olimme perjantaina selvittämässä mieheni lapsen 3,5v. asioita ensi kertaa.
lapsi on otettu huostaan bioäidiltään vauvana.
isyys varmistui vasta huostaanoton jälkeen.1 kerran aiemmin tuli soittopyyntö joka laukaisi miehessäni halun ja uskalluksen lähteä asiaa ratkomaan, tietäen että tässä maassa isien oikeudet on välillä ..mielenkiintoisella tolalla.nyt tuli sitten kirje joka rohkaisi lopullisesti ryhtymään toimeen asian kanssa.
Saimme kuulla että lapsi on sijaisäidillä, joka ei saa omia lapsia, eikä ole millään tavalla kertonut olevansa sijaisäiti.mieheni ei ole tiennyt missä lapsi on, ennen kuin nyt.haluaa kuitenkin lapsen elämäämme koska meillä on kaikki edellytykset hänestä huolehtia.
tapaavat n.kk päästä ekaa kertaa, mutta tuntuu jo näin alussa että lähdemme taistoon tuulimyllyä vastaan, koska ei edes tiedä olevansa sijoitettu-.kokemuksia miten asiat yleensä tästä etenee jne.Tuntuu että nyt on korkea aika tehdä asialle jotain, koska lapsi saataa sopeutua kun on pieni.
tällasia juttuja.
lapsi on otettu huostaan bioäidiltään vauvana.
isyys varmistui vasta huostaanoton jälkeen.1 kerran aiemmin tuli soittopyyntö joka laukaisi miehessäni halun ja uskalluksen lähteä asiaa ratkomaan, tietäen että tässä maassa isien oikeudet on välillä ..mielenkiintoisella tolalla.nyt tuli sitten kirje joka rohkaisi lopullisesti ryhtymään toimeen asian kanssa.
Saimme kuulla että lapsi on sijaisäidillä, joka ei saa omia lapsia, eikä ole millään tavalla kertonut olevansa sijaisäiti.mieheni ei ole tiennyt missä lapsi on, ennen kuin nyt.haluaa kuitenkin lapsen elämäämme koska meillä on kaikki edellytykset hänestä huolehtia.
tapaavat n.kk päästä ekaa kertaa, mutta tuntuu jo näin alussa että lähdemme taistoon tuulimyllyä vastaan, koska ei edes tiedä olevansa sijoitettu-.kokemuksia miten asiat yleensä tästä etenee jne.Tuntuu että nyt on korkea aika tehdä asialle jotain, koska lapsi saataa sopeutua kun on pieni.
tällasia juttuja.
Vastaukset 27
Vanhimmat
........HS 12.5.2007 Mielipiteet
Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä huostaanotettujen lasten pakkoadoptiosta. Asiaan liittyy monenlaisia ongelmia koskien sekä ulkomailta adoptoituja lapsia että kotimaisia adoptiolapsia. Nykyisin huostaanotettuina on myös adoptiolapsia.
Kotimaisia adoptioasioita säätelee v. 1985 voimaan tullut laki lapseksiottamisesta, jonka mukaan alaikäisen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, mikäli sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen.
Lapseksiottamista ei voida lain mukaan vahvistaa, mikäli sen johdosta on annettu tai luvattu korvausta. Nykyinen laki edellyttää pääsääntöisesti, että lapsen vanhemmat antavat suostumuksensa lapseksiottamiseen.
Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua hoitavat Suomessa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia.
Kansainvälisen adoption hoitaminen on luvanvaraista toimintaa, mutta adoptioneuvonta lakiin perustuva aja maksutonta. Neuvonnan suunnittelu ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
Käytännössä adoptioperheet kohtaavat usein lapsen murrosiän myötä ongelmia, jotka ovat huomattavasti biologisen lapsen murrosikää moninaisempia.
Adoptiolapset käy elämässään läpi aikanaan koettua hylkäämiskokemustaan. Monella adoptiolapsella on oppimisen ongelmia.
