Täällä kun joku tuntuu olevan niin hädissään siitä että painoa kertyy paljon tai liikaa huolimatta siitä että terveellisesti syödään. Ei huolta!
On tutkittu, että sikiö on elämänsä aikana TERVEEMPI jos äiti ei kituuta raskausaikana syömistensä kanssa. Samoin tiukasti syövän äidin sikiö altistuu lihomiseen aikuisiällä! Että ottakaapa tuotakin huomioon.
Satsata täytyisi siis ennenkaikkea ravitsemuksen terveellisyyteen, eikä syynätä painomuutoksia saati vatsan kokoa. Yksilöllistähän se loppupeleissä on kuitenkin.
On tutkittu, että sikiö on elämänsä aikana TERVEEMPI jos äiti ei kituuta raskausaikana syömistensä kanssa. Samoin tiukasti syövän äidin sikiö altistuu lihomiseen aikuisiällä! Että ottakaapa tuotakin huomioon.
Satsata täytyisi siis ennenkaikkea ravitsemuksen terveellisyyteen, eikä syynätä painomuutoksia saati vatsan kokoa. Yksilöllistähän se loppupeleissä on kuitenkin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
http://www.vau.fi/templates/Article____84804.aspx
Tässä yksi linkki.
Tutkimusten mukaan aliravitsemus ja ylensyönti ovat kumpikin haitallisia. Sen sijaan äidin tulisi syödä niin että paino kasvaa tissien, raskausmahan, nesteiden ja vauvan verran. Tätä suurempi painonkasvu menee jo tuonne ylensyömisen puolelle ja on haitallista. Äidin korkeat verensokeriarvot ja mässääminen ruoalla lisäävät lapsen lihomisriskiä ja terveyshaittoja.
Suurin osa suomalaisäideistä syö raskausaikana enemmän kuin olisi tarpeeksi. Ns. kahden verran. Kitukuurilla olleita äitejä on suomalaisissa äideissä vähän. Ruokien kanssa ei pidä kituuttaa, mutta tulevat äidit tuppaavat luonnostaan syömään liikaa. Jos syöt vähemmän kuin mieli tekisi syöt todennäköisesti sopivasti. Vauva tarvitsee loppuraskaudessa yhden voileivän ja maitolasin verran päivässä extraa, ei sen enempää.
Joku näemmä pilasi linkin näkyvyyden. Harmi.. Sanoinko minä, että ruualla mässäily on terveellistä? Ruokaa vain pitää syödä kunnolla, eikä ajatella hysteerisenä että "lapsi ei tarvitse kuin tämän ylimääräisen leivän kalorit" tai jotakin vastaavaa. Kalorit sinänsä eivät ole vaaraksi! Neuvoloiden hysterisointoa. Raskausdiabetes on tietenkin eri asia, mutta siitäpä ei tässä puhuttu.
Ylimääräisillä raskauskiloilla on tarkoitus. Linkissä nimenomaan kehoitettiin äitejä olemaan syynäämättä liikaa kertyviä KALOREITA, koska niillä on tarkoituksensa lapsen kannalta! Lapsesta tulee terveempi, eikä hän liho aikuisena niin helposti kuin kilojaan ja kaloreita syynäävä äiti.
Siispä syömään ennenkaikkea terveellistä ruokaa, joka taas ei ole välttämättä verrannollinen laihuuteen/ minimaalisiin kaloreihin.
Ongelmana on vaan se, että jos äiti ei niitä kaloreita yhtään syynää tulee hän väistämättä syöneeksi liikaa. Raskaus ja vauva nostavat painoa 11-16 kiloa. Tuon yli menevät kilot ovat niitä oikeasti ylimääräisiä kiloja jotka aiheuttavat terveyshaittoja.
Äidin ylensyönti raskausaikana aiheuttaa ihan sitä samaa lihomistaipumusta kuin nälänhädässä eläminenkin.
Tuo juttu on suomennettu maailmalta, josta löytyy niitä äitejä jotka eivät halua nostaa painoaan raskauden takia kiloakaan. He elävät todellisella kitukuurilla raskauden ajan ja käytännössä laihtuvat. Suomalainen keskimääräinen äiti ei elä noin vaan tuppaa lihomaan enemmänkin kuin mitä raskaus itsessään tuo kiloja. Koska tulkitset tätä juttua suomalaisesta vinkkelistä teet siitä vääriä johtopäätöksiä.
