Uskonnollisen instituution johdossa ei voi olla sen enempää Saatana kuin Jumalakaan, vaan niitäkin johtavat aina ihmiset kuten kaikkia instituutioita. SRK:n sääntöjen mukaan SRK on kuitenkin omaksunut hengen, jonka voi päätellä tarkoittavan Pyhää Henkeä. Se, että säännöissä mainitaan henki ei kuitenkaan takaa sitä, että mitään henkiä olisi edes olemassa.
SRK on uskonnollinen instituutio
metaskeema
36670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
rehabilisaatioksi sen lievimmässä muodossa?
Tarkoititko ehkä rehabilitaatiota. Jos tarkoitit, niin todellakin haluan korostaa, että SRK:n miehet eivät suinkaan ole Saatanan asialla, vaan aivan omalla asiallaan. Tietynlaisesta lievästä rehabilitaatiosta on siis kyse. Toisaalta haluan myös kyseenalaistaa SRK:n auktoriteettiaseman, mikä taas on kaikkea muuta kuin rehabilitaatiota.
Usko pois, kukaan ei todellisesta vapaasta tahdostaan toimi tuolla tavalla kuin Toivo Määttä ja Aimo Hautamäki viimeaikaisissa lausunnoissaan. Ihmisessä on perustavaa laatua oleva tarve totuuteen ja rakkauteen. Pahuuden voimat ovat todellisia ja ne haluavat pitää meidät erossa niin totuudesta kuin rakkaudestakin.
Mitä voimia ne oikein ovat? En usko mihinkään yliluonnolliseen. En myöskään usko, että SRK:n johto olisi pahan vallassa ellei uskontoa voi pitää pahuutena. Uskonto saa ihmiset usein tekemään typeryyksiä.
Vedit tähän taas sanan uskonto. Yliluonnollinen tai näkymätön todellisuus ei ole uskontoa. Se on koettavissa ja havaittavissa oleva maailma tai pikemminkin kaksi maailmaa: Jumalan ja paholaisen. Jos haluat sen olemassaolosta todisteet, väittäisin että saat ne. Jos et halua, et saa.
Jumala ja paholainen ovat uskontoa.
Puhun todellisuudesta sanojen/nimien takana.
Puhut totta, jos väitteesi ovat tieteellisestä näkökulmasta katsottuna mielekkäitä. Tieteen näkökulmasta todellisuutta koskeva väitelause (esim. "on olemassa...") on mielekäs vain, jos on olemassa menetelmä, jolla sen totuus tai epätotuus voidaan saada selville.
En pane noille puheille minkäänlaista painoarvoa. En edes viitsi kunnolla syventyä lukemaan viestiäsi. Pidän tuollaisia puheita aivan ahdasmielisinä ja typerinä.
Pidä sitten vapaamielinen hömppäsi.
Totuus on minulle yhtä rakas kuin sinullekin.
Jos totuus on sinulle rakasta, niin miksi sitten pidät tieteellistä maailmankatsomusta ahdasmielisenä? Eikö totuus löydy juuri tieteellisen menetelmän avulla. Silloin väitelause (esim. "on olemassa...") on mielekäs vain, jos on olemassa menetelmä, jolla sen totuus tai epätotuus voidaan saada selville.
En näe ns. tieteellisen maailmankatsomuksen ja uskonnon välillä mitään olennaista eroa. Uskomus, että totuus löytyy tieteellisen menetelmän avulla on joillekin kuin joku uskonnollinen oppi, jonka perusteita ei saa kyseenalaistaa.
Todellisuudessa tieteen omassakin piirissä tiedostetaan tieteen rajallisuus. On tiedettä, joka tutkii tiedettä. Eri asia on sitten, mitä tiedeuskovainen hyväksyy tieteeksi. "Vain nämä minun kriteerini täyttävä tiede on oikeaa tiedettä."
Minä saan totuuden selville havaintojeni, kokemusteni, älyni ja vaistoni avulla. Jokainen noista voi tosin viedä harhaankin. Siksi tarvitsen Jumalan.
