Täällä jossakin, syvällä sisälläni,
jäänkylmät ajatukset odottavat
kevään vesiä.
Lämpimien tuulien hiljaa sulattaessa,
mieleni ja sieluni, talveksi
jäätyneestä murheesta.
Vielä tänään, ikiroutainen tuska
riemuitsee, pitää kiinni;
..suuruudestaan..
…huomaamatta rakkaudesta
alkanutta pientä,
..pisaraa..
jäänkylmät ajatukset odottavat
kevään vesiä.
Lämpimien tuulien hiljaa sulattaessa,
mieleni ja sieluni, talveksi
jäätyneestä murheesta.
Vielä tänään, ikiroutainen tuska
riemuitsee, pitää kiinni;
..suuruudestaan..
…huomaamatta rakkaudesta
alkanutta pientä,
..pisaraa..
Vastaukset 13
Vanhimmat
kohti, lämpöön ja rakkauteen, mikä sulattaa kaiken jään ja tuskan. Pienistä puroista kasvaa iso virta. Pidän toiveikkaasta runostasi, toivottavasti tulkinta osui edes sinnepäin.
Tarkasti osuit kohdilleen :-)) Kiitos sulle !
Tarkkis
* * * * * * * * * * * * * * *
Se alkoi pienestä säteestä
sen kosketuksesta
Niin juuri - siitä
Syntyi se ensimmäinen pisara
Sen hiljaa hivellessä
jäistä pintaa
syntyi uurre
Ja viimeni jää murtui
valoa oli kaikkialla
* * * * * * * * * * * * * * *
Pisaranvoimaa pvääsi Tarkkizz, vilikuttaa Murukulta! :)
Kiitos Muru runosta..:-)!
Samoin toivotuksin...
Tarkkis
...hyvin sisälle runoosi, kun tulin ulkoa kylmissäni sisätiloihin...
Suurta ikiroutaista tuskaa tämä kylmyys ei edesauta sulamaan. Siihen tarvitaan kevättä, mutta se rakkauden pisara on kuitenkin olemassa. Näin minä runoasi analysoin. Hyvä runo herättää mielenkiinnon. Lukunautinnosta kiitän.
Kylmyys sisällä hellittää, pikkuhiljaa antaa
periksi. Pienestä pisarasta se alkaa, kyllä.!
Kiitos Tomppa komppauksesta..:-))
Tarkkis
täällä jossakin
lämpimät ajatukset
valmistautuvat
kesälaitumille
lumen hiljaa
leijailessa kasvoille
sydän se on jo sulanut
rakkauden suuret pisarat
ne kyllä sinulle suon
ja onnea toivotan.....
Tällaista jälkeä kirjuutti
noidan penna tälkertaa,
tätsverikuutpoetri =)
Noits
maivitsiteörfaarövei..! kiitos kauniista pennan palautteesta..:-))
Tarkkis
ehkä tänä keväänä, minäkin herään vielä elämään.
Kenties aurinko sulattaa sen roudan, joka sielus-
sani on - Sinultakin Tarkkis.
Kummallista, että viime aikaisista runoistasi
löydän lähes poikkeuksetta itseni. Sinä vain
osaat sen kirjoittaa koskettaen, minä en.
Valoa ja voimia päiviisi.
Jos sinä et osaa kirjoittaa koskettavasti, niin käyppä kysymässä nuotiolta sammaa asiaa..:-))
Suattaa tulla veritoisenkuuloinen palaute..
Kiitos Rellu, keväällä kaikki on toisin..:-)
Usotsie???
Tarkkis
Luin tämän yöllä,mutta silmät
lupsivat oikkaria,joten yritetään
nyt uudelleen.
En pääse mihinkään kun keväällä
tänne tulin otin runon runona
ja niinhän se pitäisi kai ottaakin.
Mutta pian huomasin,että useatkin
saattavat kirjoittaa totuutta
ainakin verhotusti...ja siitä alkoi
kommentointini vaikeutua,että miten
ottaa runon nk."arvosteluun" - en oikein
pidä koko sanasta enään.
Niin tämäkin - tunne on jokaisella
sellainen - arkku - ettei pidä mennä
sorkkimaan,ettei tule matkalla herneitä
kummallekkaan... minua saa arvostella
aivan vapaasti,olenhan siihen elämäni
aikana tottunut kuin myös oppinutkin.
Sinunkin runoistasi olen pitänyt
aina kuin muidenkin miesten,sillä
pitää meitäkin täällä olla.
Sinulle toivon runosi myötä
lämpöä kuin hyvääkin kun
kohden kevättä mennään
- ja pidän jälleen runostasi.
Kiitos D sulle moniuloitteisesta palautteesta.
Tunteiden analysoiminen on tunneälyn tunnistamista. Kyllä itse koetan nauttia aina itse runosta, kuten sinäkin teet. Minua aina liikauttaa runon sanoma, se on tärkein...
Äijän kiitos viel kerran..:-)
Tarkkis
Kiitos - meillä lienee saman
suuntaisia ajatuksia kuin
mieltymyksiäkin.
Runoissa on paljon elämää
tiivissä muodossa mutta
monet eivät yllä niiden
ymmärtämiseen ja sisälle.
Äijä täältä toivottaa
hyvää tulevaa yötä Sinulle.