siis niistä jotka täällä kirjoittelee, kehottaa katsomaan peiliin yms lässynläätä, moniko tajuaa miltä lapsesta tuntuu ihan oikeasti, kun vastentahtoisesti on muutettava kotoa?
Sellaista yksinäisyyttä en toivo kenenkään kokevan.
On merkillistä miten vähän sijarit on valmiita vapaaehtoisesti nousemaan barrikadeille lasten ja vähäosaisten puolesta ja vaatimaan yhteiskunnalta lisää panostusta tukemalla esim vähävaraisia lapsiperheitä.
Ollaanko sijareilta viemässä elinkeino, kun jankkaavat ennakkoluuloisia mielipiteitään täällä palstalla? -On joitakin harvoja, jotka osaavat asettaa itsensä juuri lapsen ja nuoren osaan.
Joku vuosi sitten sijaripuolella käytiin keskustelua siitä miten kätevää esim on käyttää yksityistä kotipalvelua, kun siitä saa vähennyksenkin...
Kun esim yh on toimeentulorajan alapuolella, ei hän kyllä mistään voi vääntää kätevää kotiapulaista. Sellaisen turhan takia vanhempi väsyy! Mikä h....tin ratkaisu joku huosta on??? Kun siinä menee samalla mahdollisuudet rakentaa mitään perustoimintaakaan lapsen kanssa; Ne viimeisetkin etuudet, mitä yhteiskunta on saanut järjestettyä lapsiperheille, lähtee samalla pois.
Suomi on kyllä kolkko paikka!
Sellaista yksinäisyyttä en toivo kenenkään kokevan.
On merkillistä miten vähän sijarit on valmiita vapaaehtoisesti nousemaan barrikadeille lasten ja vähäosaisten puolesta ja vaatimaan yhteiskunnalta lisää panostusta tukemalla esim vähävaraisia lapsiperheitä.
Ollaanko sijareilta viemässä elinkeino, kun jankkaavat ennakkoluuloisia mielipiteitään täällä palstalla? -On joitakin harvoja, jotka osaavat asettaa itsensä juuri lapsen ja nuoren osaan.
Joku vuosi sitten sijaripuolella käytiin keskustelua siitä miten kätevää esim on käyttää yksityistä kotipalvelua, kun siitä saa vähennyksenkin...
Kun esim yh on toimeentulorajan alapuolella, ei hän kyllä mistään voi vääntää kätevää kotiapulaista. Sellaisen turhan takia vanhempi väsyy! Mikä h....tin ratkaisu joku huosta on??? Kun siinä menee samalla mahdollisuudet rakentaa mitään perustoimintaakaan lapsen kanssa; Ne viimeisetkin etuudet, mitä yhteiskunta on saanut järjestettyä lapsiperheille, lähtee samalla pois.
Suomi on kyllä kolkko paikka!
Vastaukset 18
Vanhimmat
laitetaan tappamaan itsensä, jotta kaikki maahanmuuttajien sukulaiset aikanaan sopivat tänne, heitähän on tulossa ehkä kymmeniä tuhansia, ja täytyyhän heille asuntoja olla tarjolla.
Uskokaa, Suomen kansan alasajo on alkanut.
mutta tuet menevät sijaishuoltoon. Sijaishuolto ei ostele lahjoja, eikä anna ylimääräistä taskurahaa. Ruoka siellä on aikalailla kehnoa, kotonaan saa syödä mitä itse haluaa tiettyjen rajojen puitteissa.
Täällä mitä ajatuksia Bioilla on .Sijareilla ei ole noin suurta arsenaalia käytössä.
Nyt kartoitetaan meitä oikeita isiä ja äitejä
Halutaan tietää miten ajattelemme eri tilanteista.Kaappaavat meidän hyvät ajatusmallit ja käytetään niitä lasten manipuloimiseen meitä
vastaan .Pitää perustaa oma yhdistys minne voi kutsua aitoja ongelmissa taistelevia ihmisiä ikään katsomatta. Sisään ei kutsuta viranomais urkkioita . Ne voi mennä selvittää omat ongelmansa hoitolaitoksiin.
Tässä saa muutenkin lukea niiden opetuksen tuloksista lehdistä.KOULUISSA HAUTUU HENKINEN KATASTOFI. Siellä on jo vuosia HIOSTETTU lapsia
Tahti on kuin työpaikoilla. Mitä super ihmisiä
lapsista yritetään vaatimalla ja prässäämällä tehdä.?? Sentähden nuoret kapinoi ,koska tietävät jotain tehtävän väärin ,mutta eivät osaa kertoa mitä?.
En vaan voi käsittää, miksi te kadehditte sijaisvanhempien saamia minimaallisia korvauksia? Lapset on teidän, ei sijaisvanhempien ja jos ne lapset olisi hoidettu, ei tarvittaisi toisia ihmisiä siivoamaan teidän jälkiänne. Tietenkään vanhemmille ei makseta lastensa hoitamisesta... Lapset tehnyt ihminen on heistä vastuussa ja Suomessa huostaanoton raja on niin korkea, että ei niitä turhaan tapahdu. Pikemminkin tuetaan, tuetaan ja tuetaan. Huostaanotto on raju toimenpide, mutta lapsi on pakko huostaanottaa, mikäli vanhemmat ovat vaaraksi lapsen kehitykselle. Ongelma on vain, etteivät nämä vanhemmat itse näe toimintaansa. Ensimmäinen askel kohti vastuullista vanhemmuutta olisi lopettaa sossujen ja sijaisvanhempien syyttely ja katsoa peiliin, jos uskaltaa.