Eikö kehittyvä vauva ole se tärkein? Ylimääräiset kilot saa äiti pois myöhemmin jos haluaa.
Kyllä ne samat säännöt kaikkia koskevat. Älä yritä kääntää tätä niinkuin haluat. Suomessa neuvoloissa hysterisoidaan turhaan kilojen tarkkailulla.
Keskittyisivät oleelliseen!
Kehittyvä vauva tosiaan on tärkein ja juuri siksi painon nousun tulisi jäädä normaaleihin lukemiin.
Neuvoloissa hysterisoidaan painon nousua koska he siellä näkevät lähes joka päviä äitejä joille jää jokaisesta raskaudesta 10-15 kg lisää painoa. Äidin syömisillä, verensokerimäärillä ja rasvakudoksen erittämillä hormoneilla on suuri merkitys syntyvän lapsen terveydelle.
Jos kertynyttä rasvakudosta ei ole riittävästi, se on ongelma vauvalle. Rasvaa siis täytyykin olla!
Ja se mitä tulee normaalilukemaan, on varmasti totta useimmilla äideillä. Toisilla vain tulee enemmän kuin toisilla, jopa muutaman yli siitä "normaalista". Ja aivan kuin vähän painoa kerryttänyt odottaja olisi jotenkin parempi. Sen kuvan antaa neuvola, mikä on väärin. Sen vähän pyöreämmän äidin lapsella saattaa olla jopa paremmat eväät elämään.
Luitko siis edes tuota linkkiä, vai tuhositko sen kenties? Ja sitten yrität itse vääristellä ja tehdä vääriä johtopäätöksiä.
Linkissä rohkaistaan äitejä sallimaan itselleen tuo raskauteen liittyvä normaali 13-16 kilon painon nousu. Tutkimus on tehty ulkomaisessa tilanteessa, jossa äidit eivät salli iteselleen tuota normaalia painon nousua vaan elävät anorektisesti raskauden ajan. Meillä kotomaassa juuri kukaan ei ole niin typerä että pyrkisi pysymään entisen painoisena koko raskauden ajan. Tämän takia tuota artikkelia ei pidä tulkita suomalaisesta näkövinkkelistä, jossa äidit käyttäytyvät toisin. 13-16 kg:n painon nousu on vauvan kannalta täysin riittävä.
Ylipaino on meillä se isompi ja koko ajan kasvava ongelma: "Odottavien äitien ylipaino-ongelma on yllättävän yleinen. STAKES:in syntymärekisteritietojen mukaan vuonna 2004 joka kolmas synnyttämään tulleista naisista oli ylipainoisia ennen raskautta. Kyse ei välttämättä ole ohimenevästä tilasta, vaan raskaudenjälkeinen painonhallinta on niinikään aktiivista toimintaa vaativa prosessi. Vastoin yleistä käsitystä imetys ei aina ole ihmeitä tekevä taikasauva, jonka avulla vauvakilot haihtuvat itsestään taivaan tuuliin – raskaana ollessakaan ei siis kannata päästää ruokavaliotaan aivan retuperälle. Jos vauvakilojen pudottaminen tuntuu myöhemmin tärkeältä, on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa pudottaa viisi kuin kaksikymmentä kiloa."
"Painonhallintaa voisi verrata pyöräilykypärän käyttöön – sen avulla ei voi estää vahinkoja sattumasta, mutta se tekee matkanteosta turvallisempaa. Liikakilojen pudotus ei ole vapaalippu täydellisen riskittömään raskauteen, mutta sen avulla on mahdollista vaikuttaa riskien määrään ja laatuun. Viimeistään raskauden aikana äidin ylipainosta tulee kahden ihmisen asia: monet raskauskomplikaatioista eivät ole niinkään haitallisia äidille kuin sikiölle. Tarja Kinnunen kertoo, että riskialttius seuraa ylipainoista synnyttäjää myös synnytyssaliin.
