Täällä on jatkuvasti valituksia yksinäisyydestä.
Oletteko koskaan miettineet mistä se johtuu?
Onko syynä sosiaalisten taitojen puute vai pelko ihmisiä kohtaan? Vai onko vaatimustasonne ystävän suhteen kohtuuton?
Joskus kun luen noita ystävänhaku-ilmoituksia, niin ne on melkoisen mitäänsanomattomia. Kannattaisiko olla avoimempi kertoaessaan itsestään ja toiveistaan? Itse ainakin ottaisin yhteyttä sellaiseen ihmiseen joka osaa monipuolisesti kertoa elämästään ja ajatusmaailmastaan. Varmaan on monta hyvää ihmis-suhdetta mennyt ohitse, kun epäröi vähäisten tietojen perusteella ottaa yhteyttä?
Yksinäisyyden poistaminen vaatii rohkeutta olla avoimempi. Uskallatko Sinä? vai odotatko jonkun muun tekevän aloitteen? Jälkimmäisen vaihtoehdon lopputulos on, että yksinäisyytesi jatkuu.
Tämä ei ollut mikään provosoiva tai mielialaa masentava kirjoitus.
Tarkoitukseni on lähinnä herätellä yksinäisiä (jotka näin netin kautta ystävyyttä etsii) laatimaan omaperäisiä mese/maili ilmoituksia!
Valoa, rohkeutta ja sitkeyttä kaikille yksinäisille!
Oletteko koskaan miettineet mistä se johtuu?
Onko syynä sosiaalisten taitojen puute vai pelko ihmisiä kohtaan? Vai onko vaatimustasonne ystävän suhteen kohtuuton?
Joskus kun luen noita ystävänhaku-ilmoituksia, niin ne on melkoisen mitäänsanomattomia. Kannattaisiko olla avoimempi kertoaessaan itsestään ja toiveistaan? Itse ainakin ottaisin yhteyttä sellaiseen ihmiseen joka osaa monipuolisesti kertoa elämästään ja ajatusmaailmastaan. Varmaan on monta hyvää ihmis-suhdetta mennyt ohitse, kun epäröi vähäisten tietojen perusteella ottaa yhteyttä?
Yksinäisyyden poistaminen vaatii rohkeutta olla avoimempi. Uskallatko Sinä? vai odotatko jonkun muun tekevän aloitteen? Jälkimmäisen vaihtoehdon lopputulos on, että yksinäisyytesi jatkuu.
Tämä ei ollut mikään provosoiva tai mielialaa masentava kirjoitus.
Tarkoitukseni on lähinnä herätellä yksinäisiä (jotka näin netin kautta ystävyyttä etsii) laatimaan omaperäisiä mese/maili ilmoituksia!
Valoa, rohkeutta ja sitkeyttä kaikille yksinäisille!
Vastaukset 17
Vanhimmat
ollut todella yksinäinen. Millään syvemmällä tasolla.
Olen ollut yksinäinen aina, miksipä muuten täällä tätäkään palstaa lukisin tai kirjoittelisin?
Vaan kun tarpeeksi vanhaksi elää niin oppiihan sitä erakkonakin elämään ja sisäinen "kipu" turruttaa lopulta kärsimyksen osaksi omaa olotilaa!
Jos yrittää jottain positiivista ravistelua tehdä näillä nettipalstoilla, niin ainaskin katkeruus ja ihmisten mollaaminen tuntuu olevan ensisijainen lyömäase?
positiivista ravistelua? :-)
No minä olen 38 enkä ole tottunut. Mikäs Metusaalemin ikä siul?
Miten sitä ketään kaveria löytäisi, kun sosiaaliset tilanteet on ni vaikeita. Mitään harrastustakaan ei ole kun ei yksin kehtaa esim. uimaan tai kuntosalille mennä vaikka mieli tekisi.
Huonoja kokemuksia on kans näistä nettiystäviä etsivistä. Niissä on enempi deittiseuraa vaan tarjolla. Ei sitä loputtomiin jaksa yrittää, kun ei kellekkään pelkkä ystävyys riitä?
Kyllä tossa ystävyydessä merkkaa sekin, että voisi löytää jonkun lähiseudulta. Mua ei ainaskaan kirjeystävyys pitemmän päälle jaksa kiinnostaa.