Lueppa nämä niin opit jotain ja et turhaan tuollaista utopiaa tänne kirjoittelisi!
Vaihtelevuus huostaanottokäytännöissä on myös todennettu Annina Myllärniemi (2005)
selvityksessä pääkaupunkiseudun huostaanottojen kriteereistä ja huostaanottokäytännöistä:
http://www.socca.fi/aineistot/huoskriteerit.htm. Myllärniemen selvitystyö osoitti, että lastensuojelun
paikalliset toimintakulttuurit, rakenteiden epämääräisyys, avohuollon puutteellinen
resursointi sekä työprosessien ja eri sijoituspykälien perusteiden määrittelemättömyys
heijastuvat sijoituspykälien käytössä. Myllärniemi (2005, 57) toteaakin selvityksessään:
”Tällä hetkellä puuttuu ohjeistus siitä, millä tavalla lapsen etua vaarantavia kehityksellisiä
riskitekijöitä pitäisi seurata, selvittää, arvioida ja määritellä. Sijoitusten kriteerien
vaihtelut kertovat siitä, että lapsen edun tulkinta voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin saman
lain tulkinnan pohjalta." "Sijoituksen tarpeen arviointi on lastensuojeluprosessissa kriittinen
vaihe, jonka arviointiin ja mallintamiseen tarvitaan jatkossa kehittämispanostusta." Annina
Myllärniemi sanoo selvityksensä pääkaupunkiseudun lastensuojelun huostaanottojen kriteereistä
osoittavan, ettei huostaanottojen kriteereistä vallitse yhdenmukaista kehitystä.
Sven Hessle (1984) on kysynyt kriittisessä kirjoituksessaan, miten voi estää sen, ettei yhteiskunnan
tekemää huostaanottoa tehtäisi sattuman, moralismin tai silmälappujen pohjalta.
Vaikuttaa siltä, että sattuma ja moralismi voivat todella liittyä huostaanottotilanteeseen
Sattuma siten, että on todella sattuma, minkälainen sosiaalityöntekijä minkäkinlaisessa
kunnassa ja työpaikkakulttuurissa lapsen edun määrittää. Moralismi siten, että sosiaalityöntekijän
omien arvojen ja ideologioiden lisäksi määritykseen liittyy lain, hallinnon ja työpaikkakulttuurin
välittämät ideologiat.
Huostaanottoa pohtiva sosiaalityöntekijä voi siis olla monenlaisten ristiriitaisten näkemysten
ja odotusten paineessa. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi asiaan voivat vaikuttaa
hallinnon taholta tulevat taloudelliset paineet ja työpaikkakulttuuriin liittyvät tekijät; yksiköissä
voi olla olemassa erilaisia "oikeita" tapoja toimia huostaanottoon ryhtymisessä.
(Hessle 1984) Huostaanoton tarpeen arviointiin voivat lisäksi vaikuttaa kunnan palvelurakenne
(esim. sopivia avohuollon tukitoimia on tarjolla eri tavalla eri kunnissa) ja vanhempien
tai nuorten suhtautuminen huostaanottoon (vastustus/suostumus) ym. monet työntekijään,
työ- ja asuinyhteisöön liittyvät subjektiiviset tekijät.
Päivi Sinko (2005, 33) (Lastensuojelun kehittämisohjelma, STM) kirjoittaa substanssiryhmän
raportissa: "Voinee kuvitella, että jos lastensuojelutyön suunnitelmallisuutta ja johdonmukaisuutta
saadaan lisättyä, rajankäynti avohuollon ja huostaanoton välillä helpottuu.
Työn seuranta helpottuu, jos asiakassuunnitelmat lopultakin otetaan käyttöön ja voidaan
systemaattisesti arvioida työhön käytetyt keinot ja niiden hyöty. Epämääräisestä seurailevasta
työotteesta tai "odotetaan, että tilanne kriisiytyy" -otteesta luopuminen ja tilanteen
jatkuva arviointi helpottanevat päätöksentekoa sen suhteen, milloin tukitoimet eivät ole
tuottaneet riittävää tulosta ja milloin on syytä ryhtyä huostaanoton valmisteluun.
Leena Raitasaari (1991) kirjoittaa pro gradu -tutkielmassaan Lapsen etu huostaanottotilanteessa:
"kannanotto pyrkimykseen ajaa lapsen etua tukeutumalla objektiivisesti yksinkertaisiin
ja valikoitaviin mittareihin on, että absoluuttista huostaanottopistettä eli tilaa, jossa
ennalta määriteltyjen kriteerien avulla pystyttäisiin paikantamaan huostaanoton tarve, ei
ole eikä tule etsiäkään. Lähteiksi on tässä yhteydessä mainittu Bardy 1986, 440; ks. myös
Hessle 1984.
Raitasaari (1991) on pro gradu -työssään etsinyt "viisasten kiveä" lastensuojelututkimuksesta
vastaukseksi kysymykseen: milloin ryhtyä huostaanottoon. Tutkimuksista hän ei
kuitenkaan vastausta löytänyt; tutkimustulokset vaihtelevat ja Raitasaari päätyykin toteamaan:
"Tutkimustulosten samoin kuin lain läpikäyminen ei osoita, mikä olisi yleensä paras
tai huonoin vaihtoehto. Sosiaalityöntekijällä on syytä luottaa määrityksentekokykyynsä.