Kaikilla lapsen kohtaavilla tahoilla tulisi olla tietämystä ja valmiutta tukea lapsen kiinnittymistä vanhempiinsa, eikä lähteä syyllistämään vanhempia lapsen käytösongelmista.
Monelle adoptiovanhemmalle voi olla yllätys, että heidät lapselle apua hakiessaan syyllistetään huonoiksi kasvattajiksi.
Sosiaalitoimi voi esittää lapsen sijoitusta kodin ulkopuolelle, vaikka tämä voi olla tuhoisaa hänen kehitykselleen.
Pelastakaa Lapset ry_llä on moninainen rooli lasten asioissa. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat paitsi adoptioasiat myös sijaisperheasiat. Kunnat ostavat siltä lakimiespalveluja ja sen lakimiehet avustavat kuntia lasten huostaanottoasioissa.
Järjestö, joka auttaa perhettä saamaan itselleenadoptiolapsen, voi siten myöhemmin olla tämän lapsen huostaanottoprosessissa mukana sijoittamassa adoptiolasta sijaisperheeseen tai laitokseen.
Pitäisikö huostaanotettu adoptiolapsi adoptoida uudelleen pakkoadoptiolla, jos adoptiovanhemmat vastustavat?
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuore tukimus (2.4.2007) selvittelee laajan aineiston (1990-luvun alusta marraskuuhun 2005 saakka) pohjalta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin kaupungissa. Sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista, 37 %, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, 52 %.
Adoptiovälittäjien tulisi seurata jälkihuoltona maahamme tuotujen lasten kohtaloa, mutta adoptiovälittäjät ilmoittavat, ettei lastenkotiin sijoitettujen lasten määrää ole tilastoitu.
Oletan, että lapsen luovuttajamaita kiinnostaisi erityisesti tällainen tieto. Asian tulisi luonnollisesti kiinnostaa myös adoptiovälittäjiä.
Pakkoadoptioehdotukset huostaanotettujen lasten kohdalla eivät näe lapsen etua. Ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä, että huostaanotto on vain väliaikainen toimi ja kaikkien viranomaistoimien tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion huostaanottojen rajuun kasvuun erityisesti 2000-luvulla.
Suomen valtion tulisi näin ollen kiinnittää huomio perheiden peruspalveluiden toteutumiseen ja niiden laatuun, perheiden tukitoimiin ja oikeudenkäyntimenettelyn heikkouksiin.
Nykyistä ottolapsilakia ei tule laajentaa pakkoadoption osalta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ympärille on syntynyt monenlaista liiketoimintaa, eikä lapsikauppa käsitteenä ole kaukana totuudesta.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo
Jos joku haraa vastaan, voi miehesi vahvistuttaa isyytensä varmaan käräjäoikeudessa ja sen jälkeen hänellä on kaikki biologisen isän oikeudet lapseensa ja hänen lapsellaan on kaikki oikeudet isäänsä. Siinä jää sossut ja muut lapselta totuuden pimittäneet ja salanneet tokaks. Hyvä, jos ilman vankilaa edes selviävät.
ei ole kokemusta, mutta vähän saman suuntaisesta.
Meillä lapset tapasivat isänsä ensimmäistä kertaa juuri tuossa kolmen vuoden tietämissä.
Tosin olivat tietoisia koko ajan, että heillä on oikeat isät jossain ja innolla odottivat tapaamisia.
Lapset olisivat olleet valmiit huomattavasti läheisempään kontaktiin välittömästi, kuin mitä isät olivat.
Tapaamiset jäivät ensi kerralla vähän etäisiksi, koska isät olivat pidättyväisiä.
Kuitenkin siitä syntyi yhteys, joka on jollain tasolla pysynyt kaikki nämä vuodet.
Isillä ei ollut kiinnostusta saada lapsia itselleen, vaan olivat tyytyväisiä siihen, et lapset oli meillä.
Neuvoisin teitä etenemään asiassa hyvin maltillisesti ja lapsen ehdoilla.