”Ylipaino ja lihavuus lisäävät monenlaisten raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden riskiä. Muun muassa kohonnut verenpaine, pre-eklampsia eli raskausmyrkytys, selkäkivut, keisarinleikkauksen tarve ja synnytyksen pitkittyminen ovat ylipainoisilla yleisempiä kuin normaalipainoisilla. Tämän lisäksi synnytyksiä joudutaan käynnistämään useammin, kun äidillä on ylipainoa. Myös sikiön kuoleman ja synnynnäisten poikkeavuuksien riski suurenee”, Kinnunen luettelee."
Oletko kätilö? He puhuvat aina "stakesin käyristä ja stakesin tutkimuksista".
Voiko olla naurettavampaa kuin kategorioida kaikki äidit tuohon samaan 13-16 kg sisään? Se ei ole edes mahdollista ja aiheuttaa vaan turhaa stressiä äideille. Onko stressi hyvästä?
Se ei ole todellakaan mikään laki, eikä siitä tarvitse ottaa punttia vaikka kiloja tulisikin peräti 20!
on harvassa naiset joiden lähtöpaino olisi normaali. Tiedän,koska teen äitiysnla työtä.
Raskaus ei loppupeleissä lisää energiantarvetta kovinkaan paljoa.
Eli 2 edestä ei tarvitse syödä.
mitään 13-16 kg painonnoususta. Yrität kääntää asian aivan oudoksi. Enkä puhu ylipaino-ongelmista vaan raskauskiloista! Ne eivät ole ihan sama asia. Normaalisti ylipaino johtuu yleensä epäterveellisistä ruokailutottumuksista, raskausaikana kiloja tulee ja KUULUUKIN tulla.
Siispä kuka on päästämässä ruokavaliotaan retuperälle? Minähän kehoitan siihen, ettei turhaa kannata syynätä pelkkää painoa, eikä kaloreita koska ne eivät itsessään ole pahasta, vaan jopa päinvastoin vauvan kannalta, kuten tutkimuksessa ilmeni. Ihan on omiakin kokemuksia lähipiiristä, kun rupesin miettimään.
JOS SYÖ TERVEELLISESTI, silloin ei ole mitään ongelmaa, vaikkei mahtuisi stakesin laatimien painokäyrien alle.
"Mutta hys hys... eihän tällaisista tutkimuksista saa puhua, kun eivät tämän päivän neuvolassakaan niistä tiedä". Täytyypä poistaa linkitkin heti varmuudeksi ;-)
Niin tyypillistä.
tai riittävästi? Todennäköisesti noin 1500 caloria päivä? Syötkö sinä sen vai yli?
Minä en itseasiassa tiedä, minkä verran kaloreita syön koska en ole kaloripoliisi, enkä tule olemaankaan. Olen normaalipainoinen. En kuitenkaan ota stressiä jos lihon muutaman ylikilon raskauden aikana, eikä se mahtuisi tismalleen tuohon 13-16 kg.
Riittää, että ruokavalioni on terveellinen. Eikä se terveellisyys muuten koostu dietti tai light-ruuista, jotka ovat todella epäterveellisiä.
Kysymykseen, mikä on normaalia? "täysin normaalia" ei ole olemassa. Kuka sen voi todenmukaisesti määritellä? Olemme yksilöitä.
Ne ylimääräiset kalorit nostavat äidin verensokeria (jollei hän syö niitä puhtaana rasvana...) ja se verensokerin nousu on kehittyvälle sikiölle haitallista. Eikä auta vaikka ne verensokeria nostavat kalorit olisivat kuinka terveellisistä lähteistä tahansa. Verensokerin nousu aiheuttaa sekä ädin että sikiön lihomista. Suomalaisten lasten syntymäpainot ovat jatkuvasti kasvaneet. Liian korkea syntymäpaino ei ole hyvä asia.
Keskiverto suomalaisessa äidissä on ihan tarpeeksi rasvaa jo ennen raskauttakin, eikä tuon rasvan määrää ole tarpeen silloin lisätä.
Millä lailla se muutama ylikilo on haitallista vauvalle? Siis todella. Äidin verensokeri on normaalin tasolla, kun syödään normaalein väliajoin, jollei sitten ole raskausdiabetesta.
