30-40 vuotta sitten, ja josta ajasta he eivät ole paljon kehdanneet kertoa lapsilleen.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>Jumalanlapseus.
Päivämies no 18, 3.5.1978
Jokainen ihminen on maailmaan syntyessään Jumalan lapsi. Tämä jumalanlapsioikeus säilyy meidän sisimmässämme vain elävän uskon kautta. Jumala on Henki (Joh. 4:27). Tämä Jumalan Pyhä Henki asuu uskon kautta jokaisen Jumalan lapsen sisimmässä ja se opettaa ja neuvoo meitä vaeltamaan maailmassa Jumalan seurakunnan § yhteydessä Jumalan pyhän ja eläväksi tekevän evankeliumin arvon mukaisesti.
"Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset" (Room. 8:14,16). Ja kun me olemme lapset, me olemme myöskin perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Jeesuksen Kristuksen kanssaperilliset. Näin on läheinen tämä taivaallinen perheyhteys, että meillä on Jumalan isänä ja me olemme sisaret ja veljet Herrassa Jeesuksessa. Jeesus asetti kerran pienen lapsen esimerkiksi oikeasta Jumalan lapsesta. Niin kuin tuollainen pieni lapsi alistuu nöyrästi vanhempiensa hoitoon ja tottelee neuvoja ja kuritusta, niin tulee Jumalan lapsenkin olla kuuliainen omantunnon äänelle, joka on Jumalan ääni ihmisen sisimmässä sekä seurakunnalle, joka on Jumalan armovaltakunta, äitinä täällä maan päällä.
Tässä armovaltakunnassa on kätkettynä kaikki tiedon ja taidon tavarat sekä armo- ja hoitokeinot, joilla jokaista Jumalan lasta hoidetaan ja neuvotaan silloin, kun Pyhä Henki ilmoitttaa, että nyt on yksi lapsista sortumassa syntitaakan alle, pois jumalanlapseudesta. Mutta jos lapsi nöyryyden ja kuuliaisuuden osoittaa ja panee synnin syntinä pois, hän pysyy edelleenkin lapsena Jumalan valtakunnassa. Se on
armoa Jumalalta, että hän on tällaisen armo järjestyksen maan päälle seurakuntaansa asettanut omille lapsilleen.
Meille uskovaisille lapsilleenkin näkee Jumala joskus hyväksi antaa ruumiillista kuritusta. Sillä jota Jumala rakastaa, sitä hän myös nuhtelee ja kurittaa, sillä jokaista poikaa (tyttöä) jota hän pieksää, sitä hän myöskin korjaa. Esimerkiksi ruumiillinen sairaus voi olla tuo Jumalan vitsa, eli kuritus, jolla hän hoitaa ja ojentaa lastaan, että uskon kalliit asiat pysyisivät ensimmäisinä ja tärkeimpinä tai tulisivat ensimmäisiksi ja tärkeimmiksi. Kun me vaellamme täällä kaksiosaisina, niin toinen osa on maasta ja se on maallinen ja toinen, hengellinen osa, on taivaasta. Tämä maallinen osa on vastahakoinen hengellisen osan asioihin ja on aina vain sammuttamassa uskon tulta sisimmästä. Maallinen osahan ei tehnytkään parannusta, vaan se on synnin alle myyty ja on liitossa sielunvihollisen kanssa. Se on aina vain vetämässä maailmaan, synnin houkutuksiin. Mutta kun Jumala esim. sairauden kautta ottaa kiinni ja alkaa Pyhän Henkensä kautta voimakkaasti puhutella, niin silloin maallinen osakin aivan kuin hämmästyy ja jää hetkeksi kuulostelemaan ja toimettomaksi. Silloin aukenee kalliina Jumalan rakastava puhuttelu. Silloin tekee pyhiä lupauksia, että minä tahdon hyljätä syntinä kaikki maan tartunnaiset ja seurata Jeesusta ja Jumalan seurakuntaa uskollisesti tämän vähän viipymisen ajan.
