Mulla on jo jonkun aikaa tuntunut vasemmalla puolella rintaa kummia kipuja. Kipu tuntuu välillä eri puolilla rintaa, lähellä kainaloa, kyljessä, tai sitten ihan rinnan alla. Kipu on ollut lähinnä polttavaa ja kirvelevää, joskus kyllä myös pistävää. Nyt se on lisäksi alkanut tuntumaan "läpi" selkään. Välillä se tuntuu myös keskemmällä rintaa, jossain syvemmällä. Vasemmassa kädessä on myös ollut kipuilua, aina vähän eri kohdissa, ylhäältä ranteeseen saakka.
Kivut on tulleet aiemmin miten sattuu, myös levossa, mutta nyt viime päivinä niitä on alkanut ilmaantua etenkin rasituksen jälkeen, etenkin, kun olen tehnyt käsillä jotain. Kumartuessa tulee välillä myös kamalasti rytmihäiriöitä.
Kädessä on ollut välillä myös puutumista, lähinnä sormissa, mutta joskus yöllä myös ylempänä. Tuntuu lisääntyvän etenkin silloin, kun on hormoniturvotuksia päällä (samoin nuo rytmihäiriöt lisääntyy jotenkin aina ennen kuukautisia).
Mulle on tehty reilu vuosi sitten rasitustesti, joka oli ok. Holter on otettu kerran ja useampi tavallinen sydänfilmi, eikä missään koskaan mitään.
Hieman vaan vielä epäilyttää, kun luin nyt juuri jonkun lääkärin kommentin, että naisilla rasitustesti ei aina olis ihan luotettava...!?
Ja olen kuullut/lukenut kaikenlaisia kauhujuttuja, kun testi ei ole jostain syystä osoittanut mitään, vaikka suonet onkin olleet jo paljonkin tukossa.
Rytmihäiriötaipumus on lisääntynyt iän myötä, lisäksi on alkanut tulla iän myötä myös hengästymistä, tunnetta, että henki loppuu.
Lisäksi on alkanut ajoittain huimata viimeisen parin vuoden aikana.
En tiedä mistä nämä kivut sitten johtuvat, menevät kuitenkin välillä pois ja vaihtavat paikkaa, että olisko sittenkin kyse pelkästään vaan jostain liikuntaelin- tai hermojutusta?
Mulla on lääkärin diagnoosin mukaan jännitysniskaa ja fysioterapeutin mukaan hieman yliliikkuvat nivelet.
Refluksiinkin on jonkinlaista taipumusta, vaikka vatsatähystyksessäkään ei löytynyt mitään ihmeellistä.
Pitäisköhän yrittää päästä vielä hermoratatesteihin?
Fysikaalisessa olen käynyt melko säännöllisesti ja usein on helpottanutkin, mutta ei aina kovin pitkäjaksoisesti.
Nämä em. rintakivut ovat kuitenkin ilmaantuneet nyt jokseenkin uutena tuttavuutena.
Kivut on tulleet aiemmin miten sattuu, myös levossa, mutta nyt viime päivinä niitä on alkanut ilmaantua etenkin rasituksen jälkeen, etenkin, kun olen tehnyt käsillä jotain. Kumartuessa tulee välillä myös kamalasti rytmihäiriöitä.
Kädessä on ollut välillä myös puutumista, lähinnä sormissa, mutta joskus yöllä myös ylempänä. Tuntuu lisääntyvän etenkin silloin, kun on hormoniturvotuksia päällä (samoin nuo rytmihäiriöt lisääntyy jotenkin aina ennen kuukautisia).
Mulle on tehty reilu vuosi sitten rasitustesti, joka oli ok. Holter on otettu kerran ja useampi tavallinen sydänfilmi, eikä missään koskaan mitään.
Hieman vaan vielä epäilyttää, kun luin nyt juuri jonkun lääkärin kommentin, että naisilla rasitustesti ei aina olis ihan luotettava...!?
Ja olen kuullut/lukenut kaikenlaisia kauhujuttuja, kun testi ei ole jostain syystä osoittanut mitään, vaikka suonet onkin olleet jo paljonkin tukossa.
Rytmihäiriötaipumus on lisääntynyt iän myötä, lisäksi on alkanut tulla iän myötä myös hengästymistä, tunnetta, että henki loppuu.
Lisäksi on alkanut ajoittain huimata viimeisen parin vuoden aikana.
En tiedä mistä nämä kivut sitten johtuvat, menevät kuitenkin välillä pois ja vaihtavat paikkaa, että olisko sittenkin kyse pelkästään vaan jostain liikuntaelin- tai hermojutusta?
Mulla on lääkärin diagnoosin mukaan jännitysniskaa ja fysioterapeutin mukaan hieman yliliikkuvat nivelet.
