Ensin vähän taustatietoa, olen 14-vuotias tyttö. Hyvin paljon yksikseen ja eläinten kanssa viihtyvä ihminen.
Ja sitten ongelmaan:
Mistä voi johtua melko häiritsevä puute sosiaalisissa taidoissa? Aspergerin syndrooma kävi mielessä. Mielipiteitä? Onko normaalia vai pitäisikö hankkiutua lääkäriin?
Hermostun sosiaalisissa tilanteissa enkä useinkaan tiedä mitä tehdä ja miten toimia. Isot ihmisjoukot, varsinkin itselleni tuntemattomat ihmiset ahdistavat, ja usein vältän viimeiseen pisteeseen asti vieraiden ihmisten keskelle joutumista. En tunnista valehtelua enkä ironiaa, enkä osaa itsekkään valehdella. Olen joskus loukannut toista ihmistä tarkoittamattani.Jotkut sosiaaliset tilanteet ovat jääneet totaalisesti pimentoon, en tiedä vieläkään miten olisi pitänyt toimia.
Tilanteet joita vältän viimeiseen asti:
-Tuntemattomalle ihmiselle soittamista.Myöskään tutuille ihmisille en soita, jos he ovat vanhempia kuin minä. Perheenjäsenet ovat poikkeus.
-Juhlat, kaveripiirin vapaa-ajan vietto, joukkuepelit...
-Kaikki tilanteet joissa joudun olemaan ilman yhtään hyvää tuttua puolituttujen tai tuntemattomien seassa.
-Itsensä esittelemistä muille, esitelmien ja luentojen pito.
En osaa ilmaista tunteitani, en pysty kertomaan salaisuuksiani kenellekkään (ainoastaan yksi ihminen maailmassa joka tietää tunteistani). Ystäväpiirini on hyväksynyt ettei minulla ole tunteita, mutta se ei ole totta.
Matkin usein ihmisiä, mutta olen oppinut sen ärsyttävän ihmisiä joten yritän olla matkimatta.
Olen kiintynyt eläimiin hyvin syvästi johtuen ehkä siitä, että eläimien kanssa kommunikointi on paljon helpompaa, koska eläimet eivät ymmärrä kumminkaan. Elämäni pyörii melkeinpä ainoastaan eläinten ympärillä. Olen hyvin mietiskelevä ja usein vaivun omaan maailmaani ja pohdiskelen aisioita.Pohdiskelua teen melkein kaiken hereilläoloaikani muun toiminnan ohessa. Joudun usein naurunalaiseksi tietämättäni ja sain kuulla vastikään että moni nauraa selkäni takana eikä aina niinkään selän takana. En vain huomaa sitä.
Vältän tosiaan puhumista tuntemattomille ihmisille ja sen takia olen istunut melkein tunnin hammashoitolassa koska en ole uskaltanut mennä kysymään onko ajassani sattunut joku erehdys.
Olen elänyt viisivuotiaaksi asti ilman yhtään samanikäistä ystävää.Sisaruksenikin olivat huomattavasti vanhempia. 5-vuotiaana sain ensimmäiset ystäväni, mutta tavakseni muodostui kiusata ystäviäni huomaamattani. Tein kepposia joista kaikki loukkaantuivat ja tuostakin opiksi ottaneena pääsin melkein tuosta pahasta tavasta eroon joskus 12-vuotiaana.
Vapaa-aikanani vietän kotona omissa oloissani ja lemmikeitten kanssa. Kavereiden kanssa vietän aikaa vain kerran parissa kuukaudessa ja välituntisin koulussa. Kesälomalla en ehkä näe kuukausiin ystäviäni.
Vaikka viihdynkin parhaiten yksin, joskus tulee sellainen tunne, että on pakko nähdä joku toinen ihminen.
Olen yrittänyt tietoisesti lykätä itseäni sosiaalisiin tilanteisiin, mutta niissä olen joko nolannut itseni tai en ole uskaltanut mennä koko tilanteeseen mukaan.
Yökoulu oli yhtä tuskaa. Luin huoneessa koko sen ajan kun ystäväni tekivät tuttavuutta muitten nuorten kanssa. Pakolliset pahat saivat melkein paniikin aikaiseksi: suunnistus ennestään tuntemattoman kanssa ja se kun minulle tuntemattomat ihmiset tulivat ystävieni mukana huoneeseemme viettämään iltaa. Silloin minä pakenin paikalta etsimään itselleni sopivan yksinäisen nurkan.