Parempi vaan olisi sitten mennä sinne kuntosalille tai uimaan jos mieli tekee.. Ihminen kun on itsestään vastuussa ja jos ei jotakin itse tee niin vaikeaa sitä on kenenkään muun tehdä puolestasi...
Monet ihmiset ovatkin todella valikoivia seuransa suhteen... Oikeastaan itsekin sattumalta tutustunut muutamaan tyyppiin ja oikeastaan vain sen takia, että näillä tyypeillä riitti uskallusta livetapaamiseen.. ja yritystä tuohon kanssakäymiseen...
Siltikin vastausmäärä niin netti-ilmoituksiin kuin omiinkin vastauksiin on ollut todella alhainen.. Voihan tuo johtua omien vastausten tai ilmoitusten omaperäisyydestä mutta toisaalta tuntuu ongelma olevan siinäkin että ihmisillä vain ei ole oikein halua tuohon tutustumiseen jos henkilö ei täytä x-määrää kriteereitä... (tai sitten voi johtua paikkakunnastakin).
Yllätys on ollut myös se että kuinka moni esim. nainen vaatii kuvaa heti muutaman viestin perusteella ja kuinka moni lopettaa yhteydenpidon heti siihen paikkaan kun kuva näkyy..
Eipä sinänsä että noista tapauksista olisi löytynytkään minkäänlaisia tuttavuuksia tai edes vastapuolen ulkonäkö olisi ollut hääppöinen. Siltikin näen joidenkin kriteerit varsin kapea-alaisiksi koska harvat edes uskaltavat tutustua ennen kuin jo ajattelevat ettei kannata yrittääkään.. Väittäisin että suurin syy siihenkin miksi olen joidenkin kanssa tullut toimeen johtuu puhtaasti livetapaamisesta tai sitten pitemmästä kirjoitteluyhteydestä.. Ei muutaman mailin jälkeen vaihdetuista kuvista.
Tapaaminen toisaalta kannattaa järjestää suhtkoht nopeasti, koska vasta se antaa oikean suunnan siitä yhteydenpidosta.. Netin välityksellä kun on helppo saada ns. "virtuaaliunelmia" vastapuolesta...
Monilla ihmisillä on myös vaikeuksia olla kovin "avoimia", jos kerran ei ole ketään kenen kanssa tehdä asioita.. Yksin asioiden tekeminen on todella vaikeaa jos ei ole ketään seuraa ja toisaalta tuo tutustuminenkin on paljon vaikeampaa, jos kukaan ei ole koskaan oikein halunnut olla kanssasi.. Eli niillä jotka ovat vähänkin olleet esim. vastakkaisen sukupuolen kanssa kanssakäymisessä on yleensä monta kertaa helpompaa tulla toimeen jatkossakin kuin niillä joilla ei ole ollut minkäänlaista kanssakäymistä... Tämä näkyy yleensä jo itsevarmuudessakin...
En minä liikaa korostaisi omaperäisyyttä maili-ilmoituksissa/profiileissa. Korostaisin enemmänkin rohkeutta tutustumiseen ja siihen, ettei heti lopettaisi yhteydenpitoa jos toinen on vähän vääränlainen, näköinen, oloinen tai muuten ajatteleva.. Tosin valtaosalle ihmisistä riittää että on vähänkin erilainen ihminen tai erilainen siitä mielikuvasta jonkalaista henkilöä etsitään...
itselle netin kautta operoiminen on aika kauhistuttavaa, livenä pitäisi tavata melkein heti, muuten tulee usein ja aivan suotta vain pahaa jälkeä. En usko mainospuheisiin ja keinotekoisesti "mielenkiintoisen kuvan" luomiseen. Kuinka moni todellinen ihminen muka on jotenkin hirmuisen kiinnostava joka hetki :-) Tai edes hehkeä, hurmaava, kaunis. Jos semmoisen tapaan, juoksen kauas heti.
Olen sama kirjoittaja joka kirjoitti tuon kirjoituksen johon vastasit...
Onhan se totta, että ne jotka antavat parhaimman kuvan (jopa valehdellun/liioitellun sellaisen) pääsevät helpoiten jutussa eteenpäin.. Usein se voi auttaa pääsemään jo siihen tutustumisasteelle ja siitä on helpompi edetä kuin sieltä "0-vastausta" tasolta...
