Täällä näkee toisinaan valituksia siitä kuinka hankalissa työolosuhteissa hoitoalan työntekijät joutuvat työskentelemään ja kuinka tehottomasti sekä yhteiskunnan taloutta rassaavalla tavalla asiat ovat hoidettu esim. ulkoistamalla palveluita ns. "keikkalääkäreiden" sekä hoitsujen "pätkätyösuhteiden" muodossa . Ystävälläni oli juuri tällainen tilanne päällä ja hän kertoi minulle näin:
Terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa valtion sekä kuntien vaikeudet eivät ole pohjimmiltaan rahakysymyksiä. Kokonaisuutta ajatellen henkilöt ja yhetisöt, jotka näitä asioita koskevia päätöksiä tekevät, ovat itse terveydellisistä syistä johtuen jotenkin rajoittuneita hoitamaan tehtäväiään järkevällä tavalla. Yhteisöt, jotka esim. Eduskunnanssa sekä kaupungin- ja kunnanvaltuustoissa ovat enemmistöinä eivät aina olekkaan hoitamassa kaikkien yhteisiä asioita vaan juuri heidän itsensä omia yhteisiä asioitaan.
Tässä asiassa ironista ja jossain määrin irvokasta onkin juuri se, että näitä päätöksiä tekevien tahojen oma rajoittuneisuutensa liittyy juuri heidän omaan terveyteensä. Ratkaisut sekä päätökset, joita tehdään, koskevat juuri terveydenhuoltoa.
Vaiva heidän kohdallaan tässä asiassa ei siis olekkaan hallinnollinen eikä myöskään taloudellinen. Heidän osaltaan vaiva onkin puhtaasti lääketieteellinen. Tarkemmin diagnosoituna: Kollektiivinen sekä henkilökohtainen psykiatris-lääketieteellinen vaiva.
Arvovaltaisen sekä oman hyvän taloudellisen asemansa turvaamisen vuoksi he eivät voi eivätkä tietenkään haluakkaan kääntyä alan ammatti-auttajien puoleen, jotka voisivat omalla ammattiosaamisellaan auttaa heidät "uusin eväin" toimintakykyisemmiksi ja siten tekemään oikeita johtopäätöksiä, jotka sitten helpottaisivat myös itse varsinaista asiaa. Kysymyksessähän on terveydenhoitoala.
Toisaalta, lääkäri ei aina osaa eikä voikkaan tehdä vain economisesti oikeita ratkaisuja, koska hänellä ei ole siihen riittävää ammattitaitoa eikä valtuuksia, tuskin edes mielenkiintoakaan. Eihän kansantalous ole lekurin ammatti.
Siis:
Jos potilaat eivät itse hakeudu lääkärille, ei lekurikaan voi silloin auttaa heitä toimintakykyisiksi.
Elleivät potilaat parane toimintakykyisiksi, ei tämä asia tule korjaantumaan eivätkä lekurit ja hoitsutkaan saa mieleisiään työolosuhteita vaan asiat jatkuvat samassa paska jamassa.
Ja ennen kaikkea: Potilaat - etenkin asioista päättävät mukaanlukien - eivät saa niitä sairaasti tarvitsemiaan terveys- ja hyvinvointipalveluja.
Yleensä "keikka- ja pätkätöistä": Kysymys on vain busineksesta, joka rahoitetaan yhteiskunnan varoin. Sitä ei ohjaa tarveharkinta vaan raha.
Suomessa on koulutettu paljon ammattitaitoista hoitoalan henkilökuntaa, jotka ovat jossain vaiheessa päätyneet siihen ratkaisuun, että parempi muuttaa ulkomaille esim. Ruotsiin ja varsinkin Norjaan. Edelleenkin Suomesta värvätään aktiivisesti työvoimatoimistojen välityksellä hoitoalan ammattilaisia ulkomaille, mm. Britanniaan, Australiaan, Saudi-Arabiaan... Samaan aikaan myös hoitoalalle rekrytoidaan ulkolaista työvoimaa esim. Virosta ja Venäjältä.
Palkka-asioidenhan olisi pitänyt olla kunnossa jo ajat sitten sen palkankorotukseen luvatun viissatasen myötä. Vai oliko siinäkin sitten kysymys vain niistä "kuntatalkoista"?
Terveydenhuotoala on eräs sellainen ala, jonka hallinnollisisissa rakenteissa on ollut paljon asiaan kuulumattomia tahoja sählätiseeramassa. Näille tahoille on ominaista niin sanottu "sosiaali-darvinistinen" maailmakatsomus yhteiskuntasoveltamisen lähtökohdista. Usein heidät voidaan tunnistaa jo ulkoisten piirteiden perusteella: Ulkonevat silmäkulmat, luiskaotsaisuus, ja hiukan pyöreähköt silmät. Lääkärikunnan ja muun hoitoalan ammattilaisten keskuudessa tämä suuntaus ei tietääkseni ole yleisesti kovin hallitsevaa. Toki sitäkin koulukunta löytyy.