Antakaa lapsen tutustua isäänsä ja sitten vähän myöhemmin myös sinuun ensin kunnolla, ennen kuin järkytätte hänen mieltään puhumalla muutosta pois kotoaan. Se on tällä hetkellä lapsen todellisuutta ja hänen elämäänsä, mitä nyt elää.
Sanoisin, ettei mahdotonta, mutta aikaa pitää antaa paljonkin lapselle sopeutumiseen.
Tyytyisin isän asemassa siihen et lapsi vierailisi teillä ja sitten viettäisi jo vähän pitempiä aikoja.
Isä olisi kuitenkin jo lapsen elämässä ihan oikeana isänä.
Sinäkin saisit aikaa puntaroida omia tunteitasi ja sitä olisitko varmasti valmis huolehtimaan miehesi lapsesta.
Näin varmaan sossut tulevat ehdottamaankin, jos yleensä ovat myönteisellä kannalla.
Tarkoitan sanoa sitä, että saatte varautua pitkään prosessiin, jota ei kannata edes yrittää nopeuttaa, jos lasta ajatellaan.
kiitos vastauksesta!
Lapsen ehdoilla mennään ja mieheni on lähtenyt siltä pohjalta myös liikkeelle.Aluksi taapamisia ja sitten pidempiä jne.
kyseessä on pieni lapsi joka sopeutuu varmasti, mutta se perusturva on rakentunut sinne sijaiskotiin.M e voimme tarjota paljon aikaa ja rakkautta mutta ei meillä ole kiire.meillä on mieheni kanssa yhteinen lapsi ja minun poikani myös edellisestä joten me ollaan jouduttu käytännössä harkottelemaan tätä toisen lapsien hoitamista.Poikani kohdalla vaan on se että hän on kohta 12 ja hänellä ihana oma isä joten mieheni on hyvä kaveri ja samalla aikuinen.
se mikä minua kauhistuttaa on että lapsi ei tiedä mistään biovanhemmista jne.
missään tapauksessa tätä prosessia ei hosuta läpi.
tuota sijareiden itsekkyyttä.
Se viel myöhemmin kostautuu, aivan varmasti.
Kyllä lapsella on oikeus tietää vanhempansa, jopa adoptiotapauksissakin, saati sij.lapsen ollessa kyseessä.
Mitä myöhäisemmäksi asasta kertomisen siirtää, sitä vaikeampaa se on.
Kiinnostaisi vielä tietää, et kuka teihin otti yhteyttä ja missä mielessä.
Oliko tarkoitus saattaa isän olemassaolo lapsen tietoon, vai joku muu.
Mieleeni tulee ensimmäisenä se, että isä on pitänyt saada maksumieheksi. Sossu on siis hokannut, että lapsen isähän on tiedossa, joten hänen kuuluu maksaa lapsen elatuksesta.
Näin ainakin meillä sossu toimi, et pelkän rahan takia oli isään yhteydessä ja pilasi sillä kaiken.
Isän orastava kiinnostus lasta kohtaan lopahti siihen.
sitten RAIVOSTUTTAA, kun isät sivuutetaan ihan kokonaan näissä asioissa.
Ja täysin väärin on tehnyt sijaisäiti, kun ei ole kertonut olevansa sijari.Nyt on sitten viimeinen hetki kertoa, jos tapaaminen on jo kuukauden päästä.
Kyllä lapsella on oikeus tietää ja ikätasonsa ja ymmärryksensä mukaan se on hänelle kerrottava.
AAAAAARRRGHHHH että sieppaa ja lujaa.
Nyt toimintaa vaan älkääkä antako periksi!
meille aika pieninä, niin he ovat olleet koko ajan tietoisia, että heillä on isä ja äiti jossakin. Miten teidän kohdalla, eikö biologinen äiti ole tavannut lastansa ollenkaan näiden vuosien aikana? Entä muut läheiset, mummot papat, kummit? Meillä,kun äiti ja isä tapaavat lapsia, niin se on lapsille tiedossa ketä ovat. Aluksi, kun oli pitempi väli, niin lapset vierastivat äitiään. Oli aika tekeminen kerrankin, kun menimme tapaamiseen ja lapset eivät hellittäneet minusta. Silloin kyllä lahjoin isompaa ja annoin jäätelörahan, että voivat menna jätskille. Jäin sossulaan odottamaan, kun äiti oli lastensa kanssa 2 h.
