Katselin juuri kirjaa: Tuomas Valo; Sisäinen tutkimusmatka sielun universumiin.
Kiiltomadoista kun puhuimme niin tuli mieleen, että meille ihmisille saattaisia olla joskus paikallaan tehdä tutkimusmatka vaikka oman sielun universumiin.
Me saattaisimme tehdä uskomattoman matkan ja oppia tuntemaan meille itsellemme melko outoakin asiaa, nimittöäin -
oma sielumme saattaisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Tuomas Valo antaa ensivaloa tälle matkalle.
Tutustukaamme !
Kiiltomadoista kun puhuimme niin tuli mieleen, että meille ihmisille saattaisia olla joskus paikallaan tehdä tutkimusmatka vaikka oman sielun universumiin.
Me saattaisimme tehdä uskomattoman matkan ja oppia tuntemaan meille itsellemme melko outoakin asiaa, nimittöäin -
oma sielumme saattaisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Tuomas Valo antaa ensivaloa tälle matkalle.
Tutustukaamme !
Vastaukset 18
Vanhimmat
tutki omaa sieluas nikkeilijä luulekko ettei tunnisteta
Nelisenkymmentä vuotta sitten luin hyvin mielenkiintoisen keskustelukirjan; Arnkli,Sirenius Eskola:"Perimmäisten kysymysten äärellä".
Sinä on jäänyt soimaan eräs lause: Etsin Jumalaa hän vältti minua, etsin sieluani en voinut sitä nähdä, etsin veljeäni ja löysin kaikki kolme.
Usein meille käy näin, että mitä pakenemme, sen kohtaamme, etsiessämme löydämme etsimämme aivan muualta kuin sieltä, josta etsimme.
Olen lueskellut jonkun tovin tätä palstaa. Mitä nämä ihmiset ovat? Ovatko todella 60 vuotiaita, vai mellastaako täällä joku nuoriso joukko?
Ei tämä kyllä aikuisten keskustelu palstalta enää tunnu.
Sinä olet miellyttävä poikkeus joukossa, aiheesi ovat mielenkiintoisia, joiden luulisi herättävän keskustelu intoa.
Mainitsemasi kirjaa luen uudestaan silloin tällöin, kun kaipaan syvenpää pohdittavaa.
Jospa palstan rauhattomuus on väliaikaista, kuten elämäkin.
tiedostaa motiivinsa, sillä se on sielu joka ohjaa, antaa suunnan sille, mitä teemme.
Ennen ajattelin, että orjan sielu ei ole yhtä vapaa kuin hänen herransa sielu. Ja että sielun toimintakenttä rajoittuu vain vapautumiseen tähtäävien keinojen keksimiseen ja vain vähäisessä määrin muuhun.
Mutta joutuuhan herrakin vahtimaan orjaansa, jotta se ei vapauttaisi itseään. Tuosta minä en tiedäkään mitään kun en ole ollut herrana. Onkohan herran sielu sittenkään sen vapaampi kuin orjansa sielu??
Molempien osapuolten tekemisten ja sanomisten perusteleminen veisi jo pitkälle terveempään ja vapaampaan suuntaan.
Seuraava etappi voisi olla sen tiedostaminen, mistä on mitäkin omaksunut. On voinut käydä niinkin, että herra on ollut kuolleena jo ties kuinka kauan, mutta orja vain ei ole vapautunut.
Kun haluaa sielulleen enemmän vapautta, kirjoittaminen on siihen parhaimpia keinoja mitä tiedän. Kirjoittaen ihminen kävelee vapaaksi muurienkin läpi.
Odotin jo kun eräät lähtivät 70 että pääsemme rauhaisaan keskusteluun. Tiedän, että turpakäräjiin on syytä itsessänikin, mutta kun hyviin asiakeskuteluihin ei tahdo saada potkua.
Se vaatisi pitkäjäneisyyttä aivan kuin muuallakin.
Uimahallissakin on rauhallista vaikka altaassa on iso joukko kuntouimareita.
Yhtäkkiä pyrähtää joukko pikkupoikia äänekkäästi mekastaen ja räheltäen. Kohta on rauha poissa ja alkaan vakiokäyttäjät lähteneet. Kun uinninvalvojat eivät tee mitään niin pian alkaa rauhallisen elon aika; ei ole uimareita ei poikiakaan !
Mainitsin Tuomas Valon. Hänen vasta runsaan 40-vuotiaan elämä on ollut hyvin moninaista älyllistä mietiskelyä, sisäistä tutkimusta ja mielikuvamatkailua. Siihen niinkuin omaan sieluunikin toivoisin itsekin tutustuvani.