Kaikkein olennaisin tieto elämässäni on ollut jotain muuta kuin tieteellistä tutkimustulosta. Varmaan tieteellisellä tiedollakin on selviytymiseni kannalta merkitystä, jota en suoraan näe. Lääketieteen ansiosta minut (ja muut suomalaiset) on lapsena rokotettu niin etten ole kuollut tauteihin jne. Mutta elämän erilaiset ongelmatilanteet, ne jotka tunnen nahoissani ja jotka pakottavat minua ottamaan kantaa, ei minua niissä mikään tutkimustulos tai tieteellinen kriteeri auta. Ja tuollaisten kriisien kautta saatu kokemustieto on sitä millä on minulle käytännön merkitystä ja mitä eniten arvostan itsessäni ja muissa. Tieteellisin menetelmin taas tuotetaan paljon roskaa mitä kukaan ei tosiasiassa kaipaa.
Tieteelliset uskomukset ovat aina perusteltuja kun taas uskonnolliset uskomukset eivät koskaan ole. Pidät ilmeisesti älyllistä rehellisyyttä ahdasmielisyytenä.
Jumalaan ei oikeasti ole lainkaan tarpeellista uskoa. Jumalauskomus ei täytä niitä tiedon aukkoja, mitä sillä yritetään tilkitä vaan korkeintaan peittää ne näkyvistä. Ei ole myöskään olemassa mitään johdonmukaisia perusteluja sen puoleasta, että Jumala todella olisi olemassa. Päinvastaisia perusteluja löytyy kuitenkin paljon.
Harvoin tulee sellaista tilannetta, jossa tietäisi liikaa jostakin asiasta. Sen sijaan tiedon puute on ainainen ongelma.
Mikä ihmeen päähänpinttymä sinulla on tämä kristillinen usko? Kai sinä nyt älyllisesti rehellisenä miehenä ymmärrät, ettei ole olemassa muuta totuutta kuin tieteellistä sellaista.
Sinä jos kukaan olisit oikean epädogmaattisen tiedon tarpeessa. Todellinen tieto vapauttaa ihmisen olemaan oma itsensä, niin ettei tarvitse tekeytyä kristityksi sen enempää kuin ateistiksikaan. Nuo molemmat ovat nimittäin pelkkiä rooleja, kuoria ja suojakeinoja. Oikeasti et sellaisia tarvitse.
Jos tosiaan olet vakavissasi tuon "vain tieteellinen tieto on totta" kanssa, niin selitä nyt hyvä ihminen minulle, miten voit noin ajatella? Älysi tekee vaikutuksen. Miten VOIT väittää jotakin noin typerää?
Jos tieteellinen tieto määritellään uskomuksiksi, joille löytyy hyvät ja johdomukaiset perustelut, niin silloin kyse on mielestäni samasta asiasta kuin totuus. Jos jokin uskomus ei ole johdonmulaisesti perusteltavissa, se on perätön ja epätieteellinen.
Jos tieteellinen tieto määritellään akateemisen tutkinnon suorittaneiden ihmisten tuottamaksi informaatioksi, niin silloin vaatimus hyvistä ja johdomukaisista perusteluista ei aina toteudu. Tällaisen määrittelyn perusteella osaa tieteellisestä tiedosta voitaisiinkin pitää huuhaana.
Sinä et ole ateisti. Olet Jumalan rakas lapsi.
Universalistien mielestä kaikki pääsevät taivaaseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unitaariuniversalismi
... Jumalan lapsia, ymmärsimme sen itse tai emme. Olisi vain, lievästi sanottuna, oma etumme, että ymmärtäisimme. Silloin olisi taivas auki joka hetki täällä maan päällä.
Tuo mielipiteesi taitaa olla dogmi. Minulle on aivan yhdentekevää olenko Jumalan lapsi vai en. Minua kiinnostaa enemmän se, että olenko onnellinen. Jumalan lapseus ei siihen asiaan vaikuta yhtään mitään. Siihen vaikuttavat paremminkin elämäntavat, ihmissuhteet ja muut maalliset asiat.
Meillähän on ihan sama päämäärä. Onnellisuus. Minä tosin tarvitsen mainitsemiesi maallisten asioiden saavuttamiseen hengellisen näkökulman. Jos sinä pärjäät ilmankin, se on vallan mainiota.