Minun lähipiirissäni huomasin tuon saman kuin tutkimuksessa, että tavallista painavammat (lue jopa vähän pulskat) vauvat ovat nyt aikuisina hoikkia eikä heillä ole yhtä paljon paino-ongelmia, kuin normaali tai laihoina syntyneillä vauvoilla.
Tuossa sanottiin, että syy on se, kun yrittävät ottaa jotenkin sikiöaikaista rasvaa takaisin.
Oikeasti haittaa aiheuttavat sikiölle lisäaineet, joita on diabeetikollekin kehoitetuissa vähärasvaisissa ruuissa: mm. allergiat, astma, diabetes!
Todella mielenkiintoinen artikkeli, kun nyt joku ei olisi sitä tahallaan tuhonnut.
tosta artikkelista ilmenee että liiat kilot ois hyväksi.Eikös siinä ollut että ylipaino on ihan yhtä haitallista kuin aliravitsemus.Ja sen nyt tajuaa ilman mitään artikkeleitakaan.
"Kaloreita ei kannata syynätä raskausaikana turhan tarkkaan. Liian vähäinen kalorimäärä muuttaa kehittyvän sikiön rasvasolujen kemiaa, mikä voi puolestaan johtaa lapsen ylipaino-ongelmiin myöhemmin elämässä."
Siinä suora lainaus alkutekstistä. Ylipainoon ei ole kukaan tässä keskustelussa kehottanut, (paitsi tuo "yksi vain" joka yrittää vääntää asian haluamanlaisekseen). Kyse on siitä ettei painoa tarvitse tarkkailla niin hirveästi raskausaikana, jos syö hyvin ja terveellisesti. Lue vaikka se viimeinenkin sana huolella.
Jos ei tarkkaile raskausaikana painoaan ja laske kaloreita muuttuuko se mielestäsi ihan automaattisesti ylipainoksi? Ja kuka voi edes määrittää raskausajan terveellisen painonnousun? Neuvola, Stakes? Neuvoloiden suosituksetkin muuttuvat lähes vuosittain, joten.. Kilo, pari tai kolmekin yli jonkun tätin joskus merkkaamasta viitekehästä on skandaali?
Roskaruualla mässäilyä en minäkään hyväksy ja siitä puhuttiin myös artikkelissa. Samoin se ylipaino on oikeasti "vähän" eri asia, kuin mistä alunperin puhuin. Jotenka miksi se väännettiin ylipainon suosimiseksi?!
Ei tarvitse laskeskella niitä kaloreita, jos syö terveellistä ruokaa.
ihminen tarvitsee pysyäkseen terveenä. Eli naisilla yleensä 1500 cal , mutta korkeampi jos tekee fyysisesti raskasta työtä.
Normaalia syömistä on lautasmallin noudattaminen jokaisella aterialla. Eli 1 dl keitettyä täysjyvä pastaa, tai riisiä, 2-3 perunaa. Puolet kasvista ja 1/4 vähärasvaista lihaa, kanaa tai kalaa. Santseja ei oteta.
Ruokajuomana rasvaton maito tai vesi.
Herkutella toki saa, mutta ei joka päivä.
Tiesitkö että rasvaton maito on myrkkyä? Sen juominen aiheutti mm. ruotsissa paljon lapsettomuutta. Miksikö? No siksi että ihminen ja varsinkin nainen tarvitsee myös rasvaa. Kuuna päivänä en juo rasvatonta myrkkymaitoa. Luomumaito on parasta, koska se ei ole homogenoitua. Ja että vähärasvaista lihaakin vielä. Kyllä se tavallinen on kuule ihan ok, jopa laihduttaessa mitä nyt taas ei raskausaikana todellakaan tehdä.
Tätä tyypillistä neuvolakoulukuntaa in my as.
Aito voi on muuten leivän päällä terveellistä. Lisukkeena sitten esim. puurossa rypsiöljy. Kaikki beselit sun muut keijut voi työntää sinne missä pippuri kasvaa. 17 pros. juustoa olen käyttänyt leivällä vaikkei ole varmaan sitä terveellisintä.
Kasvikset ja hedelmät, marjat, täysjyväviljat, pähkinät.. Mahdollisimman lisäaineettomat ja hiivattomat leivät. Luonnonjugurtit, rahkat. Riittävästi proteiinia joka päivä, kalaa, kanaa, kananmunia tai lihaa.