Lastensuojelussa ei ole sosiaalityöntekijää kummempia asiantuntijoita tarjolla. Kuitenkaan
ei saa unohtaa, että yhteistyö työtovereiden ja asiantuntijoiden kanssa sekä lasta ja perhedynamiikkaa
koskevien lisätietojen hankkiminen tuovat apua paineenalaiseen työskentelyyn"
(Raitasaari 1991, 68).
Huostaanoton tarpeen arviointia on mallinnettu Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen
alueella. Mallin on laatinut sosiaalityöntekijä Kati Aikio-Mustonen Sodankylän
kunnasta. Malli löytyy verkosta Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen verkkosivuilta.
(www.poske.fi) jossa lastensuojelun sosiaalityötä on mallinnettu laatimalla kuvaus
kolmesta työprosessista:
Tulevaisuuden henkilöstön tilanne sosiaalityössä huolestuttaa,
sillä merkittävä osa pätevistä sosiaalityöntekijöistä (kolmannes,
noin 1500–1700) siirtyy eläkkeelle vuoteen 2010 mennessä.
Pätevistä sosiaalityöntekijöistä on nyt jo pulaa.
Ratkaisemattomat ongelmat
tulevat yksilöille ja yhteiskunnalle sekä sosiaalisesti että
taloudellisesti kalliiksi.
"Kunnat ovat tehneet toisenlaisia valintoja....."
Kirjoittanut: ..................... 11.1.2009 klo 16.23
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?extra=-119&ju=75968 4
23.10.2008
Kunnat laiminlyövät kouluterveydenhuoltoa
Sosiaali- ja terveysministeriössä pidetään käsittämättömänä sitä, että kunnat eivät olet palkanneet tarpeeksi henkilökuntaa kouluterveydenhuoltoon. Ensi kesänä voimaan tuleva asetus pakottaa kunnat palkkaamaan lisää väkeä, jotta asetuksen sisältö voidaan toteuttaa.
Terveydenhoitajien liiton laskelman mukaan kouluihin ja oppilaitoksiin tarvitaan välittömästi lisää 400 terveydenhoitajaa, jotta kouluterveydenhuollon suositukset toteutuisivat.
Yksittäisellä kouluterveydenhoitajalla on keskimäärin 800 oppilasta vastuullaan, kun heitä saisi olla korkeintaan 600. Joissakin kunnissa yksi kouluterveydenhoitaja saattaa vastata jopa tuhannesta oppilaasta.
Ennaltaehkäisy säästäisi myöhemmin
Kouluterveydenhuoltoa on tähän asti ohjeistettu oppailla ja suosituksilla, jotka eivät ole kuitenkaan olleet sitovia. Selkeistä ohjeista huolimatta kunnat eivät ole niitä noudattaneet.
Nyt kuntia sitovassa asetuksessa niille annetaan kuitenkin siirtymäaikaa sen pykälän osalta, jossa terveystarkastuksia edellytetään tehtäväksi tietty määrä kullekin ikäluokalle.
Ylitarkastaja Maire Kolimaan mukaan kuntien on palkattava kouluihin lisää paitsi terveydenhoitajia myös lääkäreitä, kuraattoreita ja psykologeja. Hän pitää kuntien säästämistä tässä asiassa käsittämättömänä.
"Valtionosuuksia kunnille lisättiin 2001-02
180 miljoonaa ja niitä piti kohdentaa kouluterveydenhuoltoon ja iltapäiväkerhoihin.
Tilastoissa eivät käynnit kouluterveydenhuollossa kuitenkaan lisääntyneet."
Kolimaan mukaan kuntien pitäisi mieltää kouluterveydenhuolto ennaltaehkäisynä, mikä säästää myöhemmin.
"Kunnat ovat tehneet toisenlaisia valintoja. Ne panevat rahaa mieluummin muun muassa lasten huostaanottoon ja kodin ulkopuolelle sijoittamiseen."
Terveydenhoitajien liiton puheenjohtajan Eeva-Liisa Urjanheimon mukaan hyvin järjestetty, suositusten mukainen kouluterveydenhuolto maksaa 120 euroa vuodessa oppilasta kohden.
Yhden kuukauden lastenpsykiatrisen hoitojakson hinta on 10 000-15 000 euroa.
Lapsen sijoittaminen perheeseen tai laitokseen maksaa 30 000-60 000 euroa vuodessa.
Vastaavasti yhdestä terveydenhoitajasta koituu palkkakustannuksia noin 40 000 euroa.
Urjanheimon mukaan olisi tärkeää, että terveydenhoitaja olisi osa kouluyhteisöä päivittäin. "Hän tulisi tutuksi oppilaille ja opettajille ja vastaavasti hän oppisi tuntemaan oppilaat. Päivittäin läsnä olevana hän hän näkisi nuorten kehityksen ja huomaisi sen, jos jotain poikkeavaa ilmenee."
Mitä ajatusta lienee ministeri Risikon päässä, kun ihmetteli kuntien
Kirjoittanut: huostaamisinnokkuutta! 8.12.2008 klo 22.56
Taikka lastensuojeluviranomaisten oma ammattijärjestö, Talentia,
kun uutta tutkimuskomissiota koko maahan ehdotti, siis tutkimaan lastensuojeluviranomaisten perheille aiheuttamia ongelmia.
Taikka mitä lienee miettinyt ja miksi ministeri Hyssälä kun totesi etteivät lapsiperheet saakaan lastensuojelussa tarvitsemaansa apua ja tukea
ja laittoi sitä varten uuden lastensuojelulain vireille.
