Seuraavassa kokemuksiani suksien siklauksesta. Minua on hieman pänninyt nuo puolittaiset ohjeet ja tiedot menetelmistä joilla suksia on siklailtu joten aion kertoa omakohtaisista kokemuksistani. Lisäksi aiheessa on sorruttu, nähtävästi oman arvon nostamiseksi, johonkin kummalliseen terminologiaan josta ei tavallinen ladun hinkkaaja tajua tuon taivaallista.
Kerron asiani ensin sillä insinöörijargonilla, olematta itse insinööri, johon täällä on useasti sorruttu.
Siklinä olen käyttänyt erään firman hyperkovasta kirurginteräksestä valmistamaa, tarkoitukseen muotoiltua sikliä. Koska olen vielä halunnut hienosäätää sikliä, olen sen uudelleen hionut ja oikaissut timanttityökalulla joka on päällystetty 30 micronin timanttijauheella. Tämä siitäkin syystä, että kosmisensäteilyn vaikutuksesta noita timanttihiukkasia siirtyy siklistä suksenpohjaan, antaen sille vertaansa vailla olevan kulutuskestävyyden ja luiston. Tällä siklillä olen huolellisesti siklannut suksen pohjan absoluuttisen tasaiseksi ja suoraksi. Hiontajätteet olen poistanut ionisoidulla liinalla joka staattisella sähkövarauksellaan poistaa tarkasti jätteet jättäen erittäin puhtaan pinnan loppukäsittelylle.
Tämän jälkeen olen tasoittanut pohjaa voimakkaasti hankaamalla saksalaisen Zwilling J.A. Henckels:in erikoiskovaksi karkaistulla mikrouritetulla teroituspuikolla, jonka tarkka uraväli on ko. firman pitkän tutkimuksen tulos. Koska mielestäni tuon puikon kovuuskaan ei riitä, niin loppusilauksen olen antanut aivan uudella metodilla. Avaruustekniikan sivutuotteena on onnistuttu kehittämään aivan uusia keraamisia materiaaleja jotka ovat kovuudeltaan melkein timantin luokkaan. Kun tällaisella puikolla voimakkaasti painaen mankeloi suksen pohjaa, niin sukseen saadaan aivan omaa luokkaansa oleva kiilto ja liukkaus. Oletettavasti puikosta hankauksesta aiheutuvan lämmön vaikutuksesta siirtyy pohjaan nanopartikkeleitä, jotka aikaansaavat tuon em. kiillon ja liukkauden. Tuo viimeinen on vielä olettamusta, sillä Nasa ei ole kansalliseen turvallisuuteen vedoten vielä julkaissut mitään tutkimustuloksia asiasta.
Todellisuudessa tein näin.
Tuon siklauksen tein Näsin Oy:n noin vitosen maksavalla kooltaan 0,8mm x 50mm x 110 mm siklillä, jonka reunoista hioin ylimääräistä karheutta pois Dianova teroittimella. Hiontarääppeet puhdistin tavallisella kuituliinalla. Tuo mankelointi tehtiin tuolla tavallisella veitsenteroituspuikolla ja loppusilaus sileällä keraamisella puikolla jota käytetään lämpövastuksissa. Sitä en tiedä, onko tuosta loppusiloittelusta keraamisella puikolla enää mitään apuja asialle, mutta lisäsin sen lähinnä piruuttani, että homma näyttäisi hieman tieteellisemmältä ja näyttävämmältä. Tuskin siitä lisämanklauksesta mitään haittaakaan on ?
Homma tehtiin pelkästä kokeilemisen halusta vanhoihin Rossignolin pertsan suksiin, jotka olivat pohjaltaan melko kälyisen näköiset. Jos tätä oikein tosissaan alkaa tehdä, niin varmasti kannattaa hiottaa sukset tasaisiksi ennen siklailua.
Koeponnistukset suoritetaan joskus talvemmalla, kunhan noita latuja saadaan aikaiseksi. Ainakin pohjat tuntuvat liukkailta kuin turskan takapuoli, miten sitten tosi toimissa, aika näyttää? Homma on melko helppo ja halpa, joten ei sitä hinnan ja vaivan takia ainakaan kannata hylkiä.
