Olipa tämä ketju paikoin ahdistavaa luettavaa. Sad Lähinnä paha mieli tuli noista edellisen sivun Lutherin kirjoituksista.
Voiko/saako parisuhde olla kokonaan vailla seksiä? Jos tilanne on molemmille osapuolille ok, tai jos kumpikin tyytyy tilanteeseen? Vai onko asia niin, että jos aviovelvollisuutta ei täytetä (kuka senkin mittaa,kuinka usein ja milloin seksiä tulee oikeaoppisesti harrastaa) niin avioliitto on käytännössä mitätön? Rolling EyesSad
Asia on todella kipeä itselleni.Lyhyesti: avioliitossamme on ollut seksielämää vain muutaman kerran. Meillä on yksi lapsi, ja viimeisestä "aviovelvollisuuden täyttämisestä" on jo yli neljä vuotta aikaa. Tuntuu todella vaikealta kohdata muita uskovaisia, kun omassa tuttavapiirissämme seksi on asia, josta ei keskustella kovinkaan avoimesti (lienee tavallista kauttaaltaan vl-piireissä?) vaan lähinnä piiloviestein ja tietenkin puolisuorasti lapsiluvun lisääntymisestä kysyessä. Tunnen oloni huonoksi vaimoksi ja epäonnistuneeksi uskovaiseksi, mutta en tohdi kysyttäessä kertoa, mikä on syy pieneen lapsilukuumme, vaikka sitä joskus kysytään. Onneksi mies on ymmärtäväinen, tosin toivoo kyllä että tilanne paranisi joskus, mutta haluaa olla rinnallani.
Pääsyy seksittömään suhteeseen on masennus, tosin muitakin (isoja) syitä on. Olen yrittänyt hoitaa asiaa,mutta toistaisksi terapiakäyntien jälkeenkään ei ole tullut sellainen olo, että seksi voisi enää millään tavoin kuulua elämääni.
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=988&postdays=0&postorder=asc&start=0
Voiko/saako parisuhde olla kokonaan vailla seksiä? Jos tilanne on molemmille osapuolille ok, tai jos kumpikin tyytyy tilanteeseen? Vai onko asia niin, että jos aviovelvollisuutta ei täytetä (kuka senkin mittaa,kuinka usein ja milloin seksiä tulee oikeaoppisesti harrastaa) niin avioliitto on käytännössä mitätön? Rolling EyesSad
Asia on todella kipeä itselleni.Lyhyesti: avioliitossamme on ollut seksielämää vain muutaman kerran. Meillä on yksi lapsi, ja viimeisestä "aviovelvollisuuden täyttämisestä" on jo yli neljä vuotta aikaa. Tuntuu todella vaikealta kohdata muita uskovaisia, kun omassa tuttavapiirissämme seksi on asia, josta ei keskustella kovinkaan avoimesti (lienee tavallista kauttaaltaan vl-piireissä?) vaan lähinnä piiloviestein ja tietenkin puolisuorasti lapsiluvun lisääntymisestä kysyessä. Tunnen oloni huonoksi vaimoksi ja epäonnistuneeksi uskovaiseksi, mutta en tohdi kysyttäessä kertoa, mikä on syy pieneen lapsilukuumme, vaikka sitä joskus kysytään. Onneksi mies on ymmärtäväinen, tosin toivoo kyllä että tilanne paranisi joskus, mutta haluaa olla rinnallani.
Pääsyy seksittömään suhteeseen on masennus, tosin muitakin (isoja) syitä on. Olen yrittänyt hoitaa asiaa,mutta toistaisksi terapiakäyntien jälkeenkään ei ole tullut sellainen olo, että seksi voisi enää millään tavoin kuulua elämääni.
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=988&postdays=0&postorder=asc&start=0
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos seksi yhdistetään lastenhankintaan, ei liene ihme että alkaa masentaa jo ajatus "aviovelvollisuuden" täyttämisestä. Toivotan onnellista käyntiä jollakulla seksuaaliterapeutilla, sillä tuo tuntuu huolestuttavalta.
Ei kande jäädä yksin hautomaan. Väestöliitto tai Tukinainen (jos menet yksin) varmasti voisi auttaa. Jotakin maksaa väestöliiton terapia, mutta kannattaa jo kerta, pari. Uskon että et ole ensimmäinen jota aihepiiri ahistaa.
Mutta jos ensisijainen ongelma on masennus, silloin tarvitset käyntiä mielenterveysalan ammattilaisella: psykologi, psykiatri, ym. Hengellisen työn piirissä (naispuolinen diakoni, pappi tms.) voisi löytyä joitakin avaimia, mutta sekin vaatii rohkeutta.