Voi sinua pientä parkaa. Pelkoko rahan tulon lakkaamisesta pakottaa kirjoittamaan tälläista vai mikä.
Sosiaalitoimella kurittoman leima
Kirjoittanut: 19.2.2008 00:02 6.12.2008 klo 12.50
Sosiaalitoimella kurittoman leima
19.2.2008 00:02
Kuva: Olli Herranen
Päivähoidon väki on ollut huolissaan palvelun laadusta.
Valtuutettu Neeta Röppänen (sd.) kirjoitti julkisten palvelujen kehittämisen haasteista (SS 16.2.) nostaen esiin toimintojen järkevöittämisen tarpeita. Hän mainitsi myös sosiaali- ja terveystoimen mielestään perusteettomat lisärahapyynnöt.
Toimittaja Markku Heiskanen puolestaan epäili Viikko Savossa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenten asiantuntemusta. Lausunnollaan hän samalla vähätteli kansalaisten kykyä valita edustajiaan.
Heiskasen on hyvä tiedostaa, että luottamushenkilö ei toimi lautakunnassa asiantuntijana, vaan ihan tavallisen kuntalaisen edustajana. Aina ei ole hyväksi katsoa asioita ihan samasta näkökulmasta kuin alan ammattilaiset, vaikka omaisikin alan asiantuntemusta.
Kaupungissamme harrastetaan taktista sosiaali- ja terveystoimen parjaamista tuomatta päivänvaloon asian kaikkia puolia. Viime kesänä arvioidussa budjetissa ei kyetty ennustamaan palvelun tarvetta oikein, mutta onnistuttiin luomaan illuusio siitä, että nyt kaupunki reilulla kädellä oikaisee sosiaali- ja terveystoimen tilanteen.
Laskelmat olivat yhtä puutteellisia kuin edellisen vuoden alibudjetti, jota ehdittiin kehua kaikkien aikojen parhaaksi. Eikö sama reilu käsi voi ohjata sosiaali- ja terveystoimen johtoa ennakoimaan suuntaa vielä paremmin tai korjaamaan yhdessä tehdyt virhearviot.
Tämä tarkoittaisi rakenteellisten muutosten tukemista siten, että seudullisen perheaseman aloittaminen mahdollistuu ilman, että sen osuus vähennetään muiden palveluista.
Ei edes fakiiri onnistu tuottamaan säästöjä ennen kuin toiminta on edes alkanut, vaan isoja muutoksia tehdään pidemmällä aikajänteellä.
Eikä 175 miljoonan euron budjettiasia kaupungin johdossa voi olla vain sen varassa, miten toimialajohtaja sanoo budjetin riittävän ja että hänen virhelausumalla on nyt vaikutusta useiden kuntalaisten elämään.
Konserniajattelu näkyy vasta hallintorajat ylittävissä ratkaisuissa, joita rakennetaan yhteistyössä keskusjohdon ja eri toimialojen kanssa.
En epäile, etteikö kaupunginjohto näkisi kustannuksia ehkäisevien toimien merkitystä. Onhan sosiaali- ja terveyslautakunta koko ajan linjannut tätä suuntaa. Pelkällä maalaisjärjellä jo tiedetään, että halvempia toimia on tehtävä ennen kalliimpia.
Mutta miksi ei löydy keinoja rakentaa kuntakonsernia niin, että sen jokaisella toimialalla olisi yhtenäiset rakenteet johtamisjärjestelmineen ja palvelun tuottamistapoineen? Eikö kukaan uskalla johtaa rakenteellista uudistusta, jossa portinvartijoina ovat eri toimialojen vanhahtavat perinteet avainpoliitikkoineen?
Röppänen viittasi ilkeästi sosiaali- ja terveystoimen virkamiesten perusteettomiin laskelmiin jättäen kuitenkin kertomatta niissä olevan viestin, että Kuopiossa sosiaali- ja terveystoimen kustannusten kasvu on ollut muihin kaupunkeihin verrattuna hyvin maltillinen.
Samalla vanhusten, lastensuojelutarpeessa olevien lasten ja päivähoidossa olevien lasten määrät ovat kasvaneet puhumattakaan vuokrien ja ateriapalveluiden noususta. Tuottavuus on siis lisääntynyt, sillä pienemmällä rahalla on tehty enemmän.
Aivan ilman perusteita sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö ei allekirjoita laajaa vetoomusta paremman hoidon puolesta ellei liika kustannustehokkuus ole todella menossa asiakkaiden kannalta huonompaan suuntaan.
Päivähoidon väki vetoomuksellaan siirsi ansiokkaasti katseen aivan oikeaan suuntaan eli palvelun laatuun. Tässä sosiaali- ja terveystoimen kurittomuus-keskustelussa on hyvä ottaa huomioon se, että Kuopion kaupunki sai sosiaali- ja terveystoimeen valtionosuutta, joka perustuu 17, 5 prosentin kasvuarvioon.
Kaupunginjohdon mukaan tämän vuoden kasvu ei saa kuitenkaan ylittää viittä prosenttia. Jokainen kuntalainen voi päätellä itse, minkälaisiin kohteisiin tuo erotus kaupungissamme menee.
Kaarina Mönkkönen Kaupunginvaltuutettu (vihr. sit.) Kuopio
Sijoituslasten hoidossa pyörii miljardibisnes …
29.9.2008 11.50 | Irma Marttila | Sosiaali- ja perhepalvelut
Suomessa oman kodin ulkopuolelle on sijoitettu 16 000 huostaan otettua lasta. Alalla on yksityisten palveluntuottajien markkinat. Kunnan tehtävänä on etsiä lapselle kodinomainen hoitopaikka. Esim. helsinkiläisillä työntekijöillä ei ole mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia säännöllisesti eri puolille Suomea.
