Anna Rapu miehelle tilaa!!

Ärsyttää jo pelkkä "tilan antaminen" sanana... Tarkoittaako kenties sitä että liihottaa tuolla miten sattuu? Vai tarkoittaako kenties sitä että on käytettävissä aina vain silloin kuin itse haluaa?
Me maamerkit emme ymmärrä kaikkea...kamalaa... Onneksi Oinas-kaveri pelasti:)

ja mietin, olenkohan ihan oikeaa merkkiä rapumiehelle koska ..molemmat haluamme olla johtajia, jollaista ravun on vaikea ymmärtää, hänellä kun pitäis olla naisystävänä kuuro, sokea ja niin tyhmä ettei tiedä mistään mitään. Ja kun sitten yrittän ymmärtää/ olla pitkäjännitteinen/ kärsivällinen eli kun on kuuro tai ei ymmärrä tai ei "näe" kaikkia asioita sekin on huono.

Emme asu yhdessä ja meillä on välimatkaa, joten hän saa sitä mitä haluaa eli "vapautta hengittää", koska haluaa elää vapaana, tarkoitan vaputta lähinnä mieleltään, etten sido häntä liiaksi. Tiedän kyllä ravun piirteet ja mahdollisuuden kiinnostua myös muiden naisten seurasta, enkä ole siitä hänelle edes maininnut mutta minun menoista hän kyllä pitää huolen eli on mustasukkainen.

Kehuminenkin on vähän niin ja näin, kun kehun häntä sekään ei aina ole hyvä asia, miksi nyt sanon noin tai näin ja onkohan se edes totta..rapu varmistelee koko ajan ja kaikkea.

Kauris naisena luonteenpiirteisiini kuuluu rehellinen ja suora puhe. Lisäksi pohdin tarkkaan ja haluan tutustua kunnolla, ennen kuin olen valmis lähempään tuttavuuteen, johon rapumies, vaikka ujohko luonne onkin, niin meidän suhteessa heti alkuaikoina jo oli valmis heittäytymään.

Hän on herkkä ja lämmin ihminen sismmältään, kun vain osaisi/ uskaltaisi näyttää sen ja koko ajan, koska tottahan niitäkin hetkiä ravun kanssa on ettei niitä ikinä voi unohtaa. Hän osaa olla jopa herkkä ja romanttinenkin, vaikka joskus ulkokuori on niin kova, ettei tahdo yhteyttä saada puhumalla eikä millään keinolla...yrittänyt olen kaikki mahdolliset ja mahdottomat, jotka ei yleensä ole kuuluneet tapoihini. Pitkäjännitteisyyteni on venynyt kyllä sellaisiin mittoihin, etten koskaan aikaisemmin ole vielä näin pitkää pinnaa tarvinnut ja muutenkin on elämäni muuttunut, suhtautumiseni kaikkiin asioihin.

Tunteeni on niin voimakas, että voin sanoa jumaloivani häntä suuresti, vaikka välillä tunnen olevani hänen silmissään huomaamaton. Tiedän, että hän ei voi sietää vastustusta mutta kauriina en aina osaa olla hiljaa ja sanon sanottavani. Kaikesta huolimatta tunnen ja tiedän, koska hän on minulle sanonut, että hän rakastaa minua ja niitä sanoja ei ravulta ihan jokapäivä saa, enkä kauriina haluakkaan jatkuvaa lepertelijää vierelleni, koska minäkin tarvitsen oman tilani.

Miten ihmeessä ravun huonohkon itsetunnon saa kohdilleen. Tiedän, että suhteessa ei saa, enkä haluakaan muuttaa toista mutta, kun tuntee voimakkaasti toista kohtaan ja saa myös vastakaikua tunteilleen, niin kyllä tämä on sitten aikamoista taidetta ja vuoristorataa...

En tiedä, miksi mutta sakset on ja pysyy lujasti minussa kiinni, vaikka olen monasti jo ajatellut 1,5 vuoden aikana, että joko luovutan mutta, kun en vaan pysty, koska sydämessäni tunne on niin voimakas tätä rapumiestä kohtaan.