Tässä minulle terveellinen ruokavalio.
Herkkupäiviäkin pitää olla ja silloin syön jotakin kotitekoista hyvää tai ostan kaupasta suklaata.
Itse otan tämän neuvolassa puheeksi seuraavalla kerralla, jos pelkästä painonnoususta liikaa vouhotetaan. Kyllästyttää koko aihe. Heidän pitäisi keskittyä mieluummin paneutumaan ja opastamaan lisäaineettomaan ja terveellisiin ruokatapoihin. EI kalorittomiin tai vähäkalorisiin tuotteisiin. Sekä luomaan turhasta huonoa omaatuntoa raskaanaoleville.
Vaikka kyllä siellä sitten selityksiä sataa, se on selvä ;) No toisesta korvasta sisään, toisesta....
niin hyviä keksimään puolustuksia omille teoille.Nyt joku on päättänyt et mitä enemmän kiloja sen parempi viis siitä että myös vauva voi kasvaa liian isoksi.Sama kun tupakoivat äidit löpisee stressistä sun muusta.. No näitä riittää.
Käännät asian ihan toisinpäin. Et selvästi lukenut linkkiä ja alkuperäistä kirjoitusta.
Se on TIETYSTI heti roskaruualla mässäilyä ja itsensä lihottamista jos ei niitä muutamaa ylikiloaan syynää niin tarkoin?
"Sydän ja verisuonitaudeille voi altistua jo kohdussa
Sydän ja verisuonitaudeille voi altistua jo kohdussa
Sikiökauden ja imeväisiän ravitsemuksella voi olla ratkaiseva merkitys useiden kroonisten sairauksien kuten sydän- ja verisuonitautien sekä aikuistyypin diabeteksen kehitykselle. Niin sanotun Barker-hypoteesin mukaan häiriintynyt varhaiskasvu lisää vaaraa näihin tauteihin.
Hypoteesi sai alkunsa Iso-Britanniassa 1980-luvulla, kun brittitutkija David Barker huomasi, että sepelvaltimotaudin esiintyvyydessä oli alueellisia eroja. Hän totesi, että alueilla, joilla imeväiskuolleisuus oli ollut korkea 1920 - 1930-luvulla, sepelvaltimotautikuolleisuus oli varsin suuri 1970 - 1980-luvulla. Havaintojensa perusteella hän ehdottikin, että puutteellinen sikiöaikainen ravinto olisi yhteydessä sepelvaltimotautiin. Myöhemmin sikiöaikainen kasvuhäiriö on yhdistetty myös aikuistyypin diabetekseen, verenpainetautiin ja metaboliseen oireyhtymään.
Laihasta vauvasta sairas aikuinen
Barkerin alkuperäisen hypoteesin mukaan lapsen pieni syntymäpaino, varsinkin syntymälaihuus, korreloi myöhempään sairastavuuteen. Toisin sanoen, mitä laihempi vauva, sitä sairaampi aikuinen. Alkuperäisen hypoteesin mukaan ajateltiin, että sikiökauden ja varhaislapsuuden puutteellinen ravitsemustila pystyisi "ohjelmoimaan" pysyviä aineenvaihdunnallisia muutoksia, jotka ilmenevät myöhemmällä iällä. Hypoteesin mukaan nämä muutokset syntyvät sopeutumisesta aliravitsemukseen ja ovat palautumattomia. Todennäköisesti sikiöajalla syntyneitä muutoksia ei voida kokonaan korjata terveellisillä elämäntavoilla.
Barkerin hypoteesia on tutkittu Suomessa 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Suomessa seurataan kahta tutkimuskohorttia, joista toiseen kuuluu noin 7 000 henkilöä, jotka ovat syntyneet Helsingissä vuosina 1924 - 1933. Tästä tutkimuskohortista on saatavilla syntymätietoja sekä kasvutietoja kouluajoilta. Toinen nuorempi IDEFIX-kohortti koostuu noin 8 000:sta vuosina 1934 - 1944 syntyneestä henkilöstä, joista on saatavissa myös neuvolatietoja eli tietoja varhaisesta kasvusta (0 - 7 vuotta). Yhdistämällä varhaista kasvua koskevat tiedot sairaaloiden poisto- ja kuolinsyyrekistereihin on saatu tarkkaa tietoa muun muassa sepelvaltimotaudin varhaisista riskitekijöistä.