Refluksiinkin on jonkinlaista taipumusta, vaikka vatsatähystyksessäkään ei löytynyt mitään ihmeellistä.
Pitäisköhän yrittää päästä vielä hermoratatesteihin?
Fysikaalisessa olen käynyt melko säännöllisesti ja usein on helpottanutkin, mutta ei aina kovin pitkäjaksoisesti.
Nämä em. rintakivut ovat kuitenkin ilmaantuneet nyt jokseenkin uutena tuttavuutena.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on täysin sama tilanne / samat oireet ja samat tutkimukset tehty, lisäksi vielä sydämen ja ylävatsat ultrat. Vatsatähystyksessä todettiin refluksitauti ja mulla on myöskin selässä skolioosi.
Nyt olen taas menossa lääkäriin kun oireilu nyt taas pahempaa. Myös noi rytmihäiriöt. Olen 40-v. nainen ja oireet mulla alkoi v. 2000. Pari vuotta sitten tehdyssä rasitustestissä näkyi lopussa hieman jotakin st-tason laskua, mutta lääkäri sanoi, että se ei hänen mielestä tarkoita mitään, kun tulos saattaa olla virhellinen naisilla varsinkin jos on laiha ja mä olen. Silti epäilyttää koko ajan, onko sydämessä vikaa.
Minullakin muuten on skolioosi.
Onko sulla ollut sellaista ruokatorvikipua? Siis sellaista polttavaa, joka leviää hetken päästä koko rintakehään? Mulla on ollut ja se on mennyt ohi, kun olen juonut vettä tai maitoa litratolkulla. Olin aina ennen pitänyt sitä kipua jonain ruokailutottumuksesta johtuvana närästyksenä, mutta nyt eilisen lääkäritutkimuksen jälkeen en olekaan siitä enää niin varma.
Jouduin eilen käymään lääkärissä, koska rintakehän vasemmalle puolelle koski aivan mielettömästi. Mä olin pystyny makaamaan vaan yhdellä kyljellä ja jos mä yritin vaihtaa toiselle kyljelle, niin se sattu aivan perkeleesti. Se tunne oli sellanen, että se kipu valu aina siihen suuntaan mihin yritin kääntyä. Se oli aivan uskomattoman kamalan tuntuista. Tuntu, kuin jokin neste olis aina lähteny valumaan kääntymissuuntaan.
Täytyy sanoa, että joskuskin tapasin sellaisen lääkärin TERVEYSKESKUKSESSA, että se löi mulle jauhot suuhun.
Kun menin sisään, niin sanoin sille päivystävälle, että anna mulle sama lääkitys, kuin kaksi vuotta sitten on annettu (tuolloin saamani lääkitys auttoi), niin homma on hoidossa. Se lekuri selas mun tietojani koneelta ja tuumasi, että olet ollut näköjään terve, koska viimeisimmät tietosi on kahden vuoden takaa. Sanoin, että niin olenkin. Kun kuvailin tunnetta, niin hän sanoi, että hän ei luota kahden vuoden takaisiin tuloksiin, vaan haluaa EKG:n välittömästi. Yritin sille sanoa, että kaksi vuotta sitten samassa tilanteessa EKG.stä ei löytynyt mitään hälyyttävää. Se sanoi tiukasti, että nyt on nyt ja hän ei luota siihen, mitä kaksi vuotta sitten on mitattu.
Menin sitten kiltisti, kun se näytti ovea sinne sydänfilmiin ja sanoi, että se tulee katsomaan hetken päästä tilannetta. Menin sinne ja ne piuhat laitettiin kiinni. Se lääkäri tuli ja katteli hetken. Se kysyi multa, että onko sun mielestä normalia, että sydän lyö 100 kertaa minuutissa levossa. Sanoin sille, että en mä vaan tiedä. Se kysyi lisäksi, että onko sun mielestä normaalia, että rytmihäiriöitä on minuutin sisällä noinkin paljon.
Se sanoi hoitajalle, että katotaan verenpaine. Ne lukemat olivat 186/87. Se sanoi, ettei tykkää yhtään tollasista lukemista. Sanoin sille, että ne suurehkot lukemat johtuu vaan siitä, että se alkaa pelottelemaan mua jollain sydänvialla. Se sanoi mulle suoraan, että nyt jos koskaan on aika alkaa selvittelmään omaa terveydentilaansa. Se sano, että antaa mulle pari saikkupäivää ja sen mun vaatiman lääkityksen ja toivoo totisesti, että menen jatkotutkimuksiin.
