En tiiä miks mä tänne kirjotin, haluun kai vaa jakaa muitten kaa näit asio.
Mutsiis, mä oon sellanen et reagoin asioihin vähä liianki isosti, niinku esim. ku erottii mun exän kaa nii olin iha maassa.. joka ilta vaa itkin jne. Luulin et olin siihe oikeesti rakastunu, mut ku tällein jälkeenpäin aattelee ni ei se ollu mitää sen suurempaa ku jtn teinirakkautta.. :D:D meni melkein puol vuotta ennenku pystyin sen kyseisen tyypin unohtaa, mut ku aloin aatella sitä kaikkee kuin lapselline se oikeesti on ja päätin tosissani keskittyy tärkeempiin asioihin ni ei se sit nii vaikeeta ollukaa unohtaa.. Äiti on alkoholisti ja vanhemmat eronnu.. Aina aattelen et maailmas on paljon ihmisii joil on asiat paljon huonomminki, mut kuitenki mulle nää asiat on nii isoja. Alkusyksystä viiltelin, mut pääsin siitä onneks eroon. Välillä on sellasii päivii et itken vaa ja viime viikollaki kesken tunnin aloin itkee.. en tiiä miks, on vaa nii väsähtäny olo.. Meinas välit yhteen mun lähes parhainpaan kaveriin mennä poikki vaan sen takii ku muutuin iha oudoks.. Koulus olin vaa hiljaa yksinäni enkä jaksanu välittää muista. Sit soitin viime perjantaina sille kaverilleni ja pyysin anteeks, tuli siin itkettyy aika paljon. Nyt välit on taas ennallaan, mut tuntuu silti et kaikki ihmiset kaikkoaa mun ympäriltä ku oon nii vittumaine ja kylhän mulle tullaanki sanoo "miks oot noin outo nykyää?" ym.. En tiiä miten tän pahan olon sais loppumaan, ku en jaksa enää tälläst.. Musiikki ja tanssi on mulle ollu tosi tärkeitä näin viime vuosina, tulevaisuuden suunnitelmatki liittyy niihi :) luen ain netistä kaikkien laulujen sanoja ja helpottaa ajatella et joku muuki ehkä tuntee samalla tavalla ku mä, ainaki niis lauluis. Vaikuttaa varmaa siltä et oon joku yksinäine paska, on mulla kavereita paljonki mut aina aattelen ettei ne oikeesti kuitenkaa välitä musta jne..
Mutsiis, mä oon sellanen et reagoin asioihin vähä liianki isosti, niinku esim. ku erottii mun exän kaa nii olin iha maassa.. joka ilta vaa itkin jne. Luulin et olin siihe oikeesti rakastunu, mut ku tällein jälkeenpäin aattelee ni ei se ollu mitää sen suurempaa ku jtn teinirakkautta.. :D:D meni melkein puol vuotta ennenku pystyin sen kyseisen tyypin unohtaa, mut ku aloin aatella sitä kaikkee kuin lapselline se oikeesti on ja päätin tosissani keskittyy tärkeempiin asioihin ni ei se sit nii vaikeeta ollukaa unohtaa.. Äiti on alkoholisti ja vanhemmat eronnu.. Aina aattelen et maailmas on paljon ihmisii joil on asiat paljon huonomminki, mut kuitenki mulle nää asiat on nii isoja. Alkusyksystä viiltelin, mut pääsin siitä onneks eroon. Välillä on sellasii päivii et itken vaa ja viime viikollaki kesken tunnin aloin itkee.. en tiiä miks, on vaa nii väsähtäny olo.. Meinas välit yhteen mun lähes parhainpaan kaveriin mennä poikki vaan sen takii ku muutuin iha oudoks.. Koulus olin vaa hiljaa yksinäni enkä jaksanu välittää muista. Sit soitin viime perjantaina sille kaverilleni ja pyysin anteeks, tuli siin itkettyy aika paljon. Nyt välit on taas ennallaan, mut tuntuu silti et kaikki ihmiset kaikkoaa mun ympäriltä ku oon nii vittumaine ja kylhän mulle tullaanki sanoo "miks oot noin outo nykyää?" ym.. En tiiä miten tän pahan olon sais loppumaan, ku en jaksa enää tälläst.. Musiikki ja tanssi on mulle ollu tosi tärkeitä näin viime vuosina, tulevaisuuden suunnitelmatki liittyy niihi :) luen ain netistä kaikkien laulujen sanoja ja helpottaa ajatella et joku muuki ehkä tuntee samalla tavalla ku mä, ainaki niis lauluis. Vaikuttaa varmaa siltä et oon joku yksinäine paska, on mulla kavereita paljonki mut aina aattelen ettei ne oikeesti kuitenkaa välitä musta jne..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan hyvä on johonkin purkaa omaa oloaan, miksi ei sitten tänne?=) Hyvä, että olet saanut kaverisi kanssa asiat kuntoon, sehän on tärkeää ja positiivista:)Ehkä sinulla on omanlainen vaihe elämässäsi, että välillä tuntuu ettei mikään onnistu eikä mikään tunnu hyvältä tai oikealta, kaikki on vain huonosti.Olet kokenut kovia, se on selvää. Muuttumisesi syy on varmaankin osittain siinä, käsittelet asioita omalla tavallasi. Mutta muuttuminen voi olla myös osa "elämän vaiheita". Virheistään oppii ja kasvaa, se kuuluu elämään.
=>