Et tavallaan vaikka monet ihmiset sanovat etteivät haluaisi mitään tuommoista "liian positiivista mielikuvaa vastapuolesta", niin yleensä se auttaa silti pääsemään helpommin eteenpäin kuin se liian "totuudenmukainen kuva" asioista.. (vaikka se totuudenmukaisempi tyyppi olisikin parempi vaihtoehto jos kyseinen henkilö viitsisi tutustua kumpaankin osapuoleen..).
en tiedä mitään, puhun vain itsestäni, jonka edes epäilen tuntevani :-)
No juu.. En suoranaisesti viitannut sinuun vaan yleisesti... Ihmisillä on tapana usein sanoa yhtä ja tehdä toista.
Toisaalta tämä johtuu monistakin seikoista.. Onhan aivan mahdotonta usein sanoa että valehteleeko joku vai puhuuko totta ja tietysti yleensä vastaa sille miellyttävämmälle tapaukselle (jos on "pakko" vastata vain toiselle)..
Sitten kun asiat ovat edenneet jo tutustumisvaiheeseen niin välttämättä ei haittaakkaan ne ns. pienet valheet/ongelmat vaan niistäkin pystytään keskustelemaan...
Monethan nostavat suoranaisen äläkän siitä "että älä ainakaan nyt valehtele mitään asioita ja puhu mahdollisimman suoraan".. No toisaalta jos monet puhuvat liian suoraan esim. ongelmistaan heti aluksi niin se on vain huono asia.. Et pitää saada sitä luottamusta jolloin taas niistä ongelmistakin kertominen voi vahvistaa sitä yhteistyötä...
Et kyl posiitivisen mielikuvan luominen aluksi hyödyttää paljon enemmän, vaikka ihmiset haluaisivatkin omien sanojensa mukaan "erittäin todenmukaisen kuvan toisesta".
Kaikki ihmiset kun jollakin tasolla uskovat omiin unelmiinsa ja usein jos henkilö x täyttää tietyt mielikuvakriteerit niin se on vain erittäin posiitivinen asia...
itsestäni (se on ainaniin mukava aihe). Kyllä minussa on siin paljon "pelasta neito pimeän metsän mörön mörinältä"-syndroomaa, että eniten meikäläisen tehoaa, kun kättelyssä paiskataan pahimmat ongelmat tiskiin. en minä vatvomista tarkoita, mutta että siihen vain isoon kasaan kaikki ja semmoinen asenne, että sanoja itsekin ihmettelee, mitä pirua tämän kanssa oikein...
Pystyn ymmärtämään milipiteesi ja näkökantasi, mutta enempää en osaa sanoa sen patevyydestä ihmisiin yleensä.
Olen miettinyt paljonkin. Omat sosiaaliset taitoni ovat heikot. Sosiaalisen pelon vuoksi olin monta vuotta hyvin eristäytyneenä, mutta olen alkanut liikkua yhä enemmän ihmisten joukossa. Harva tuntuu ymmärtävän sosiaalisen pelon merkitystä. Mies on muuten suht normaalin näköinen, mutta pelkää aika lailla sosiaalista kanssakäymistä. Nähdyksi tuleminen pelottaa, koska on tottunut olemaan näkymätön ja huomaamaton. En enää ihmettele yksinäisyyttäni, enkä seurustelukumppanin puuttumista.
mistä yksinäisyyteni johtuu. Usein torjun ihmiset jotka yrittävät minua lähestyä. Silti kaipaan seuraa. Toisaalta viihdyn yksin. Minulla on myös paljon ikäviä kokemuksia naispuolisista ystävistä: selkäänpuukottamista ja kilpailua. Itse en sitä aloita mutta jos joku minulle tekee paskat, annan samalla mitalla takasin kunnes heitän koko "ystävyyden" menemään. Samoin miehistä on huonoja kokemuksia seurustelumielessä. En siedä vähäistäkään epätasa-arvoa, en komentelua enkä muita naisia, tuttuja saa olla muttei mitään läheisempää.
