...
Vain avatusta ovesta
lentävät sisään
roskat
Mutta pidä ovesi suljettuna
kaksin käsin
ja pälyile ikkunasta
jokaista mahdollista rosvoa pelästyen
ja joskus voi olla niin
että täytyy sittenkin uskaltaa
lähes alastomana avosylin
selätetylle ovelle
että tuuli tarttuisi hiuksiin
ja kuljettaisi roskat sisältä ulos
Rakkaani,
taitaa olla niin
että vain avatusta ovesta
puhaltaa elämän tuuli sisälle pettymykset
ja painaa sieluun syvät haavat
niin että vankilasi kyllä varjeli sinut uusilta iskuilta
ja samalla elämältä
mutta ainoastaan elämä
värisevä uskallus
jättäytyä
ottaa vastaan ja
tuntea
että on turvallisissa käsissä
hyvissä käsissä
itseään suuremmissa käsissä sittenkin
ja kun se ei ole vain utopiaa
vaan todellisuutta
parantaa vammamme
ja hiljaa,
vaikka joskus niin kipeästi
tunnistamme sisällämme märkivät haavat
Nyt seisot ovella
ja vaikka jalkasi vapisevat
silmäsi ovat kirkkaat
tuuli!
puhalla hiillokseeni
Ja kuinka hyvältä tuntuukaan kun elämä
kuljettaa sisään
surua ja iloa, pettymystä ja
kauneutta, oivallusta ja
kaikkea missä askel askeleelta
opettelemme salaisuutta
me solmimme sormet sormien lomaan
vaatimatta mitään
kuiskaamme hiljaa toistemme sydämille
ethän sulje oveasi
vaikka elämä sattuukin
Sama tuuli joka joskus heittää lunta tupaan
tuulettaa tunkkaiset huoneet
ja sama valo
joka kipeästi paljastaa väärät motiivit
itsekkään elämyshakuisuuden
että nöyrtyisimme näkemään elämän prioriteetit
realistisesta näkökulmasta
hyväilee kasvojamme kynnyksellä
sytyttäen sydämet liekkiin
Niin,
puhalla hiillokseen elämän tuuli
riisu meidät alastomiksi sinä kirkkain valo
Ja kuiskaamme vain hiljaa
ethän sulje oveasi
vaikka elämä joskus sattuukin:
emme murskaudu,
emme
Vain avatusta ovesta
lentävät sisään
roskat
Mutta pidä ovesi suljettuna
kaksin käsin
ja pälyile ikkunasta
jokaista mahdollista rosvoa pelästyen
ja joskus voi olla niin
että täytyy sittenkin uskaltaa
lähes alastomana avosylin
selätetylle ovelle
että tuuli tarttuisi hiuksiin
ja kuljettaisi roskat sisältä ulos
Rakkaani,
taitaa olla niin
että vain avatusta ovesta
puhaltaa elämän tuuli sisälle pettymykset
ja painaa sieluun syvät haavat
niin että vankilasi kyllä varjeli sinut uusilta iskuilta
ja samalla elämältä
mutta ainoastaan elämä
värisevä uskallus
jättäytyä
ottaa vastaan ja
tuntea
että on turvallisissa käsissä
hyvissä käsissä
itseään suuremmissa käsissä sittenkin
ja kun se ei ole vain utopiaa
vaan todellisuutta
parantaa vammamme
ja hiljaa,
vaikka joskus niin kipeästi
tunnistamme sisällämme märkivät haavat
Nyt seisot ovella
ja vaikka jalkasi vapisevat
silmäsi ovat kirkkaat
tuuli!
puhalla hiillokseeni
Ja kuinka hyvältä tuntuukaan kun elämä
kuljettaa sisään
surua ja iloa, pettymystä ja
kauneutta, oivallusta ja
kaikkea missä askel askeleelta
opettelemme salaisuutta
me solmimme sormet sormien lomaan
vaatimatta mitään
kuiskaamme hiljaa toistemme sydämille
ethän sulje oveasi
vaikka elämä sattuukin
Sama tuuli joka joskus heittää lunta tupaan
tuulettaa tunkkaiset huoneet
ja sama valo
joka kipeästi paljastaa väärät motiivit
itsekkään elämyshakuisuuden
että nöyrtyisimme näkemään elämän prioriteetit
realistisesta näkökulmasta
hyväilee kasvojamme kynnyksellä
sytyttäen sydämet liekkiin
Niin,
puhalla hiillokseen elämän tuuli
riisu meidät alastomiksi sinä kirkkain valo
Ja kuiskaamme vain hiljaa
ethän sulje oveasi
vaikka elämä joskus sattuukin:
emme murskaudu,
emme
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aukaisi muutaman solmun..
herätti jotain..
pidin lukemastani.
Kiitos äitip..
.. kertoi oleellisimman osan toimivasta ihmissuhteesta. Kiitos, että sen kirjoitit, ja että laitoit luettavaksi. :)
Olen aikoja sitten
tuulettanut tunkkaiset
valottomat huoneeni
ovi on auki tänäänkin
ovi on auki
elämän tulla tupaani
lentäkööt roskat.
Joskus on terveellistä
laittaa ovi kiinni
tai jättää raolleen
jotta ulvova tuuli
ei sammuta liekkiä
valon saapuessa
minunkin ainutkertainen elämäni
turvallisissa käsissä
itseään suuremmissa käsissä.
..yksinäisen ihmisen ovi,
avoinna,
suljettu,
varmuuden vuoksi.
Kukaan ei
kuitenkaan tule,
menkää pois..
Voi kun joku
edes kävisi..
Siitähän ne
kaikki käyvät,
ajatukset.
Tarkkis
Kiitos ap ajatuksia herättäneestä runosta..!
upeasta lukukokemuksesta, siinä se, voisko sitä paremmin sanoa, ei voi kun toivoa, että yhä useammat ihmiset ymmärtäisivät,että elämässä on tärkeintä...että uskaltaa elää.