Ovatko kaikki palvelut kodinomaisia, laadukkaita ja hyviä? Miksi kunnilla ei ole omia, suorassa valvonnassa olevia pieniä hoivakoteja lapsille. Huostaan otettu lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, avun ja turvallisen ympäristön.
Yksityinen palveluntuottaja lähettää kunnalle yhden lapsen vuorokausihoidosta jopa 300 euron laskun. Sillä hinnalla 16 000 lapsen sijaishoidosta koituu vuodessa 1,6 miljardin lasku. Minkälaista hoitoa lapset tuolla summalla saavat, sen tietävät parhaiten huostaan otetut lapset. Onko heitä haastateltu? Jos sosiaalityöntekijä pystyy estämään yhden huostaanoton, hän tienaa sillä kahden vuoden palkkansa.
Toivottavasti tulevat valtuustot tekevät hyviä päätöksiä – lasten hyvinvoinnista, kuntoutuksesta ja tulevaisuudesta on kysymys. Syrjäytyneen lapsen ylimääräiset hoitokulut hänen elinaikanaan ovat keskimäärin n. 700 000 euroa (Jouko Kajanoja 2002) - montako työntekijää tuolla rahalla palkattaisiin?
Tämä asia ei ole muuttunnut sitten noilta ajoilta vaan yhä sama tilanne ja kulut nousseet isoimmiksi.
Koko perhe tarvitsee apua lasten pahoinvoinnissa
Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy olisivat paras lääke myös lasten ja nuorten pahoinvoinnin lievittämiseen, peruspalveluministeri Paula Risikko korostaa.
- On kovin kummallista, että kunnilla on varaa huostaanottoihin, mutta ennaltaehkäisyyn rahaa ei löydy.
Huostaanottojen määrän kasvu on Risikon mielestä huolestuttavaa inhimillisten kärsimysten lisäksi myös taloudelliselta kannalta.
- Epäilen, että kovin moni valtuutettu ei tiedä, kuinka paljon yksi huostaanotto hänen kunnassaan maksaa. Keskimäärin kustannukset ovat 35 000 euroa, jopa 70 000 euroa vuodessa.
Jokaisessa kunnassa on jatkossa laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Risikko uskoo, että valtuustojen hyväksyttäväksi menevä suunnitelma parantaa palveluja.
- Lasten ja perheiden auttaminen edellyttää viranomaisten välisten yhteistyön lisäämistä. Myös lapsille ja nuorille suunnattuja avohuollon palveluja on vahvistettava.
Risikko muistuttaa, että palveluja tulisi suunnata nykyistä enemmän koko perheelle.
- Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu on kadonnut kunnista lähes kokonaan.
Risikko ei allekirjoita väitteitä, joiden mukaan valtio ei olisi osallistunut riittävästi nuorten ja lasten hyvinvoinnin edistämiseen. Hänen mukaansa esimerkiksi vuosina 2002 ja 2003 tähän tarkoitukseen suunnattuja varoja lisättiin kymmenillä miljoonilla euroilla.
Vuosikymmenen alkuun verrattuna kunnat saavat lisärahaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen 170 miljoonaa euroa vuodessa, Risikko laskee.
- Sen sijaan meillä ei ole tarkkaa tietoa rahojen käytöstä. Vuoden alusta toimintansa aloittava Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen tilalle perustettava organisaatio) alkaa kerätä tästä systemaattista tietoa.
HÄMEENLINNAN VIIKKOUUTISET MA 30.10.2006:
Leeni Ikosen mukaan huostaanottoja tehdään liian herkästi
"Ratkaisu ammattilaisten avuttomuuteen"
Useiden huostaan otettujen ja heidän perheidensä asianajajana Hämeenlinnassakin toiminut varatuomari Leeni Ikonen sanoo, että sosiaalitoimi on Suomessa tänä päivänä kykenemätön vastamaan ihmisten tarpeisiin.
Eduskunta käsittelee tällä viikolla yli 20 vuotta vanhaa lastensuojelulakiin ehdotettuja uudistuksia, joiden tavoitteena on lapsen edun entistä parempi huomioon ottaminen.
?Tälläkin hetkellä hoidan tapausta, joka on oiva esimerkki siitä, kuinka pallo on mennyt sosiaalitoimessa pahasti hukkaan. 12-vuotias lapsi otettiin koulukiusaamisesta johtuneiden koulupelkojen takia kiireellisesti huostaan ja sijoitettiin perhekotiin?, Leeni Ikonen kertoo.
Ikosen mielestä niin Hämeessä kuin muualla Suomessa lapsia otetaan huostaan liian hepposin perustein. Stakesin tilastojen mukaan Hämeenlinnassa oli viime vuonna 119 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Ikosen mukaan määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Leeni Ikonen peräänkuuluttaa avohuollon todellisten tukien kehittämistä ja niiden käyttämistä ensisijaisena keinona auttaa lapsia lain edellyttämällä tavalla.
?Avohuollon vaihtoehtoja ei osata tai haluta käyttää, asiakkaan toiveita ei huomioida eikä huostaanottoja lopeteta, vaikka peruste niille olisi poistunut. Sosiaalitoimen pitäisi palata alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli löytää auttamisen ilo työstään ja erityisesti lasten asialla.?