Silloin Jumalan vitsa ja ruumiilliset kivutkin näkyvät vain Jumalan rakkautena lastansa kohtaan. Kun ihminen kasvaa isoksi mielessään ja hengessään, hän ei enää kuuntelekaan omantunnon ääntä eikä tottele seurakuntaäidin neuvoja, vaan luottaa omiin kykyihinsä ja ansioihinsa joutuen näin syntikuorman alle ja eroon Jumalan seurakunnasta. Jumalan Pyhä Henki pakenee tuollaisen ihmisen sisimmästä. Silloin ihminen on turmellut Pyhän Hengen temppelin ja antautunut sielunvihollisen palvelukseen synnin luvallisuudessa. "Vai ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte ja ettepä te ole teidän omanne" (1. Kor. 6:19).
Saattaa käydä niin, että tällainen ihminen ei tunne syntisyyttään ja voi sanoakin, ettei hänellä ole syntiä tunnollaan. Mutta epäusko onkin suurin synti ja kun ihminen on tottelemattomuuden osoittanut Jumalan seurakuntaa kohtaan, hän on silloin auttamattomasti epäuskossa. Sanotaan niinkin, että uskon aivan samalla tavalla kuin ennenkin ja turvaan Jumalaan, rukoilen häntä ja kerron hänelle asiani. Mutta asia on niin, että Jumalalla ei ole yksinäisiä lapsia, vaan kaikki Jumalan lapset syntyvät Jumalan seurakuntaan ja asustavat siellä. Siellä ovat hänelle neuvonantajat, nuo ihmeelliset saattomiehet. Raamatussa on sanat: voi yksinäistä, kuka hänet nostaa, jos hän lankeaa. Joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Jeesus sanoo: Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte. Ja että: "Se on minun käskyni, että te rakastatte teitänne keskenänne, niinkuin minä teitä rakastin" (Joh. 15:12).
Mutta vielä on epäuskoon joutuneella ja siis jumalattomalla ihmisellä mahdollisuus palata takaisin Jumalan lapseksi, jos hän katuvaisena tahtoo nöyrtyä synneistään parannukseen. Tiedä, uskoton ystävä, että Jumalia on seurakunta, armovaltakunta, täällä maan päällä. Vain tämän armovaltakunnan kautta kulkee Jumalan lapsen tie kunnian valtakuntaan, taivaaseen.
Jeesus Kristus on asetettu välimieheksi Jumalan ja ihmisten välille. Ennen taivaaseen astumistaan hän lähetti opetuslapsensa ja sanoi: "Menkäät, katso, minä lähetän teidät, niinkuin karitsat sutten keskelle... Ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt" (Luuk. 10:3,9). "Tehkäät parannus ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt. 2:3Cool. Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani" (Joh. 14:6). Hän sanoi omillensa : "Minun Isäni huoneessa on monta asuinsijaa: jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille sijaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman" (Joh. 14:2— 3).
Tämän maailman aika on kulumassa iltaan, Raamatun ennusmerkkien osoittamana Jeesuksen toisen tulemisen hetki on jo lähellä. Silloin hän tulee kunniassaan ja käy pitämään tuomiota. Silloin on ihmiset jaettu vain kahteen joukkoon, kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Silloin vanhurskaat eli Jumalan lapset ovat oikealla puolella ja heille sanotaan: "Tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta" (Matt. 25:34). "Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41).
Valvokaamme siis jokainen kohdaltamme, olemmeko kulkemassa elämän kaitaa tietä Jumalan seurakunnan yhteydessä ja Jumalan lasten rakkaudessa ja onko nimemme kirjoitettuna elämän kirjassa taivaassa vai kuljemmeko laveaa synnin luvallisuuden ja väärävanhurskauden tietä, joka johtaa kulkijansa iankaikkiseen kadotuksen vaivaan.
Jäämme odottamaan uskossa poiskutsumisen päivää. Sanomme turvallisesti: Amen. Tule, Herra Jeesus!
J.K.
Näiden esimerkkien kautta vl-nuoretkin pääsevät sisälle siihen henkimaailman todellisuuteen, jossa heidän vl-isänsä ja vl-äitinsä elivät 30-40 vuotta sitten, ja josta ajasta he eivät ole paljon kehdanneet kertoa lapsilleen.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>Jumalanlapseus.