Ystäväpiirissä on lapsi, joka sai tietää, ettei isä ole hänen oikea isä 15 v. rippijuhlien aikaan. Siitä tuli niin kauhea juttu, että tyttö muutti moneksi kuukaudeksi oman isänsä luokse, eikä halunnut kuulla äidistään ja hänen uudesta miehestä yhtään mitään. Oli aika sotku, eli kannattaa kertoa lapselle hyvissä ajoin kaikki totuudet, niin päästään paljon helpommalla!
meihin otti sossu yhteyttä.sijaisäiti ilmeisesti haluaisi adoptoida.sossu otti yhteyttä ihan sen takia että miten edetään jne.
no adoptiot voi unohtaa.
bioäiti ei ole ollut eikä tule olemaankaan yhteyksissä, koska ei ole asiasta kiinnostunut.on jättänyt vauvan mm. mieheni hoiviin kuukaudeksi että lähti juomaan.kuukausi meni ja sitten meni lapsikin...
mutta me ei nyt oikeastaan oll äidin vaan isän asialla.
miksi sijaisvanhemmat eivät ole lapselle mitään kertoneet. Kun äiti ja isä eivät ole mukana kuvioissa on helppoa leikkiä lapselle oikeita vanhempia ja pettää itseään! Ovat sossun kanssa miettineet, että jos sijaisvanhemmat ottavat lapsen nimilleen, niin ei tarvitse enää maksaakaan ja kaikki tahot ovat hyviiiin tyytyväisiä! Huono homma, kun isä unohdettiin täysin! Älkää jättäkö asiaa siihen. Isällä on oikeus lapseensa, mutta edetkää varovaisesti, ettei lapsi vaurioidu!
varhain kerrottava...myöhemmin hänen on vaikeempi sulattaa asiaa ja katua mitä elämässään menetti..
Tämä uusi nainen miehen elämässä paikkaisiko jotain oman elämänsä tragediaa. Onkohan tullut tehtyä abortti jollekin miehelle aikaisemmin?
vetäsit?
Olis ihan kiva tapa, et ensin luettaisi alotus, ihan ajatuksella ja vaikka pariin kertaan, tai niin moneen, että on ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan ja vast asitten laittaisi omat kommenttinsa.
Voisitko nyt lukea uudestaan ja olla sit sen jälkeen ihan hiljaa????
Luin uudestaan jutun ja minä ainakin luin niin, että lapsen äiti lähti juhlimaan kuukaudeksi ja lapsi jäi isän hoiviin ja isältä lapsi lähti sijoitukseen. Olisi isä hoitanut lapsensa. Aina riittää naisia, jotka pyrkivät hoitamaan traumoja itsessään ja siihen on kaikista paras konsti toisen äidin suojaton lapsi. Mitkähän ruusunpunaiset aurinkolasit amalian nenällä on.
en muistanut ihan niitä alkuajan kiemuroita, et todella isällä lapsi oli silloin, kun huostattiin.
Sitä nyt en vain ymmärrä, että mistä syytätä tätä uutta vaimoa.
Eikös ole mukava tietää, että hän epäitsekkäästi on valmis tukemaan miestään tässä asiassa ja ottamaan myös omalle vastuulleen tämän lapsen.
Hänellä kun on omiakin lapsia, niin siitäkään ei ole kysymys, että hän jotenkin tarvitsisi tätä lasta.
eipä se olisi ensimmäinen isä, jonka hoitotaitoon oman lapsen ollessa kyseessä ei luoteta.
vaikka sairastuu, niin isä antaa uudenkin lapsen huostaan. Ei uudella vaimolla ole järkeä ollenkaan. Siinä menee hänen lapsensa ja aiemmin huostattu joutuu heittopussiksi. Tuossa empatiaa kerjäävässä aloitteessa on motiivina tämän naisen mielihalut. Ei ole lapsen etu että mahdollisesti joutuu huostatuksi useampaan kertaan. Mikä saattaisi olla edessä isän taholta. Entä jos uudelle vaimolle ja isälle tulee avioero, ottako uusi vaimo hoitaakseen tämän edellisenkin lapsen sitten.