Minulla on ehkä taipumus masennukseen, joka talvi olen kärsinyt jonkinasteisesta kaamosmasennuksesta.
Ehkä turhia ominaisuuksia, mutta listaan kuitenkin varalta, jos joku olisikin hyödyllinen tieto:
-omistan melko laajan sanavaraston
-sairastelen todella paljon (viimeisimmän flunssan kesto vähäiset 5kk).
-en pysty ajattelemaan itselleni kuin yhdenlaisen tulevaisuuden, senkin eläinten parissa.
-kiinnostuksen kohteita on vain muutama ja ne vaihtelee melkein samanpituisten jaksojen aikana.
-muistini on tietyissä "tärkeissä" asioissa huono, mutta yhdentekevissä ja minulle tärkeissä asioissa uskomattoman hyvä
-olen hyvin kömpelö ihminen ja mielelläni pidättäydyn liikunnasta.
Onko ketään samanlaista "epäsosiallista" tyyppiä ja onko tällainen varsinkaan "tässä iässä" normaalia?
Ja sitten ongelmaan:
Mistä voi johtua melko häiritsevä puute sosiaalisissa taidoissa? Aspergerin syndrooma kävi mielessä. Mielipiteitä? Onko normaalia vai pitäisikö hankkiutua lääkäriin?
Hermostun sosiaalisissa tilanteissa enkä useinkaan tiedä mitä tehdä ja miten toimia. Isot ihmisjoukot, varsinkin itselleni tuntemattomat ihmiset ahdistavat, ja usein vältän viimeiseen pisteeseen asti vieraiden ihmisten keskelle joutumista. En tunnista valehtelua enkä ironiaa, enkä osaa itsekkään valehdella. Olen joskus loukannut toista ihmistä tarkoittamattani.Jotkut sosiaaliset tilanteet ovat jääneet totaalisesti pimentoon, en tiedä vieläkään miten olisi pitänyt toimia.
Tilanteet joita vältän viimeiseen asti:
-Tuntemattomalle ihmiselle soittamista.Myöskään tutuille ihmisille en soita, jos he ovat vanhempia kuin minä. Perheenjäsenet ovat poikkeus.
-Juhlat, kaveripiirin vapaa-ajan vietto, joukkuepelit...
-Kaikki tilanteet joissa joudun olemaan ilman yhtään hyvää tuttua puolituttujen tai tuntemattomien seassa.
-Itsensä esittelemistä muille, esitelmien ja luentojen pito.
En osaa ilmaista tunteitani, en pysty kertomaan salaisuuksiani kenellekkään (ainoastaan yksi ihminen maailmassa joka tietää tunteistani). Ystäväpiirini on hyväksynyt ettei minulla ole tunteita, mutta se ei ole totta.
Matkin usein ihmisiä, mutta olen oppinut sen ärsyttävän ihmisiä joten yritän olla matkimatta.
Olen kiintynyt eläimiin hyvin syvästi johtuen ehkä siitä, että eläimien kanssa kommunikointi on paljon helpompaa, koska eläimet eivät ymmärrä kumminkaan. Elämäni pyörii melkeinpä ainoastaan eläinten ympärillä. Olen hyvin mietiskelevä ja usein vaivun omaan maailmaani ja pohdiskelen aisioita.Pohdiskelua teen melkein kaiken hereilläoloaikani muun toiminnan ohessa. Joudun usein naurunalaiseksi tietämättäni ja sain kuulla vastikään että moni nauraa selkäni takana eikä aina niinkään selän takana. En vain huomaa sitä.
Vältän tosiaan puhumista tuntemattomille ihmisille ja sen takia olen istunut melkein tunnin hammashoitolassa koska en ole uskaltanut mennä kysymään onko ajassani sattunut joku erehdys.
Olen elänyt viisivuotiaaksi asti ilman yhtään samanikäistä ystävää.Sisaruksenikin olivat huomattavasti vanhempia. 5-vuotiaana sain ensimmäiset ystäväni, mutta tavakseni muodostui kiusata ystäviäni huomaamattani. Tein kepposia joista kaikki loukkaantuivat ja tuostakin opiksi ottaneena pääsin melkein tuosta pahasta tavasta eroon joskus 12-vuotiaana.