Olisitko halukas tekemään adressin, jossa vaaditaan lainsäädäntöä sellaisen uskonnollisen mielivallan estämiseksi kuin esim. ehkäisykielto? Sinulla olisi tuo lauseenmuodostus hallinnassa ja olet jo valmiiksi ylittänyt kynnyksen esiintyä julkisesti nimelläsi ja kasvoillasi. Palstalta poimittua:
"Kuukausi takaperin vaimoni sai illalla puhelinsoiton. Puhelu kesti pitkään. Puhelun päätyttyä vaimoni kertoi, kuka soitti ja minkä takia. Soittaja oli ns. uskovaisen kolmilapsisen perheen äiti. Äiti oli kärsinyt joka synnytyksen jälkeen masennuksesta ja nyt tämän kolmannen jälkeen tilanne oli todella paha. Nyt hän sitten soitti ja kertoi olevansa jälleen raskaana. Mies kuulema ei hyväksy mitään ehkäisyä saati sitten seksistä kieltäytymistä."
Minulla on sellainen tunne, että mm. ehkäisykielto saattaa loppujen lopuksi olla hyvinkin löyhissä kantimissa. Ihmiset, jotka näitä sääntöjä aktiivisesti pitävä yllä, ovat heikolla pohjalla. Sitä pohjaa ei välttämättä tarvitse paljonkaan horjuttaa, jotta tapahtuu muutosta. Ja vaikka SRK-jäärät eivät muuttuisikaan, asioiden saama julkisuus antaa tukea näiden ongelmien kanssa kamppaileville yksittäisille veeällille.
On se lainsäädäntö turhan raju vaatimus, kun on kyse vain yhdestä yhteisöstä. (Jehovantodistajien sun muiden puolesta ei voi mennä sanomaan mitään, kun ei lähemmin tunne niiden elämää.)
Parasta vain vakuuttaa piispat siitä että heidän puuttumistaan tarvittaisiin.
sekä positiivisessa että negatiivisessa hengessä. Henki voidaan myös käsittää monin eri tavoin ja eri merkityksissä.
Afrikassakin on palvottu henkiä ja onhan meilläkin kaikenlaisia henkien harrastajia henkiparannusta myöten. En tosin suosittele.
eikä ollenkaan niin paha mörkö kuin antaa ymmärtää. Katsokaa vaikka. Olettaen, että tuo on oma kuvansa ja oletammehan me, koska hän kertoo olevansa rehellinen ystävämme.
että saatat sinäkin saada nettipastori Kempelaisen arvion korvannipukoistasi eli että oletko kadonnutta israelilaista sukukuntaa vaiko et. Totuuden etsijyys pahasti viittaa kuitenkin sinne päin ;=D
erinäköinen kuin olin kuvitellut! Olin ajatellut hänet vielä kiltimmän näköiseksi, vaaleatukkaiseksi ja sinisilmäiseksi.
Aatteellinen yhdistys se on.
Osasitko itsekään ollessasi vl, kertoa muuta kuin sen aatteen?
Ei uskontoa ja aatetta voida selvästi erottaa toisistaan. Vanhoillislestadiolaisuus on kuitenkin selvästi uskonnollisuutta. Miksi muuten seuroissa olisi uskonnolliset käsitteet jatkuvasti kuultavissa?
on aivan hirvittävä tynkä, todellinen etsijän tyhjiö. Toimeksi!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aate
Paljolti harrastusta.
Omaa henkkohtaista uskoa ei ole vaan tottumusta ja tapakäyttäytymistä. Jota siis voi nimittää harrastukseksi.
Minä ainakin koen omalta kohdalta tämän pelkäksi harrastukseksi
Nimenomaan näin se menee. Minäkin olen yli 40 vuotta kulkenut mukana enemmän ja vähemmän vastahakoisesti ja vasta nyt parin viime vuoden aikana tunnustanut itselleni, että puhdasta satuahan tuo on sekä lv-oppi että muutkin kaikki uskonnot.
Miten paljon me olemmekaan kuluttaneet aikaa ja rahaa turhuuteen. Sen ajan olisi voinut käyttää huomattavasti hyödyllisemmin ja hauskemminkin.
Mutta kun sitä on järjestelmällisen aivopesun uhri, kestää ennekuin vapautuu noista opetetuista tarinoista.
kannattaisi väkisin rougdata seuroihin, vaan ensin opetettais koulussa kristinopin alkeet ja sen jälkeen voisivat itse päättää, uskovatko ensinnäkin Raamattuun ja sitä kautta iankaikkiseen elämään.
Se olisi rehellistä ja ihmisen omalaatuisuutta kunnioittavaa.
Minäkin harrastin ennen, kunnes kyllästyin. En enää löytänyt harrastuksesta mitään sellaista, mitä harrastuksilta yleensä toivotaan, eli mielen virkistystä tai mukavaa yhdessäoloa.