Jos, jos ja jos. Miten elämää ylipäänsä uskaltaa elää, jos vain miettii mitä saattaa ja voi tapahtua. Ja kaiken huipuksi, elämästä ei selviä hengissä.
Toki sitä voi perusvarotoimilla varautua, käyttää maalaisjärkeä ja turvavyötä, hankkia vakuutukset ja varoa hajottamasta peilejä sekä ehdottomasti muistaa vitamiinipillerit.
Mutta tosissaan. Eiköhän tässä nyt olisi parasta saada lapsi pois vastuuttomalta sijaisäidiltä ja antaa lapselle mahdollisuus luoda se puuttuva biologinen side eli suhde ikiomaan isään.
kuulehan sinä!mihen minäö nyt ensinäkin sairastuisin, toiseksi mun mieheni on helvetin hyvä isä meidän pojalle ja kyllä lapsi oli isällään kun sosiaalihuollolta tuli pyyntö ottaa yhteyttä.bioäiti oli tullut mieheni oven taakse lapsi kainalossa ja pian hävinnyt juomaan.siinä oli sanottu työt irti jne. että pystyi huolehtimaan lapsesta.sitten tämä sosiaalitoimenjohtaja on sanonut ettei lapsi lähtisi jos isyys olisi varma mutta kun siitä ei ollut tietoa.huostaanotto päätös oli tehty ennen kuin isä oli edes tavannut lasta mutta tämä bioäiti oli lähtenyt karkuun.
toi alku oli vain mun tietämättömyyttäni, ja kerroin mitä on ja mitä tuleman pitää.ja mun päätöksiä nää ei ole vaan miehen joka on lapsen isä.minä en voi kun tukea.
koska, aika tulee joskus vastaan kun lapsi etsii vanhempiaan.. ja kysyy "miksi hylkäsit minut?" Ja tämä lapsi tulee vaatimaan hyvät perustelut.... miten sitten ihan oikeesti selitätte hänelle kun hän aikuisena teitä vastaan tulee?? Taistelkaa hyvät vanhemmat lapsistanne ja antakaa arvoa lapsellenne...Ottakaa hänet syliin ja sanokaa minä rakastan sinua yli kaiken... Lapsi tämän ainatulee muistamaan..
tuossapa heräsi ajatuksia.
Kuinka isä ja hänen vaimonsa, jotka eivät ole edes vielä nähneet lasta, eivät tunne ollenkaan, kuinka voivat vakuuttaa rakkauttaa lapselle heti ensi tapaamiselta.
Kyllä rakkaus omaankin lapseen vaatii kypsymistä.
Tässä ihan sama tilanne, kuin mitä aikasemmin ihmeteltiin sijareiden käyttäytymisessä, et muka rakastavat lasta heti ensi tapaamisesta.
Sellainen ihminen joka kuvittelee rakastavansa, ei ymmärrä mitä rakastaminen tarkoittaa.
Se on niin syvä tunne, mikä ei hetkessä ole mahdollista syntyä.
Turha nyt heti 3,5 -vuotiaalle on alkaa mitään rakkauslirutuksia selittämään mutta aikaa myöten, jos lapsi kyseenalaistaa, kannustaisin aloittajaa ja isää vakuuttamaan lapselle halustaan rakastaa häntä. Koko loppuiän.
Halu itse rakastaa lasta puuttuu niiltä, jotka vapaaehtoisesti antavat lapsensa pois. Rakkaus on tekoja, ei sanoja.
