Tämä on mieliaiheeni, jota yksinäisinä iltoinani mietin. Kumman valitsisin? Valinta on helppo. Helpompi kuin laskea 1 2 yhteen. Valitsen yksin olemisen: ainakaan silloin ei tarvitse esittää muuta kuin mitä on.
Tiedän muutaman ihmisen, jotka elävät täydellistä kulissielämää. Kaikki on ulkoapäin niin hienosti. On hieno talo ja sisältä tyylikkäästi sisustettu, hienot työpaikat, pari lasta, kesämökki, rahaa palaa hienoihin ravintoloihin, merkkivaatteisiin ja luksus-lomiin, lapsista otettuihin ammattilaisten ottamiin kulissi-kuviin ja lisäksi esitetään niin rakastuneita, vaikka taitavat molemmat juosta vieraissa jne. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin. Ja silti näiden ihmisten ulkoinen olemus oikein huokuu tyhjyyttä. Ja nämä ihmiset taitavat tuntea itsensä minua paljon yksinäisemmäksi.
Valitsen vaikka koko iän kestävän yksinäisyyden kun sellaisen pintakiillotetun elämän, joka nykyään on jonkinlainen ihanne. Tottakai nyt mieluiten valitsisin vierelleni jonkun kumppanin, jonka kanssa olisin samalla aaltopituudella, mutta valheessa en halua koskaan elää. Voin nytkin mennä kotisohvalle, syödä pizzaa ja katsoa Frendejä ja vaikka liata paitani pizza-murusiin hyvällä omallatunnolla. Ei tarvitse pitää yllä illuusiota jostain täydellisestä naisihmisestä.
Tiedän, että tässä on aika voimakasta kärjistystäkin mukana, mutta kai myös osa totuutta.
Tiedän muutaman ihmisen, jotka elävät täydellistä kulissielämää. Kaikki on ulkoapäin niin hienosti. On hieno talo ja sisältä tyylikkäästi sisustettu, hienot työpaikat, pari lasta, kesämökki, rahaa palaa hienoihin ravintoloihin, merkkivaatteisiin ja luksus-lomiin, lapsista otettuihin ammattilaisten ottamiin kulissi-kuviin ja lisäksi esitetään niin rakastuneita, vaikka taitavat molemmat juosta vieraissa jne. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin. Ja silti näiden ihmisten ulkoinen olemus oikein huokuu tyhjyyttä. Ja nämä ihmiset taitavat tuntea itsensä minua paljon yksinäisemmäksi.
Valitsen vaikka koko iän kestävän yksinäisyyden kun sellaisen pintakiillotetun elämän, joka nykyään on jonkinlainen ihanne. Tottakai nyt mieluiten valitsisin vierelleni jonkun kumppanin, jonka kanssa olisin samalla aaltopituudella, mutta valheessa en halua koskaan elää. Voin nytkin mennä kotisohvalle, syödä pizzaa ja katsoa Frendejä ja vaikka liata paitani pizza-murusiin hyvällä omallatunnolla. Ei tarvitse pitää yllä illuusiota jostain täydellisestä naisihmisestä.
Tiedän, että tässä on aika voimakasta kärjistystäkin mukana, mutta kai myös osa totuutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.