Saavutuskasvu lisää sepelvaltimotaudin vaaraa
Sepelvaltimotaudin ilmaantuvuudessa esiintyy Suomessa alueellisia eroja, jotka eivät kokonaan selity klassisilla vaaratekijöillä. Sepelvaltimotauti lisääntyi maassamme lähes epidemian lailla 1950 - 1960-luvuilla, ja huippu saavutettiin 1970-luvulla, jolloin esiintyvyys oli maailman korkein. Tällä hetkellä sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus kuitenkin vähenee. Barkerin hypoteesi tarjoaa mahdollisen selityksen tälle sepelvaltimotautiepidemialle.
Sepelvaltimotaudin vaara näyttää Suomessa olevan erityisen suuri syntymälaihoilla miehillä. Syntymälaihuutta voidaan kuvata esimerkiksi ponderaali-indeksillä (syntymäpaino jaettuna syntymäpituudella). Henkilöllä, jolla on alhainen ponderaali-indeksi on suurempi vaara kuolla sepelvaltimotautiin kuin henkilöllä, jonka indeksi on korkea. Myös äidin painolla on vaikutusta: suurin riski näyttää olevan lihavan äidin laihoilla jälkeläisillä.
Kun tutkimuksessa seurattiin laihana syntyneitä havaittiin, että erityisen suuri riski sairastua sepelvaltimotautiin oli niillä, jotka olivat lihoneet murrosikään mennessä; eli miehet, joiden ponderaali-indeksi syntyessä oli alhainen ja joiden painoindeksi 11 vuoden iässä oli kohortin korkeimmassa neljänneksessä. Näiden ihmisten riski kuolla sepelvaltimotautiin oli nelinkertainen. Tosiasiassa ei tiedetä, onko tämä myöhempi nopea kasvu ohjelmoitu osa saavutuskasvua vai johtuuko se siitä, että sikiöaikana huonosti kasvaneita on pyritty tietoisesti lihottamaan pienen syntymäpainon vuoksi.
Naisilla lyhyenä syntyminen lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä ja niillä naisilla, jotka kasvoivat lapsuudessa keskimääräistä nopeammin, oli suurin sepelvaltimotaudin riski. Mahdollisesti tähän myötävaikuttavat sikiöaikaiset kasvuerot, kuten pienempi kasvunopeus. Tästä johtuen tyttösikiö voisi olla poikasikiöitä vähemmän herkkä häiriöille.
Aikuistyypin diabetes
Aikuistyypin (tyypin 2) diabetes siirtyy useammin äidin kuin isän kautta jälkeläisille, mikä tukee ajatusta, että sikiöaikaisella kehityksellä voisi olla merkitystä. Brittitutkijat totesivat ensimmäisenä, että 40 prosentilla henkilöistä, joiden syntymäpaino oli alle 2,5 kiloa, oli glukoosiaineenvaihdunnan häiriö. Syntymäpainon ollessa yli 4,3 kiloa glukoosiaineenvaihdunnan häiriön esiintyvyys oli 14 %. Tämän jälkeen vastaavanlaisia havaintoja on tehty runsaasti.
Myös Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa on pystytty osoittamaan, että varhainen kasvu ja varhainen kehitys vaikuttavat aikuistyypin diabeteksen patogeneesiin. Sekä naisilla että miehillä on todettu käänteinen assosiaatio syntymäpainon ja aikuistyypin diabeteksen välillä. Etenkin naisilla lapsuuden painoindeksi korreloi selkeästi aikuistyypin diabeteksen riskiin, siis mitä suurempi painoindeksi lapsuudessa, sitä suurempi diabetesriski aikuisena. Suurin diabeteksen esiintyvyys oli taas kerran henkilöillä, joilla oli pieni syntymäpaino tai syntymäpituus sekä suuri painoindeksi myöhemmin lapsuudessa.