Kehottaisin toimimaan aika rivakasti lapsen palauttamiseksi isälleen, sillä aika syö lasta tilanteessa molempiin suuntiin. Liika pitkittäminen ei ole lapsen etu kuten ei riian riuska irtiottokaan. Homma hoitunee parissa kuukaudessa. Tuon ikäiselle viikkokin on äärettömän pitkä aika. Vuosi aivan mielettömän pitkä aika. 100-vuotiaallehan vuosi on kuin eilinen. (100 vuotias sukulainen sanoi kun vuosittain matkustimme vierailulle, että justhan te kävitte.)
tässä ihan samaa mieltä kanssasi.
Se onkin ihan eri asia, et vakuuttelee lapselle haluavansa rakastaa häntä, kuin, että vannoo rakastavansa ensi hetkestä, mikä on mahdottomuus.
en kai vaan mennyt moista väittämään mistään rakkauksista?minä puhuin juuri oman äitini kanssa ja kirjotan saman minkä hänelle sanoin:ensin tavataan, tutustutaan ja sitten saadaan lapsen luottamus, sitten ihmetellään ja tullaan kavereiksi.minä EN ole lapsen äiti, en nyt enkä tulevaisuudessa.aikuinen isän rainnalla olen ja vastuussa oleva roolimalli, mutta mä en todellakaan kuvittele mitään rakkaus jutuja.nyt puhutaan pienen ihmisen isoista asioista.ensin tulee luottamus ja siihenkin on matkaa ja paljon.
ei ollut sulle, vaan sille, joka kehotti teitä heti sanomaan lapselle, että rakastatte häntä kovin.
Sinusta olen saanut ihan järkevän ja ymmärtävän kuvan, joten ole huoleti.
Varmasti osaat suhtautua just niin kuin pitää.
Lapsi on siis vauvana ollut bioisällään kuukauden hoidossa ja sitten huostattu? Miksi ihmeessä isä ei silloin lasta halunnut?? Miksi ihmeessä hän nyt yht'äkkiä haluaa lapsen, joka on jo kiintynyt sijaisperheeseensä? Mielstäni aika erikoista "isänrakkautta". Eri asia olisi jos isä ei olisi tiennyt lapsestaan aiemmin...
kyllä, lapsesta oli tehty huostaanottopäätös ENNEN kuin lapsi tuli isälleen,siis äiti jätti isälleen, että häipyi juomaan, KYLLÄ isä olisi halunnut lapsen mutta kun isyyttä ei oltu varmistettu niin ei ollut mahdollista.tämä tapahtui myöhemmin. isä on halunnut tietää lapsestaan ja nyt aika ja oma tilanne on niin vakaa että toimen piteisiin ryhdytään, kun asiat on varmoja eli että lapsi on hänen ja missä koko lapsi on.Minä en tiedä kaikkia yksityiskohtia mitä milloinkin on ajatellut eikä niillä ole merkitystä, minusta on tärkeintä että tutustuvat ja katsotaan jatkoa sitten.Ei kukaan lähde suin päin purkamaan ja rikkomaan mitään.
kiitos kaikista kommenteista!
kuin äidilläkin.
Ja jos isää ei ole ollut tunnustettuna huostaanottovaiheessa
onko isän siis unohdettava lapsensa, kun lapsen isä on myöhemmässä vaiheessa virallisestikin tunnustettu, ("löydetty").
Jokaisella lapsella on oikeus tietää omat vanhempansa ja varsinkin sijoitettujen ja yhteiskunnan huostaanottamien lasten kohdalla lapsen oikeus vanhempiinsa on korostuneempi.
Yhtäkään lasta ei ole viranomaisilla lupa erottaa huostaanottopäätöksillään ja kodin ulkopuolelle sijoittamisillaan lapsen omista vanhemmista.
Toivotaan, että miehesi saa tavata ja tutustua lapseensa, niin että lapsi oppii tuntemaan ja tietämään oikean isänsä. Siihen lapsellakin on lain suoma oikeus.
Pitkällä aikavälillä on muutoinkin lapsen tilanne elämässä aina parempi mitä enemmän hänellä on tukenaan ja ympärillään häntä aidosti rakastavia ihmisiä; läheisiä ja sukua.