Uusi laki tulossa
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta ?83. uusi lakiesitys on perjantaina eduskunnan käsittelyssä ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alusta. Lakiesityksessä sanotaan muun muassa, että nuoriso- ja seurakunnan työntekijöitä sekä yksityisillä sektoreilla toimivia palveluntuottajia velvoitettaisiin ilmoittamaan havainnoistaan.
Leeni Ikosen mielestä lakia uudistettaessa olisi viranomaisvallan lisäämisen sijasta tullut paneutua oikeudenkäyntimenettelyn uudistamiseen, koska Suomi on jo saanut useita tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.
?Tällainen viranomaisvalvonta on käytännössä jo nyt johtanut ylilyönteihin, kun päiväkotien johtajat ja opettajat tekevät vanhemmille asiasta kertomatta sosiaalitoimille ilmoituksia lapsista, joilla heidän mielestään on ongelmia.?
Ikonen on myös huomannut työssään, että viranomainen kuvittelee tietävänsä perheen asiat ja lapsen edun paremmin kuin vanhemmat.
?Katsoisin, että jotain on kovasti vialla yhteiskunnassa, kun perheet eivät uskalla käydä sosiaalityöntekijöiden tai sairaaloiden lastenpsykiatrien luona ilman lakimiestä?, hän huomauttaa.
Ikonen lisää, että kuntien yleinen ongelma on, ettei niissä ole muodollisesti päteviä sosiaalityöntekijöitä.
?Pätevienkin työntekijöiden ongelma on sosiaalitoimen toimintakulttuuri. Asiakkaan kohtaaminen, hänen toiveidensa huomioiminen sekä työtapojen laatu ja arviointi tuntuvat puuttuvan. Suuri ongelma on kuitenkin oikeudenkäyntimenettely, kun hallinto-oikeudet pääsääntöisesti hyväksyvät huostaanottopäätökset ja samalla siunaavat viranomaisten mielivaltaiset toimintatavat."
Leeni Ikonen on varatuomari, joka etsii aktiivisesti asiakkaita kirjoittelemalla lehtien yleisönosastoihin ja nettipalstoille. Hänen “erikoisalaansa” ovat kaltoin kohdellut vanhemmat ja lapset. Syyttävä sormi osoittaa lastensuojeluun, päivähoitoon ja kouluun. Hänen pääväittämiään ovat mm. että lapsia otetaan liian helposti huostaan (hän vastusti uudistuvaa lastensuojelulakia) että varhainen puuttuminen on viranomaisten mielivaltaa ja että päiväkodissa tehdään lastensuojeluilmoitus, jos tulee erimielisyyksiä.
Huostaanotto mainiona työvälineenä!
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!
J. P. Roos, 62, on sosiaalipolitiikan professori ja ahkera mielipidekirjoittaja
Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.
3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).
Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.
Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen. Jos haluatte lukea lisää niin tässä linkki luentosarjalleni.
HS 12.5.2007 Mielipiteet
Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä huostaanotettujen lasten pakkoadoptiosta. Asiaan liittyy monenlaisia ongelmia koskien sekä ulkomailta adoptoituja lapsia että kotimaisia adoptiolapsia. Nykyisin huostaanotettuina on myös adoptiolapsia.
Kotimaisia adoptioasioita säätelee v. 1985 voimaan tullut laki lapseksiottamisesta, jonka mukaan alaikäisen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, mikäli sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen.
Lapseksiottamista ei voida lain mukaan vahvistaa, mikäli sen johdosta on annettu tai luvattu korvausta. Nykyinen laki edellyttää pääsääntöisesti, että lapsen vanhemmat antavat suostumuksensa lapseksiottamiseen.
Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua hoitavat Suomessa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia.
Kansainvälisen adoption hoitaminen on luvanvaraista toimintaa, mutta adoptioneuvonta lakiin perustuva aja maksutonta. Neuvonnan suunnittelu ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
Käytännössä adoptioperheet kohtaavat usein lapsen murrosiän myötä ongelmia, jotka ovat huomattavasti biologisen lapsen murrosikää moninaisempia.
Adoptiolapset käy elämässään läpi aikanaan koettua hylkäämiskokemustaan. Monella adoptiolapsella on oppimisen ongelmia.
Kaikilla lapsen kohtaavilla tahoilla tulisi olla tietämystä ja valmiutta tukea lapsen kiinnittymistä vanhempiinsa, eikä lähteä syyllistämään vanhempia lapsen käytösongelmista.
Monelle adoptiovanhemmalle voi olla yllätys, että heidät lapselle apua hakiessaan syyllistetään huonoiksi kasvattajiksi.
Sosiaalitoimi voi esittää lapsen sijoitusta kodin ulkopuolelle, vaikka tämä voi olla tuhoisaa hänen kehitykselleen.
Pelastakaa Lapset ry_llä on moninainen rooli lasten asioissa. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat paitsi adoptioasiat myös sijaisperheasiat. Kunnat ostavat siltä lakimiespalveluja ja sen lakimiehet avustavat kuntia lasten huostaanottoasioissa.
Järjestö, joka auttaa perhettä saamaan itselleenadoptiolapsen, voi siten myöhemmin olla tämän lapsen huostaanottoprosessissa mukana sijoittamassa adoptiolasta sijaisperheeseen tai laitokseen.
Pitäisikö huostaanotettu adoptiolapsi adoptoida uudelleen pakkoadoptiolla, jos adoptiovanhemmat vastustavat?