Lihaskudoksen pieni määrä altistaa insuliiniresistenssille
Tunnusomaista aikuistyypin diabetekselle on häiriö haiman insuliinierityksessä sekä lihaskudoksen ja maksan insuliiniresistenssi. Hypoteesin mukaan kasvuhäiriö sikiökaudella ja varhaislapsuudessa aiheuttaa muutoksia muun muassa haiman beetasoluissa, joiden massa pienenee ja haiman verisuonitus huononee. Lihaskudos taas on sokeriaineenvaihdunnan kannalta tärkein kudos. Ehdotettu yhteys syntymälaihuuden ja insuliiniresistenssin välillä selittynee lihaskudoksen metabolisilla ominaisuuksilla. Aliravitsemus ja alhainen syntymäkoko pienentävät kehittyvän lihaskudoksen määrää, mikä puolestaan altistaa insuliiniresistenssille ja edelleen aikuistyypin diabetekselle.
Barkerin hypoteesi ei kumoa aikaisempien aikuistyypin diabeteksen vaaratekijöiden, kuten perintötekijöiden merkitystä. Toisaalta varhainen kasvu ja varhainen kehitys saattavat jopa matkia geneettistä mallia. Kansanterveyslaitoksen tutkimustulokset ovat osoittaneet selkeästi, että sikiökauden ja lapsuusajan kasvu ovat tärkeitä tekijöitä aikuistyypin diabeteksen riskitekijöiden muodostumisessa.
Muita sairauksia
KTL:n tutkimuksissa on myös pystytty osoittamaan aikuisiän kohonneen verenpaineen, aivohalvausten ja lihavuuden assosioituvan käänteisesti syntymäpainoon. Lisäksi on havaintoja osteoporoosin ja skitsofrenian sekä syntymäpainon yhteyksistä.
Taustamekanismit
Mekanismeista, jotka voivat ohjelmoida sairauksia, ei vielä tiedetä kovinkaan paljon. On esitetty, että ravinnon puute raskausaikana johtaisi sikiön elimistön suojautumiseen säätämällä merkittävän osan verestä virtaamaan aivoihin, jolloin muut elimet kärsivät.
Toisena mielenkiintoisena mekanismina on esitetty sikiön liiallista altistumista kortisolille. On ehdotettu, että sikiöaikana voi syntyä häiriö hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akseli) aktiivisuudessa, mikä johtaa myöhemmin aineenvaihdunnallisiin muutoksiin. Kyseessä olisivat nimenomaan lievät vaihtelut, jotka eivät aiheuta sairausoireita lapsena. Tiedetään, että sikiötä suojaa äidin kortisolilta 11 beetahydroksisteroididehydrogenaasientsyymi (11?HSD-2). Jos tämän entsyymin pitoisuudet istukassa ovat liian pienet, sikiö altistuu äidin kortisolille ja kasvu häiriintyy. On myös esitetty, että pieni syntymäpaino ja siihen liittyvä riski sairastua esimerkiksi aikuistyypin diabetekseen voisivat johtua geneettisistä tekijöistä. Alhainen syntymäpaino ja lisääntynyt sairastumisriski olisivat toisin sanoen ainoastaan saman genotyypin kaksi eri ilmentymää.
Lopuksi
Hidastuneen kasvun ja kehityksen sikiökaudella uskotaan johtuvan häiriintyneestä ravinnonsaannista. Häiriintynyt ravinnonsaanti voi johtua joko ravintoaineiden puutteesta tai esimerkiksi istukan häiriintyneestä toiminnasta. Ravinnonsaannin ollessa niukka veren virtaus ja ravintoaineet jakautuvat uudelleen elimistössä ja sikiö ohjaa ravinnon tärkeisiin elimiin kuten aivoihin. Tämän seurauksena muut elimet saattavat kärsiä ja mahdollisena seurauksena on sairastuminen aikuisiässä eli puhutaan sairauksien ohjelmoitumisesta. Kohde-elin vaihtelee ravinnonsaannin häiriön ajankohdan mukaan. Elimistö ei välttämättä ohjelmoidu sairauksiin, vaan alttius sairastua ohjelmoituu. Onneksi ihminen ehtii aikuisenakin vaikuttaa kohtaloonsa noudattamalla terveellisiä elämäntapoja."
Lähde:
Johan Eriksson, erikoistutkija
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.