Päivämies no 18, 3.5.1978
Jokainen ihminen on maailmaan syntyessään Jumalan lapsi. Tämä jumalanlapsioikeus säilyy meidän sisimmässämme vain elävän uskon kautta. Jumala on Henki (Joh. 4:27). Tämä Jumalan Pyhä Henki asuu uskon kautta jokaisen Jumalan lapsen sisimmässä ja se opettaa ja neuvoo meitä vaeltamaan maailmassa Jumalan seurakunnan § yhteydessä Jumalan pyhän ja eläväksi tekevän evankeliumin arvon mukaisesti.
"Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset" (Room. 8:14,16). Ja kun me olemme lapset, me olemme myöskin perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Jeesuksen Kristuksen kanssaperilliset. Näin on läheinen tämä taivaallinen perheyhteys, että meillä on Jumalan isänä ja me olemme sisaret ja veljet Herrassa Jeesuksessa. Jeesus asetti kerran pienen lapsen esimerkiksi oikeasta Jumalan lapsesta. Niin kuin tuollainen pieni lapsi alistuu nöyrästi vanhempiensa hoitoon ja tottelee neuvoja ja kuritusta, niin tulee Jumalan lapsenkin olla kuuliainen omantunnon äänelle, joka on Jumalan ääni ihmisen sisimmässä sekä seurakunnalle, joka on Jumalan armovaltakunta, äitinä täällä maan päällä.
Tässä armovaltakunnassa on kätkettynä kaikki tiedon ja taidon tavarat sekä armo- ja hoitokeinot, joilla jokaista Jumalan lasta hoidetaan ja neuvotaan silloin, kun Pyhä Henki ilmoitttaa, että nyt on yksi lapsista sortumassa syntitaakan alle, pois jumalanlapseudesta. Mutta jos lapsi nöyryyden ja kuuliaisuuden osoittaa ja panee synnin syntinä pois, hän pysyy edelleenkin lapsena Jumalan valtakunnassa. Se on
armoa Jumalalta, että hän on tällaisen armo järjestyksen maan päälle seurakuntaansa asettanut omille lapsilleen.
Meille uskovaisille lapsilleenkin näkee Jumala joskus hyväksi antaa ruumiillista kuritusta. Sillä jota Jumala rakastaa, sitä hän myös nuhtelee ja kurittaa, sillä jokaista poikaa (tyttöä) jota hän pieksää, sitä hän myöskin korjaa. Esimerkiksi ruumiillinen sairaus voi olla tuo Jumalan vitsa, eli kuritus, jolla hän hoitaa ja ojentaa lastaan, että uskon kalliit asiat pysyisivät ensimmäisinä ja tärkeimpinä tai tulisivat ensimmäisiksi ja tärkeimmiksi. Kun me vaellamme täällä kaksiosaisina, niin toinen osa on maasta ja se on maallinen ja toinen, hengellinen osa, on taivaasta. Tämä maallinen osa on vastahakoinen hengellisen osan asioihin ja on aina vain sammuttamassa uskon tulta sisimmästä. Maallinen osahan ei tehnytkään parannusta, vaan se on synnin alle myyty ja on liitossa sielunvihollisen kanssa. Se on aina vain vetämässä maailmaan, synnin houkutuksiin. Mutta kun Jumala esim. sairauden kautta ottaa kiinni ja alkaa Pyhän Henkensä kautta voimakkaasti puhutella, niin silloin maallinen osakin aivan kuin hämmästyy ja jää hetkeksi kuulostelemaan ja toimettomaksi. Silloin aukenee kalliina Jumalan rakastava puhuttelu. Silloin tekee pyhiä lupauksia, että minä tahdon hyljätä syntinä kaikki maan tartunnaiset ja seurata Jeesusta ja Jumalan seurakuntaa uskollisesti tämän vähän viipymisen ajan.