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuore tukimus (2.4.2007) selvittelee laajan aineiston (1990-luvun alusta marraskuuhun 2005 saakka) pohjalta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin kaupungissa. Sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista, 37 %, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, 52 %.
Adoptiovälittäjien tulisi seurata jälkihuoltona maahamme tuotujen lasten kohtaloa, mutta adoptiovälittäjät ilmoittavat, ettei lastenkotiin sijoitettujen lasten määrää ole tilastoitu.
Oletan, että lapsen luovuttajamaita kiinnostaisi erityisesti tällainen tieto. Asian tulisi luonnollisesti kiinnostaa myös adoptiovälittäjiä.
Pakkoadoptioehdotukset huostaanotettujen lasten kohdalla eivät näe lapsen etua. Ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä, että huostaanotto on vain väliaikainen toimi ja kaikkien viranomaistoimien tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion huostaanottojen rajuun kasvuun erityisesti 2000-luvulla.
Suomen valtion tulisi näin ollen kiinnittää huomio perheiden peruspalveluiden toteutumiseen ja niiden laatuun, perheiden tukitoimiin ja oikeudenkäyntimenettelyn heikkouksiin.
Nykyistä ottolapsilakia ei tule laajentaa pakkoadoption osalta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ympärille on syntynyt monenlaista liiketoimintaa, eikä lapsikauppa käsitteenä ole kaukana totuudesta.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo
Pohdittavaa varatuomari Leeni Ikoselta kaikille lastensuojelun asiakkaille:
Kohtaan miltei päivittäin lastensuojelun asiakasperheitä, joiden päällimmäisenä huolena ja ahdistuksen aiheena on sosiaalialan työntekijän toimintatavat. Millään muulla hallinnon alalla ei kohtaa toimintaa, jossa asiakkaan tarpeet ja toiveet olisivat täysin toissijaisia, puhumattakaan siitä, että lainsäännöksiä poljetaan.Kuinka paljon mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, ahdistusta aiheuttaa työntekijä lapselle ja perheelle?
Olemme saaneet viimeisen puolen vuoden ajan kuulla ja lukea tiedotusvälineistä, kuinka huonosti vanhemmat hoitavat lapsiaan, kuinka sairaita lapset ovat ja kuinka paljon sijaisperheitä tarvitaan. Julkisuudessa esitetään, että huostaanottojen pääasiallisin syy olisi alkoholi, vaikka luotettavaa tutkimustietoa asiasta ei ole olemassa. Miksi tällaista vanhempia loukkaavaa tietoa jatkuvasti esitetään? Huostaanottoperheinä on lukuisia perheitä, jotka ovat uutterasti hakeneet apua, mutta eivät ole saaneet heille lain mukaan kuuluvia palveluja. Olen tavannut myös lukuisia lasten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia, jotka omaa osaamattomuuttaan peittääkseen ovat hakeneet ratkaisua sosiaalityöntekijöiltä.
Varhaisen puuttumisen myötä huostaanottojen luonne on muuttunut 2000- luvulla.
Nykypäivän huostaanottohan alkaa yleensä koulusta ja lapsen koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista, joka pyöritetään moniammatilliseksi psykiatritapaukseksi. Ikään kuin sosiaalityöntekijät olisivat kokonaan menettäneet terveen järjen. Kaikkeen yksinkertaiseenkin ongelmaan haetaan apua vähintään psykologilta.
Ministeri Hyssälä on patistanut kuntia panostamaan avohuollon vaihtoehtojen kehittämiseen. Kaikki sosiaalialan ihmiset tietävät, että ns avohuollon tukitoimet ovat
kupla, joka pitäisi puhkaista. Nykypäivän asiakaskunnan tarpeita vastaavia avohuollon vaihtoehtoja ei ole olemassa. Perhetyöntekijäjärjestelmä on tiensä päässä ja menettänyt uskottavuuttaan. Vakavia oikeusturvaongelmia syntyy, kun perhetyöntekijät pitävät perheiden tietämättä (vain kielteisiä asioita sisältäviä) rekistereitä perheiden yksityiselämästä. Näitä kirjauksia käytetään huostaanottoasiassa todisteena perhettä vastaan. Vanhemmuuden tukeminen lienee ylipäänsäkin mahdotonta, ellei vanhempien voimavaroja osata löytää. Lastensuojelutyön osaajista on puutetta enkä yhtään tätä asiaa ihmettele. Perheen aito auttaminen ja voimavarojen etsiminen voisi olla paljon haasteellisempaa kuin nykyinen asiakkaan polkemiseen ja vikojen etsimiseen perustuva kulttuuri. Kulttuurimuutos alkaa varmasti vasta sitten, kun asiakaspalaute aletaan ottaa vastaan. Kun keisarilla ei ole vaatteita, sen kyllä kansa näkee ja keisarikin jossain vaiheessa.
Kiistaton tosiasia on, että ns varhaisen puuttumisen hankkeet ovat aikaansaaneet lastensuojelun kriisin. Tämän voi tutkia vaikkapa Stakesin tilastoista. Espoo ja Hämeenlinna pilottikuntina johtavat koko maan tilastoja. YK:n lapsen oikeuksin komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion 2000-luvulla tapahtuneeseen huostaanottojen määrän huimaan kasvuun ja tilastoinnin heikkouteen. Ymmärrän toki, että ne, joiden vastuulla näiden hankkeiden läpiajaminen on ollut, eivät voi myöntää tätä asiaa. Varpuset ovat karanneet kauan sitten käsistä. Kun tukitoimien osaamista ei ole, huostaanottoa käytetään ”tukena”.
