Tiesinhän minä
tulee aika
jolloin istut yksin
yksiössäsi
tuskaa tuntien
kyyneleet valuen
rosoisilla poskillasi
kun vieraiden vuoteiden
huuma on haihtunut
satiinilakanat viilentyneet
kimmoisten vartaloiden kosketus
kipeä muisto
ja jäit yksin
surua tuntien
niin kuin sinä
jätit minut
surua tuntemaan
ja peilistäsi katsoo
kalpea mies
vanha ja kumara mies
ikuisen nuoruuden illuusio
särkyneenä
eikä kukaan enää
avaa ovea
palaneiden siltojen tuhkat
tuuleen lentäneet.
Jos vähänkään
minua rakastit
tuo yksi ruusu
haudalleni
yhden ruusun arvoinen
olin ehkä minäkin?
tulee aika
jolloin istut yksin
yksiössäsi
tuskaa tuntien
kyyneleet valuen
rosoisilla poskillasi
kun vieraiden vuoteiden
huuma on haihtunut
satiinilakanat viilentyneet
kimmoisten vartaloiden kosketus
kipeä muisto
ja jäit yksin
surua tuntien
niin kuin sinä
jätit minut
surua tuntemaan
ja peilistäsi katsoo
kalpea mies
vanha ja kumara mies
ikuisen nuoruuden illuusio
särkyneenä
eikä kukaan enää
avaa ovea
palaneiden siltojen tuhkat
tuuleen lentäneet.
Jos vähänkään
minua rakastit
tuo yksi ruusu
haudalleni
yhden ruusun arvoinen
olin ehkä minäkin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Surullinen runo. Jokainen on kai sentään yhden ruusun arvoinen.
Yksin minäkin tässä
harmaana, sinua aattelen
ja ruusun sulle istutin
keväänkeltaisen
muistelin yhtä päivää
juhlaa keväimen
ei ollut lakanat silkistä
eikä kulissi kummoinen
Ruusu kasvaa,
kukkii ja rehottaa
juuret syvällä
mullassa on
ei pysty siihen halla
on viimakin voimaton
se kertoo omaa tarinaa
sen voimaa kummastelet
se kertoo sinulle jotakin
mitä itse tajua et
mahdatko tajuta sittenkään
kun pilvelläs istuskelet
mielenkiinnostanne, eräs lukija ja Keltaiselle-
toukokuulle, hieno on vastarunosi !