Vapaa-aikanani vietän kotona omissa oloissani ja lemmikeitten kanssa. Kavereiden kanssa vietän aikaa vain kerran parissa kuukaudessa ja välituntisin koulussa. Kesälomalla en ehkä näe kuukausiin ystäviäni.
Vaikka viihdynkin parhaiten yksin, joskus tulee sellainen tunne, että on pakko nähdä joku toinen ihminen.
Olen yrittänyt tietoisesti lykätä itseäni sosiaalisiin tilanteisiin, mutta niissä olen joko nolannut itseni tai en ole uskaltanut mennä koko tilanteeseen mukaan.
Yökoulu oli yhtä tuskaa. Luin huoneessa koko sen ajan kun ystäväni tekivät tuttavuutta muitten nuorten kanssa. Pakolliset pahat saivat melkein paniikin aikaiseksi: suunnistus ennestään tuntemattoman kanssa ja se kun minulle tuntemattomat ihmiset tulivat ystävieni mukana huoneeseemme viettämään iltaa. Silloin minä pakenin paikalta etsimään itselleni sopivan yksinäisen nurkan.
Minulla on ehkä taipumus masennukseen, joka talvi olen kärsinyt jonkinasteisesta kaamosmasennuksesta.
Ehkä turhia ominaisuuksia, mutta listaan kuitenkin varalta, jos joku olisikin hyödyllinen tieto:
-omistan melko laajan sanavaraston
-sairastelen todella paljon (viimeisimmän flunssan kesto vähäiset 5kk).
-en pysty ajattelemaan itselleni kuin yhdenlaisen tulevaisuuden, senkin eläinten parissa.
-kiinnostuksen kohteita on vain muutama ja ne vaihtelee melkein samanpituisten jaksojen aikana.
-muistini on tietyissä "tärkeissä" asioissa huono, mutta yhdentekevissä ja minulle tärkeissä asioissa uskomattoman hyvä
-olen hyvin kömpelö ihminen ja mielelläni pidättäydyn liikunnasta.
Onko ketään samanlaista "epäsosiallista" tyyppiä ja onko tällainen varsinkaan "tässä iässä" normaalia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sosiaalisuus on ideatason yleiskäsite, jonka alle on kasattu paljon tavaraa. Sen tähden,kun joku sanoo sanan "sosiaalisuus" tai "sosiaalinen", joutuukin heti kysymään; mitä hän tuolla tarkoittaa? Tarkoittaako hän johonkin yhteisöön kuulumista, kyseisen yhteisön arvojen jakamista, yhteisön miellyttämistä, vai mitä hän oikein tarkoittaa? Sama koskee "sosiaalista vajavuutta".
Tietenkin sosiaalisuus voi tarkoittaa kaikkea tuota, mutta myös jotain paljon muuta. Sosiaalisuudessa keskeisintä on se, miten yksilö näkee, tuntee ja kokee maailman ja oman asemansa siinä. Sosiaalisuus sisältää ja kattaa kaiken ja kaikkeus on sosiaalista, halusimme sitä tai emme. On mahdotonta luopua sosiaalisuudesta tai astua siitä ulos. Takiaisen tavoin se on meissä jokaisessa kiinni. Kuten sanottu, tärkeintä on ymmärtää sosiaalisuutta ja sen luonnetta, eikä pohtia sitä, onko itse tai joku toinen enemmän tai vähemmän sosiaalinen. Me kaikki olemme yhtä paljon tai vähän sosiaalisia.
Olet hyvin nuori ja analysoit asioita loistavasti. Sinulla on varmasti antoisa elämä edessäsi. Osa ujoudesta karisee iän karttuessa, mutta jos jännittäminen ja arkuus ihmisten kanssa vaivaavat mieltäsi, miksipä et juttelisi asiasta terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa? Siitä ei voi olla mitään haittaakaan.
Ajattele, miten hirveä paikka maailma olisikaan, jos me kaikki olisimme äänekkäitä, puheliaita ja ulospäinsuuntautuneita?!
monia ominaisuuksiasi itsestäni. Uskoisin että pelkosi esim vieraille ihmisille puhumisen suhteen helpottaa iän myötä. Saat itsevarmuutta kokemuksistasi, koeta siis kohdata pelkosi rohkeasti. Monet eläimet vaistoavat ihmisten mielialoja, hienoa että pidät eläimistä! Olet vielä nuori mutta olen vakuuttunut että tulet kyllä oikein hyvin pärjäämään elämässäsi. Toivotan sinulle itseluottamusta ja kaikkea hyvää.