tälläset kivut, kun ensin puristaa kovaa keskeltä rintaa, siis rintojen välistä ja samalla leukaperät puutuu ja ihan kun niissä kulkis sähköä, todella epämiellyttävä tunne ja se, että nää kaikki tulee aina samaan aikaan lisäksi kaulalla hirvee kipu. Nää alkaa aina sieltä leukaperistä ja sitten tulee se kaulan kipu ja voimakas puristus rinnassa. Olen 34 v nainen ja tupakoin, sekä suvussa on aika vahvasti sydän vaivat perinnöllisiä, mutta mulla ei ole ylipainoa eikä tätä ikää ennen ollut mitään... Olisko nää joitain muita kun sydän vaivoja. Yks oli niin paha, että mies meinas soittaa ambulanssia, mutta toppuuttelin, josko menis ohi itellään.. Kellään ollut vastaavaa?
mitä ovat
tarkalleen...
41132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
näin äkkiseltään ensimäiseksi tulee mieleen sydäninfarkti...joka siis ei ole pelleilyn asia. osaa se tulla noinkin nuorelle.lääkäriin siitä mars mars!
koska oireet todellakin viittaavat sepelvaltimotautiin tai sydänkohtaukseen.
Niin minäkin tein n. 35 v sitten suunnilleen samanlaisten toistuvien kohtausten vuoksi. Mitään em. vikoja ei sen aikaisilla tutkimuksilla kuitenkaan havaittu. Nykyaikanahan on tietenkin erilaiset tutkimusmenetelmät.
Minä olen nyt 70-vuotias ja kohtauksia tulee edelleenkin n. 5 - 6 kertaa vuodessa, joskus harvemminkin.
Toisinaan ne menevät ohi lähes huomaamatta. Toisinaan taas voivat kestää yli puolikin tuntia ja kivut ovat todella kovat.
Ne tulevat aina kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen jopa istunut linja-autossa, kun keskelle rintaa tulee koko ajan paheneva kipu. En kuitenkaan sano sitä puristamiseksi. Kipu on kovaa ja leviää ensin leukaperiin (ei kuitenkaan puutumista eikä mitään sähkön tuntua) ja sitten kaulaan.
Olen omalta kohdaltani tullut siihen tulokseen, että ne ovat stressin tai jännityksen aikaansaamia kohtauksia.
Toisinaan tiedän heti mikä stressaava tapahtuma on kohtausta edeltänyt, mutta toisinaan joudun oikein miettimään mikä se voisi olla.
Aina on kuitenkin joku tapahtuma ollut laukaisevana tekijänä. Toisinaan todella vaikea asia, toisinaan niin mitätön, etten edes tajunnut sitä stressaavani.
Olen sanonut miehelleni, että ellei näitä kohtauksia olisi jatkunut jo yli 30 vuotta, olisin ihan varma, että kyseessä on sydänkohtaus ja olisi syytä tilata ambulanssi.
En ole koskaan myöhemmin käynyt tämän asian vuoksi lääkärillä, enkä muiden käyntien yhteydessä siitä puhunut. Ehkä tähän olisi todellakin saanut jotain lääkitystä.
Tuli mieleeni tapaus 20 vuoden takaa, kun mieheni oli sairaalassa läppäleikkauksessa ja minulla oli tietenkin kova stressi.
Lähdin kuitenkin koiran kanssa ulos ja sillä matkalla tällainen kohtaus iski.
Vastaan tuli tuttava, jolle vaikean näköisenä kerroin kivuistani ja hän tarjosi minulle varmuuden vuoksi nitroa. No, hädissäni otin sellaisen. Lopputulos oli kauhea päänsärky, mutta em. kipuihin nitrolla ei ollut mitään vaikutusta.
Jokin aika sitten otin ruokalusikallisen konjakkia ja kivut hävisivät. Sen jälkeen minulla on ollut vain muutama pienempi kohtaus, eikä konjakkia ole ollut saatavilla, joten en tiedä laukaiseeko se todellakin kohtauksen.
Käy kuitenkin tutkimuksissa, ettei tule mitään yllätyksiä. Kerroin tämän vaan siksi, että ellei mitään muuta vikaa löydy, niin tähän stressiinkin kannattaa kiinnittää huomiota.
Näin olen itsekkin ajatellut, mutta ei vaan haluis uskoa, että pumppu jo tässä iässä oireilis.. Muuten toi sun kirjoittamasi oli mulle hyvin tuttua. Mullakin on näihin vaikuttanut joka kerta mm seuraavat seikat elikkä huono uni ja kova stressi, sekä huonot mielentilat, esim suru ja aina yleensä näitä kaikkia ja stressaava viikko takana ja sitten pam. Seurauksena juuru nuo ilm kohtaukset... Täytyy mennä lekuriin ja tehdä elämäntaparemppa:)
Ei se nyt infarkti tietenkään vielä ole, mutta valtimosairauden oireita voi hiljakseen olla.
Tutkia pitää ja ilman angiografiaa eli sydämen varjoainetutkimusta ei selviä. Myös kaulavaltimoissa voi olla vikaa.
Aloita ravintokorjaus ja 100 mg disperin ja etsi hiljakseen asiallinen lääkitys. Kävele voimiesi mukaan.
Jos et tupakasta voi luopua, on heikosti motivaatiota lääkäreilläkään tätä hoitaa.