Silloin Jumalan vitsa ja ruumiilliset kivutkin näkyvät vain Jumalan rakkautena lastansa kohtaan. Kun ihminen kasvaa isoksi mielessään ja hengessään, hän ei enää kuuntelekaan omantunnon ääntä eikä tottele seurakuntaäidin neuvoja, vaan luottaa omiin kykyihinsä ja ansioihinsa joutuen näin syntikuorman alle ja eroon Jumalan seurakunnasta. Jumalan Pyhä Henki pakenee tuollaisen ihmisen sisimmästä. Silloin ihminen on turmellut Pyhän Hengen temppelin ja antautunut sielunvihollisen palvelukseen synnin luvallisuudessa. "Vai ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte ja ettepä te ole teidän omanne" (1. Kor. 6:19).
Saattaa käydä niin, että tällainen ihminen ei tunne syntisyyttään ja voi sanoakin, ettei hänellä ole syntiä tunnollaan. Mutta epäusko onkin suurin synti ja kun ihminen on tottelemattomuuden osoittanut Jumalan seurakuntaa kohtaan, hän on silloin auttamattomasti epäuskossa. Sanotaan niinkin, että uskon aivan samalla tavalla kuin ennenkin ja turvaan Jumalaan, rukoilen häntä ja kerron hänelle asiani. Mutta asia on niin, että Jumalalla ei ole yksinäisiä lapsia, vaan kaikki Jumalan lapset syntyvät Jumalan seurakuntaan ja asustavat siellä. Siellä ovat hänelle neuvonantajat, nuo ihmeelliset saattomiehet. Raamatussa on sanat: voi yksinäistä, kuka hänet nostaa, jos hän lankeaa. Joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Jeesus sanoo: Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte. Ja että: "Se on minun käskyni, että te rakastatte teitänne keskenänne, niinkuin minä teitä rakastin" (Joh. 15:12).
Mutta vielä on epäuskoon joutuneella ja siis jumalattomalla ihmisellä mahdollisuus palata takaisin Jumalan lapseksi, jos hän katuvaisena tahtoo nöyrtyä synneistään parannukseen. Tiedä, uskoton ystävä, että Jumalia on seurakunta, armovaltakunta, täällä maan päällä. Vain tämän armovaltakunnan kautta kulkee Jumalan lapsen tie kunnian valtakuntaan, taivaaseen.
Jeesus Kristus on asetettu välimieheksi Jumalan ja ihmisten välille. Ennen taivaaseen astumistaan hän lähetti opetuslapsensa ja sanoi: "Menkäät, katso, minä lähetän teidät, niinkuin karitsat sutten keskelle... Ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt" (Luuk. 10:3,9). "Tehkäät parannus ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt. 2:3Cool. Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani" (Joh. 14:6). Hän sanoi omillensa : "Minun Isäni huoneessa on monta asuinsijaa: jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille sijaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman" (Joh. 14:2— 3).
Tämän maailman aika on kulumassa iltaan, Raamatun ennusmerkkien osoittamana Jeesuksen toisen tulemisen hetki on jo lähellä. Silloin hän tulee kunniassaan ja käy pitämään tuomiota. Silloin on ihmiset jaettu vain kahteen joukkoon, kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Silloin vanhurskaat eli Jumalan lapset ovat oikealla puolella ja heille sanotaan: "Tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta" (Matt. 25:34). "Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41).
Valvokaamme siis jokainen kohdaltamme, olemmeko kulkemassa elämän kaitaa tietä Jumalan seurakunnan yhteydessä ja Jumalan lasten rakkaudessa ja onko nimemme kirjoitettuna elämän kirjassa taivaassa vai kuljemmeko laveaa synnin luvallisuuden ja väärävanhurskauden tietä, joka johtaa kulkijansa iankaikkiseen kadotuksen vaivaan.
Jäämme odottamaan uskossa poiskutsumisen päivää. Sanomme turvallisesti: Amen. Tule, Herra Jeesus!
J.K.
Vastaukset 1
Vanhimmat
noita 70-luvun kirjoituksia, joita Pölyttynyt oli sinne kuskannut. Niin olivat kuin jonkin lahkon puhetta, ei luterilaisen kirkon herätysliikkeen.