Valtion ja kuntien taloudesta löytyy tietoa internetistä esim. hakusanoilla "valtion talousarvioesitykset" ja "Suomen kunnat".
Toiveikas ja iloinen oikeiden ratkaisujen puolesta.
Terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa valtion sekä kuntien vaikeudet eivät ole pohjimmiltaan rahakysymyksiä. Kokonaisuutta ajatellen henkilöt ja yhetisöt, jotka näitä asioita koskevia päätöksiä tekevät, ovat itse terveydellisistä syistä johtuen jotenkin rajoittuneita hoitamaan tehtäväiään järkevällä tavalla. Yhteisöt, jotka esim. Eduskunnanssa sekä kaupungin- ja kunnanvaltuustoissa ovat enemmistöinä eivät aina olekkaan hoitamassa kaikkien yhteisiä asioita vaan juuri heidän itsensä omia yhteisiä asioitaan.
Tässä asiassa ironista ja jossain määrin irvokasta onkin juuri se, että näitä päätöksiä tekevien tahojen oma rajoittuneisuutensa liittyy juuri heidän omaan terveyteensä. Ratkaisut sekä päätökset, joita tehdään, koskevat juuri terveydenhuoltoa.
Vaiva heidän kohdallaan tässä asiassa ei siis olekkaan hallinnollinen eikä myöskään taloudellinen. Heidän osaltaan vaiva onkin puhtaasti lääketieteellinen. Tarkemmin diagnosoituna: Kollektiivinen sekä henkilökohtainen psykiatris-lääketieteellinen vaiva.
Arvovaltaisen sekä oman hyvän taloudellisen asemansa turvaamisen vuoksi he eivät voi eivätkä tietenkään haluakkaan kääntyä alan ammatti-auttajien puoleen, jotka voisivat omalla ammattiosaamisellaan auttaa heidät "uusin eväin" toimintakykyisemmiksi ja siten tekemään oikeita johtopäätöksiä, jotka sitten helpottaisivat myös itse varsinaista asiaa. Kysymyksessähän on terveydenhoitoala.
Toisaalta, lääkäri ei aina osaa eikä voikkaan tehdä vain economisesti oikeita ratkaisuja, koska hänellä ei ole siihen riittävää ammattitaitoa eikä valtuuksia, tuskin edes mielenkiintoakaan. Eihän kansantalous ole lekurin ammatti.
Siis:
Jos potilaat eivät itse hakeudu lääkärille, ei lekurikaan voi silloin auttaa heitä toimintakykyisiksi.
Elleivät potilaat parane toimintakykyisiksi, ei tämä asia tule korjaantumaan eivätkä lekurit ja hoitsutkaan saa mieleisiään työolosuhteita vaan asiat jatkuvat samassa paska jamassa.
Ja ennen kaikkea: Potilaat - etenkin asioista päättävät mukaanlukien - eivät saa niitä sairaasti tarvitsemiaan terveys- ja hyvinvointipalveluja.
Yleensä "keikka- ja pätkätöistä": Kysymys on vain busineksesta, joka rahoitetaan yhteiskunnan varoin. Sitä ei ohjaa tarveharkinta vaan raha.
Suomessa on koulutettu paljon ammattitaitoista hoitoalan henkilökuntaa, jotka ovat jossain vaiheessa päätyneet siihen ratkaisuun, että parempi muuttaa ulkomaille esim. Ruotsiin ja varsinkin Norjaan. Edelleenkin Suomesta värvätään aktiivisesti työvoimatoimistojen välityksellä hoitoalan ammattilaisia ulkomaille, mm. Britanniaan, Australiaan, Saudi-Arabiaan... Samaan aikaan myös hoitoalalle rekrytoidaan ulkolaista työvoimaa esim. Virosta ja Venäjältä.
Palkka-asioidenhan olisi pitänyt olla kunnossa jo ajat sitten sen palkankorotukseen luvatun viissatasen myötä. Vai oliko siinäkin sitten kysymys vain niistä "kuntatalkoista"?
Terveydenhuotoala on eräs sellainen ala, jonka hallinnollisisissa rakenteissa on ollut paljon asiaan kuulumattomia tahoja sählätiseeramassa. Näille tahoille on ominaista niin sanottu "sosiaali-darvinistinen" maailmakatsomus yhteiskuntasoveltamisen lähtökohdista. Usein heidät voidaan tunnistaa jo ulkoisten piirteiden perusteella: Ulkonevat silmäkulmat, luiskaotsaisuus, ja hiukan pyöreähköt silmät. Lääkärikunnan ja muun hoitoalan ammattilaisten keskuudessa tämä suuntaus ei tietääkseni ole yleisesti kovin hallitsevaa. Toki sitäkin koulukunta löytyy.
Valtion ja kuntien taloudesta löytyy tietoa internetistä esim. hakusanoilla "valtion talousarvioesitykset" ja "Suomen kunnat".
Toiveikas ja iloinen oikeiden ratkaisujen puolesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.