Terve sielu terveessä ruumiissa, sanottiin jo ammoin. Tämä aikana pidetään kovin huolta ruumiin terveydestä, mutta onko siihen mahdollista päästä ellei meillä ole terve sielu ?
Usein tuntuu, että me puhumme vapaudesta, mutta annamme orjuutta itseämme mitä kummallisimmilla asioilla. Keskustelin juuri erään naisystävän kanssa ja hän kertoi mieluummin luevansa kuin seurustelevansa tietokoneen ääressä -
henkilöhistoriaa otti lukemisekseen ja hän lukee todella paljon.
vapautua kahleistasi.
ovat minustakin kiinnostavia, jos henkilöt ovat kiinnostavia, kuten esim. Vincent van Gogh ja Helen Keller, joista aloitin tutustumisen.
Turhien julkkisten kirjojen lukemiseen aika ei riitä.
Pelkkä ruumiin kunnon kohentaminen ei voi olla hyväksi, liika on liikaa kuntosalillakin käymisessä. Ehkä olisi hyvä pitää aine ja henki tasapainossa.
Tupakan orjuudesta vapautin itseni v. 1997, samoin punaisen lihan syönnistä.
Keskittymisen kykyni ei ole niin hyvä kuin nuorena. Lukeminen on hidasta, mutta paneudun ajatuksella lukemiseen, sillä sieltä saa paljon ymmärrystä.
Eilen illalla luin sota-ajasta. Meneillään oli karmiva kuvaus Suomussalmen lähellä pakkasella metsään jäätyneiden venäläisten kuolinhuudosta vähän ennen kuolemaansa.
Havaittiin, että venäläisten sormet ja jalat olivat jäätyneet, ja siitä syystä he eivät kyenneet enää laukaisemaan kivääriään ampuakseen itsensä. Heillä oli rautalankakoukku asetettuna siten, että sen voi laukaista polkaisemalla.
En pidä sodista, en sitten yhtään.
Useimmat meistä puhuvat kahleista ja haluaa vapautta. Useimmiten emme halua vapautta itsellemme saati soisimme sitä toisillemme.
Toimimme kuin irakilaiset. Jenkit tulivat vapauttamaan kansaa Saddamin ikeestä tuoden mukanaan jopa miljoonille ihmisille vain tustaa - he eivät ymmärrä vapauttajiaan eivätkä sitä vapautta jota he tarjoavat.
Näin on usein meillä ihmisillä.
Keskustelin erään mielenkiintoisen henkilön kanssa pitkään, nyt siinä on ollut luova tauko.
Hänellä oli hyvin paljon elämänviisautta.Hän neuvoi minua vapautumaan kahleistani ja antoi muutenkin paljon hyviä neuvoja ja toimi viisaasti.
Taidan ottaa yhteyttä hetimiten - oletko kenties mahdollisesti
Sinä se ...vapauttaja ?
Olisi mielenkiintoista keskustella enemmän. Sorruin kuitenkin tuohon inttämiseen, jossa vain haaskaa aikaa, jonka voisi käyttää hyödyllisemminkin.
Eräs mielenkiintoinen kirjallinen työ odottaa myöskin. Palstalla olen kuin kullanhuuhtoja tai metsästäjä, joka odottaa sitä suurta kultahippua ja nauttii niistä pienistä hitusista joita aina saa joskus luettavakseen.
ovat omituisia, paitsi sinä ja minä ja sinäkin olet hiukan omituinen, on joku sanonut.
Kirjoittamalla vapautumisesta minulla on paljonkin omia kokemuksia.
Olen joskus maininnut, että mieheni piti minua lähes vankinaan 11 vuotta. Siihen aikaan en voinut juuri kirjoittaa, sillä hän etsi niin kauan, että löysi paikan, jossa pidin päiväkirjaani.
Siitäkin huolimatta olen kyllä pari päiväkirjaa kirjoittanut 70-luvun alussa, mutta niistä jätin räikeimmät kohdat pois kun ajattelin siten pääseväni helpommalla.
Kirjoittaminen lisäsi uhmaani olemassaolevia oloja kohtaan ja lastenkin hätä tuli "polttavammaksi". Sitäpaitsi asiayhteyksien ymmärtäminen sujui paremmin kun olin kirjoittanut niistä.