Kerron asiani ensin sillä insinöörijargonilla, olematta itse insinööri, johon täällä on useasti sorruttu.
Siklinä olen käyttänyt erään firman hyperkovasta kirurginteräksestä valmistamaa, tarkoitukseen muotoiltua sikliä. Koska olen vielä halunnut hienosäätää sikliä, olen sen uudelleen hionut ja oikaissut timanttityökalulla joka on päällystetty 30 micronin timanttijauheella. Tämä siitäkin syystä, että kosmisensäteilyn vaikutuksesta noita timanttihiukkasia siirtyy siklistä suksenpohjaan, antaen sille vertaansa vailla olevan kulutuskestävyyden ja luiston. Tällä siklillä olen huolellisesti siklannut suksen pohjan absoluuttisen tasaiseksi ja suoraksi. Hiontajätteet olen poistanut ionisoidulla liinalla joka staattisella sähkövarauksellaan poistaa tarkasti jätteet jättäen erittäin puhtaan pinnan loppukäsittelylle.
Tämän jälkeen olen tasoittanut pohjaa voimakkaasti hankaamalla saksalaisen Zwilling J.A. Henckels:in erikoiskovaksi karkaistulla mikrouritetulla teroituspuikolla, jonka tarkka uraväli on ko. firman pitkän tutkimuksen tulos. Koska mielestäni tuon puikon kovuuskaan ei riitä, niin loppusilauksen olen antanut aivan uudella metodilla. Avaruustekniikan sivutuotteena on onnistuttu kehittämään aivan uusia keraamisia materiaaleja jotka ovat kovuudeltaan melkein timantin luokkaan. Kun tällaisella puikolla voimakkaasti painaen mankeloi suksen pohjaa, niin sukseen saadaan aivan omaa luokkaansa oleva kiilto ja liukkaus. Oletettavasti puikosta hankauksesta aiheutuvan lämmön vaikutuksesta siirtyy pohjaan nanopartikkeleitä, jotka aikaansaavat tuon em. kiillon ja liukkauden. Tuo viimeinen on vielä olettamusta, sillä Nasa ei ole kansalliseen turvallisuuteen vedoten vielä julkaissut mitään tutkimustuloksia asiasta.
Todellisuudessa tein näin.
Tuon siklauksen tein Näsin Oy:n noin vitosen maksavalla kooltaan 0,8mm x 50mm x 110 mm siklillä, jonka reunoista hioin ylimääräistä karheutta pois Dianova teroittimella. Hiontarääppeet puhdistin tavallisella kuituliinalla. Tuo mankelointi tehtiin tuolla tavallisella veitsenteroituspuikolla ja loppusilaus sileällä keraamisella puikolla jota käytetään lämpövastuksissa. Sitä en tiedä, onko tuosta loppusiloittelusta keraamisella puikolla enää mitään apuja asialle, mutta lisäsin sen lähinnä piruuttani, että homma näyttäisi hieman tieteellisemmältä ja näyttävämmältä. Tuskin siitä lisämanklauksesta mitään haittaakaan on ?
Homma tehtiin pelkästä kokeilemisen halusta vanhoihin Rossignolin pertsan suksiin, jotka olivat pohjaltaan melko kälyisen näköiset. Jos tätä oikein tosissaan alkaa tehdä, niin varmasti kannattaa hiottaa sukset tasaisiksi ennen siklailua.
Koeponnistukset suoritetaan joskus talvemmalla, kunhan noita latuja saadaan aikaiseksi. Ainakin pohjat tuntuvat liukkailta kuin turskan takapuoli, miten sitten tosi toimissa, aika näyttää? Homma on melko helppo ja halpa, joten ei sitä hinnan ja vaivan takia ainakaan kannata hylkiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikea asenne siklaukseen,kun noin hyvin ja tieteellisesti teit.
mulla vielä tekemättä mutta katsotaan,kun tää
suurin kiihko laimenee,jääkö mitään jäljelle.