Uppoudun helposti omiin ajatuksiini eikä tavalliset jutut kiinnosta minua. Olen hyvin räjähdysherkkä mutta myös hellyydenkipeä ja hellä. Ehkä minulla on vain vaikea luonne? Monesti ihmiset joustavat ainakin jossain.
No vaatimustaso ainakin on kaukana kohtuuttomasta. Eli kaipa se on tämä sosiaalisten taitojen puute ja "ei tällä naamalla" asenne. Mä olen tosi huono mainostamaan itseäni missään. Valokuvallinen profiili löytyy paristakin paikasta. Mutta kaipa mä olen sitten liian ruma ja en ole kirjoittanut itsestäni rivitolkulla tarpeeksi kiinnostavaa juttua.
väittämään, että yksinäiset vaatimustaso ystävän suhteen olisi kovin kohtuuton.
Sitä jos läpi elämän on ollut vailla hyviä ihmis-suhteita, niin vaikeetahan se on miten pitäisi käyttäytä, mistä juttelis jne.
Toisaalta kun kaksi yksinäistä kohtaa toisensa, niin pitäisi tiedostaa, että varmaankin molemmilla vaikeuksia kommunikoida. Heti alussa varmaankin kannattaa tuokin asia puheeksi ottaa.
Jos ihminen katsoo ensisijaisesti toisen ulkonäköä, asemaa, koulutusta tai jotain fyysistä vajavaisuutta, niin ei semmoine ihminen ole tutustumisen arvoinen?
Jokainen on hyvä jossakin asiassa.
"Toisaalta kun kaksi yksinäistä kohtaa toisensa, niin pitäisi tiedostaa, että varmaankin molemmilla vaikeuksia kommunikoida. Heti alussa varmaankin kannattaa tuokin asia puheeksi ottaa.
Jos ihminen katsoo ensisijaisesti toisen ulkonäköä, asemaa, koulutusta tai jotain fyysistä vajavaisuutta, niin ei semmoine ihminen ole tutustumisen arvoinen?
Jokainen on hyvä jossakin asiassa. "
Niin no.. Tuo yksinäisyys vain kun on niin mielenkiintoinen käsite... Eikä sille oikein tarkkaa määritelmää olekkaan, kuten tältäkin palstalta voi asiasta lukea. Et voi olla yksinäinen yhdessä tai isommassakin joukossa jne.. Kukin tavallaan...
Tosin olipa sitten miten tahansa yksinäinen niin aina löytyy niitä kriteereitä vastapuolelle.. Et toisilla on isompia ja toisilla pienempiä kriteereitä ja harvat ihmiset haluavat tutustua pelkästään sen takia "koska molemmat ollaan yksinäisiä"... Ei semmoisia ihmisiä vain ole...
Aina nuo kriteerit merkitsevät.. Kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Yleensä toisesta pitää myös hyötyä jollakin tavalla tai pitää olla apua että hänen kanssaan voidaan olla ystäviä.. Olipa se apu/hyötyminen sitten minkälaista tahansa...
Ihmiset ovat myös sellaisia, että jos toinen ei oikein osaa ilmaista itseään niin siirrytään seuraavaan ihmiseen.. ja mitä vähemmän ns. mielenkiintoisia asioita niin se vähentää myös kiinnostavuutta.. Toisaalta liian monet ihmiset tuomitsevat varsin pientenkin seikkojen kautta toisen jopa sellaisen henkilön josta he voisivat pitää.
Niin no olet tavallaan oikeassa tuossa "ei semmoinen ihminen ole tutustumisen arvoinen?" mutta toisaalta kun niitä ns. sopivia ihmisiäkään ei saata vastaan kävellä roppakaupalla.. Kaikilla ihmisillä taas on noita kriteereitä eli se on hieman onnenkauppaakin että sattuuko sopivanlaisia ihmisiä omalle kohdalle (tietysti jos itse on hyvin sosiaalinen ja tulee hyvin ihmisten kanssa toimeen niin silloin mahdollisuudet ovat entistä paremmat).
Olen moneen netti-ilmoitukseen vastaillut, vaan eipä niistä mitään hyötyä.
Ja eikä nää kirjotushommat jaksa kauan kiinostaa.
Kyllä yksinäinen kaipaa ihan live-seuraa, kun siksihän meille on silmät ja korvat luotu.
Kirjoittelu ei korvaa läheisyyttä.