Esitän syvän huoleni niiden perheiden puolesta, jotka joutuvat lastensuojelun asiakkaiksi.
Sosiaalityö on vakavassa kriisissä ja tarvitsee kriisiapua. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle vakavia varoituksia perusoikeusloukkauksista. Uusi lastensuojelulaki tulee syventämään lastensuojeluperheiden syvää ahdinkoa.
Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo
"Kunnalla on velvollisuus järjestää kasvatus- ja perheneuvontaa asukkailleen. Kasvatus- ja perheneuvonnalla tarkoitetaan asiantuntija-avun antamista kasvatus- ja perheasioissa sekä lapsen myönteistä kehitystä edistävää sosiaalista, psykologista ja lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa. Neuvonnan tavoitteena on luoda edellytykset lasten turvallisille kasvuoloille sekä lisätä perheiden ja perheenjäsenten toimintakykyä ja psykososiaalista hyvinvointia. Kasvatus- ja perheneuvolaan hakeutumisen syyt liittyvät useimmiten lapsen ongelmiin. Muita syitä olivat perhe- ja parisuhdeongelmat, perheasioiden sovittelu ja lausuntopyynnöt." ( http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/perhe/prtuk/index.htx )
"Kunnan sosiaaliviranomaisten on lastensuojelulain mukaan tuettava perhettä ja lasta tai nuorta avohuollon tukitoimin, jos kasvuolot vaarantavat lapsen tai nuoren terveyttä ja kehitystä tai jos lapsi tai nuori itse vaarantaa käyttäytymisellään terveyttään tai kehitystään. Taloudellisten vaikeuksien tai asunto-ongelmien vuoksi kunnan on järjestettävä perheelle riittävästi taloudellista tukea ja korjattava asunto-oloihin liittyvät puutteet. Muihin lastensuojelutoimiin ryhdytään vasta, jos tilanne ei näin korjaannu." ( http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/perhe/prsuoj/lastensuoj.htx )
lapselleni kouluterveydenhoitajaa tai kuraattoria. Lastani kiusataan; hän on hyvin auttavainen ja empaattinen lapsi (minä vanhempi olen tukenut häntä ottamaan toiset huomioon ja luonteeltaan hän ei ymmärrä vihaisia ja komentelevia oppilastovereita). Lastani vähätellään, mitätöidään ja kontrolloidaan, oppilastoverit siis harrastavat em asioita.
Nykyisellään ainakin meidän koulussa kuitenkin syyllistetään kiusattu lapsi. Koin, että terveydenhoitaja etsii vikaa kotioloistamme (käytänkö lastani lääkärissä jne?!). Ainakin kolme kontrolloijaa ja mitätöijää on lastentarhanopettajien lapsia. Olen arvellut, että he ovat terveydenhoitajan kanssa pakostikin perhetuttuja, koska hän sivuuttaa kiusaajista puhumisen ja ehdottaa, että lapseni voisi mennä kuraattorin luo puhumaan pahasta mielestä.
Iltapäivätoiminta taas on hyvä ehdotus ja sinne olisi hyvä saada paljon aikuisia katsomaan ettei lasten kesken synny katalia kiusaamisjuonia. Niitä todella pääsee syntymään, jos lapset ovat keskenään!
Myös koulun jälkeen esim koulun tiloissa olisi hyvä olla erilaisia kivoja liikunta- ja taideharrastuksia ja taas siten, että aikuiset eivät anna tilaa alistamiselle.
paljonko minkäkin ikäiselle lapselle on annettava omaa rahaa, mutta sekin näköjään vaihtelee edelleen kunnittain, vaikka tarkoitus oli nimenomaan saattaa yhtenäisemmäksi sekavia käytäntöjä.
Meillä taskurahat tulevat kulukorvauksen päälle ja lapset tosiaankin ne saavat omaan käyttöönsä.
...kun minä olen ainakin huomannut, että sijaisvanhemmat ovat melko lailla ykstotista, kouluttamatonta ja rahvaanomaista, hyvin yksinkertaista roskasakkia, jos suoraan sanon.
Koulutus ja yleissivistys ovat olemattomat (koulutus ei aina tarkoita tutkintoja, huom.,vaan
itseopiskelukin näkyy käytöksessä ja koko
elämässä),
ja ulosanti kauhean kömpelöä kertoen karua
kieltään, millaiset vähä-älyiset lattapäät
pääsevät käsiksi muiden viattomiin lapsiin.
Tympeät, kirosanoja vilisevät herjaukset
tällä palstalla paljastavat lisäksi tämänkaltaisten ihmisten kyvyttömyyden asettua lapsen
asemaan ja yleensäkin sivistymättömyydestä
johtuvan humaaniuden puutteen.
Massiivisia puutteita niin vaativassa työssä...
Pahaa tekee!
Luojan kiitos omat lapseni pääsivät pois
sijari- perhehelvetistä melko lyhyen ajan
päästä, eli traumat saattavat olla vielä hoidettavissa.
No tottakai, hyvä aloittaja kyse on sijareiden rahastuksesta!!!
Ei tuollaisilla maalaistolloilla (negatiivisessa mielessä maalaisilla)
ole minkäänlaista mielenkiintoa lasten
tunne- elämän vaurioiden estämiseen-
päinvastoin!
Typerät ihmisethän ovat niitä julmimpia sadisteja!
Järkyttävää, kuinka sijaisperheeksi hyväksytään vain yhteiskunnan pohjasakan epäilyttävin aines.