Nyt sitten mä kaikessa itsekkyydessäni kait hakeudun niihin jatkotutkimuksiin (perhe on vaatinut sitä multa jo monta vuotta, mutta minkäs ovat tehneet jääräpälle). Se lääkäri jonka kanssa väänsin kättä ei ollut suomalainen lääkäri, vaan oli tullut arvauskeskukseen tuolta Itä-naapurin puolelta.
Oletko mies vai nainen ja minkä ikäinen?
On mulla ollut jonkinlaista ruokatorvikipuakin, tai/ja ruokatorveen on tullut joskus kramppeja. Kun närästys on ollut pahimmillaan, niin kurkkukin tulee kipeän ja ärtyneen tuntuiseksi. Polte tuntuu alkuun lähinnä vatsassa ja saattaa sitten nousta sieltä ylemmäs.
Luulen kuitenkin jokseenkin tunnistavani nuo närästysjutut. Tiettyjä ruoka-aineita en näköjään enää kestä, alkaa niiden jälkeen nopeasti oireilemaan ja illalla tuntuu olo tietynlaiselta makuuasentoon mennessä. Närästyslääkkeet on helpottaneet sellaista tietynlaista oloa.
Joskus tulee ihan selkeästi happoja suuhun.
Hassua, kun nämä oireet kuitenkin vaihtelee näin. Eilen illalla oli yhtäkkiä taas parempi olo ja kärräsin kaksi kottarillista hiekkaa tuolta 100 m päästä ylämäkeen, eikä tuntunut mitään kipua missään. Pari kertaa kyllä piti pysähtyä tasaamaan hengitystä, mutta ei mulla nyt toisaalta mikään kovin loistava kuntokaan ole.
Rasitustestissähän lääkäri oli silloin sitä mieltä, että mulla on vaan huono kunto, kun hengästyttää.
Tänä aamuna jouduin tuolla ulkona hommailemaan tunnin verran ja jouduin myös kumartelemaan paljon. No, eipä tullut enää rytmihäiriöitä ollenkaan. Joku yhteys näillä siis näyttäisi olevan myös hormoneihin.Viime viikolla, kun oli PMS-oireet päällä, noita muljahduksia tuli ihan sarjoina ja tuntui siltä, että ei voi enää tehdä yhtikäs mitään.
Nyt kun menkat alkoivat, nuo muljahdukset loppuivat kuin seinään ja tuntuu jokseenkin loppuneen myös nuo kivut ja vointikin alkoi tuntua eilen vetreämmältä, turvotukset on alkaneet häipymään jne. Tosin tuosta ylenmääräisestä kumartelusta tuli nyt muuten hieman huono olo ja lievää päänsärkyä, jonka arvelen olevan kuitenkin vatsaperäistä tai/ja menkoista johtuvaa...hmm...(?). Verenpaineen mittasin juuri ja se ainakin oli ihan normaali 103/62 (mulla tuppaa nuo paineet olemaan usein vähän liiankin alhaalla), pulssi 72.
Olen kyllä kuullut, että monelle vaihdevuosi-ikää lähestyvälle juuri ilmaantuu kummallisia kipuja, että oliskohan tässä sitten vaan ihan jotain hormoniperäistä vaivaa, en tiedä. Mulla särki nyt ajoittain myös sormet.
Lääkärit ei vaan osaa sanoa oikein yhtikäs mitään mihinkään, eikä hormonikokeita ole kukaan lääkäri suostunut vielä ottamaan, vaikka menkat on alkaneet jo ihan kunnolla reistailemaan, (mutta kun tulevat nyt ylipäätänsä kuitenkin vielä niin...). Yksi gyne määräsi summamutikassa keltarauhashormonia, jota en kuitenkaan pystynyt syömään, kun tekee olon kahta hullummaksi.
Ei tunnu oikein mukavalta se asia, että estrogeenit alkaa kohta kokonaan hiipumaan ja niiden suojaava vaikutus lakkaa.
Olen nainen ja ikää on kertynyt 52 vuotta. Kuukautiset multa loppu jo 49 vuotiaana. En ole kuitenkaan sairastanut mitään mummotautia. Alkuun kuukautisten loppumisen jälkeen oli kuumia ja kylmiä aaltoja, mutta ne loppuivat ja en ole tarvinnut mitään lääkitystä.
Olen mielestäni ollut hyväkuntoinen. Lenkkeilen lähes päivittäin ja kesäaikana saatan kävellä reipasta maastokävelyä 20 kilometriäkin päivässä pienin lepohetkin.
Lääkäri sanoi eilen, että hän tietää kahdenlaisia ihmisiä. Toinen on sellainen, joka ei voi myöntää olevansa sairas, vaikka sille siitä merkkejä yritetään antaa ja toinen on se, joka ei ole sairas, mutta kuvittelee olevansa sairas. Mä olen kuulemma tuota ensin mainittua.