Myöhemmin eron jälkeen kirjoittaminen on auttanut toipumisessa paljonkin. Tuskin kukaan tunnistaisi tekstistäni, mitä olen kokenut, niin hyvin olen toipunut. Oikeastaan tunnen itseni henkisesti vahvemmaksi kuin mitä olin ennen naimisiinmenoani.
Kirjoittamasi päiväkirjat ovat varmaan uskollisia ystäviä. Pidän hyvin valitettavana, että joku voi lukea niitä luvattasi.
Its olen kokenut hieman samaa, mutta näillä sivustoilla ei sisintään uskalla eikä ole suotavaakaan purkaa.
Olen nyt hieman pääsemässä omista kahleistani. Tämän palstan antia on, että olen päässyt harjoittelemaan hieman näitä rutiineja.
Sieluani olen kovin vähän raottanut.
Saan jatkuvasti eräiltä läheisiltä kehoituksia siirtyä antoisampaan kirjoitteluun.
Pakkomielteeksiköhän on muodostunut, että juuri tästä palstasta soisin muodostuvan hyvän keskustelufoorumin asialliselle keskustelulle.
Koen laillasi katkoneeni jo siteitä ja näin uskon ja toivon myös Sinulle käyneen.
Toivotan Sinulle intoa luovaan kirjoittamiseen.
ovat kyllä kertoneet omista, hyvinkin henkilökohtaisista asioistaan.
Maria Vaara kertoi jo 70-luvulla skitsofreniaan sairastumisestaan ja toipumisestaan. Hän jopa esiintyi televisiossa ja vastaili sairautta koskeviin kysymyksiin.
Eeva Illoinen kertoi 70-luvulla alkoholismiin liukumisestaan.
Eikä kaikilla ole edes salanimeä kerrottuaan esim. hulluinhuoneella olostaan, kuten Mika Waltari, Arvo Salo ja monet muut.
En ole kokenut itseäni tirkistelijäksi lukiessani niitä tarinoita. Auttaa ymmärtämään kun tietää toisen kokemuksista.
Olen kyllä kuullut varoituksia siitä, ettei pitäisi kertoa henk. kohtaisista asioistaan, mutta en ole koskaan käsittänyt niitä. Nimimerkkihän suojaa.
Eikö pohjanmaalaiseen perinteeseen kuulu kertoa elämästään? Muuan pohjanmaalainen naiskirjailija kirjoitti vähän siihen tyyliin, että joutui muuttamaan pois Pohjanmaalta voidakseen kirjoittaa.
Pohjalaisista kirjailijoista olen paljon kuullut viime aikoina. Tuttavapiiriinikin kuuluu useita.
Heikki Ylikankaan arvostan hyvinkorkealle pohjalaisuuden edustajana.
Totta puhut, että useimmat ovatmuuttaneet muualle; "Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan." Lainaa, mutta viittausta en laita, uskonen Suuren mestarinkin sanoneen näin sillä "voiko Nasaretista tulla mitään hyvää."
Mille on lupa nauraa-seminaarissa eräs professori taisi sanoa samaa.
Etelä-Pohjanmaalla taitaa asua, kauhavalaissyntyinen Heikki Hemminki, Sisko Istanmäki, mutta monet vin sukuloivat siellä.
tekee tutkimuksen toisen maailmansodan aikaan Saksaan viedyistä suomalaisista, joita sanottiin olleen 3000.
Toisaalta Euroopan yhteisö on tehnyt sopimuksen, jonka mukaan yhteisön maista voidaan viedä kansalaisia Amerikkaan. Mahtavatko päätyä sinne Kuuban saarelle Quantanamoon?
Maailmankaikkeus on ystäväsi. Kunnioita sitä, leiki sen kanssa, rakasta sitä, vihaa sitä. Se, Hän, Jumalasi, Jumalattaresi, ei jätä sinua koskaan
muuta lisäisi kuin sen laulunpätkän, jossa sanotaan, että "...luonto ei hyljeksi kulkijaa maan".
"Se pyörii sittenkin" vaikka tuomiolla ollut joutuikin tämän lausumaan partaansa tuhisten, näin kerrotaan.
Meillä on kummallinen taipumus pyöriä oman napamme ympärillä ja asettaa jopa jumaluus omiin ahtaisiin raameihimme.
Olemme kuin taiteilijan teoksia. Kuka voisi kuvitella patsaan alkavan neuvoa kuvanveistäjää, miten hänen tulee käyttää työvälineitään, miteten taltata, hioa.
Usein me emme muista olevamme savea savenvalajan käsissä, vaan asetumme jopa hänen yläpuolelleen asettaen hänet ahtaisiin usein mielikuvituksettomiin raameihimme.