Toivottavasti tää juttu ei ole näin. Mutta pahalta näyttää.
Kyllähän mä tiedän, ettei tuon ikäinen enää äidilleen kaikkea puhu. Mutta olisin luullut meidän välisen luottamuksen olevan sitä luokkaa, että niin olisi tehnyt.
On kuitenkin iso asia - jättää jäljen koko loppuelämään syvälle sisimpään. Nyt yksinään kantaa tuota huolta..
En voi enää kauaa odottaa, jos hän ei kerro, on mun ilmaistava, että tiedän jo.
Kyllähän mä tiedän, ettei tuon ikäinen enää äidilleen kaikkea puhu. Mutta olisin luullut meidän välisen luottamuksen olevan sitä luokkaa, että niin olisi tehnyt.
On kuitenkin iso asia - jättää jäljen koko loppuelämään syvälle sisimpään. Nyt yksinään kantaa tuota huolta..
En voi enää kauaa odottaa, jos hän ei kerro, on mun ilmaistava, että tiedän jo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sitä on huolissaan etten vain koskaan saisi omasta selville tälläisiä ja pettyä NIIN pahoin!
omaan kasvatustaitoosi vai lapseesi?
Minä ainakin olen omia kasvatustaitojani tässä miettinyt ensisijaisesti.
kyllähän sitä kysyis varmaan mitä tein väärin vai oisinko voinu tehdäkään mitään.
Yleisesti ottaen sanoisin, että ainakin omassa kaveripiirissäni vanhemmille kaikesta juttelu teini-iässä oli aika harvinaista. On toki niitäkin (tyttöjä erityisesti), jotka vanhempiensa kanssa kaiken ihastuksistaan/seurusteluistaan jakavat. Uskoisin, että luonnollisempaa kuitenkin siinä iässä on pienen etäisyyden ottaminen vanhempiin.
Minä tietenkin olin selkeästi vanhempi ja itsellinen ihminen aborttia miettiessäni, mutta mielestäni raskauteni oli niin henkilökohtainen asia, etten ainakaan minä olisi siitä halunnut puhua vanhemmilleni. Ehkä myöhemmin, mutta ei ainakaan siinä vaiheessa, kun itse päätöksestään olisi ollut epävarma.
Jos epäilet vahvasti tyttäresi olevan raskaana, toki voit ottaa asian hänen kanssaan puheeksi. Hän voi oikeasti olla todella iloinen, kun välttyy pohtimasta, miten asiaa salailisi tai miten sen ottaisi puheeksi. (itse koin ainakin, että sen kertomiseen oli vaikea johdatella puhetta, se piti vain täräyttää pellolle "olen raskaana"). Anna hänelle kuitenkin myös tilaa, jos hän ei koe asiasta juttelemista sinulle luonnolliseksi ja haluaa ottaa etäisyyttä. Ilmoita olevasi kuulevanan korvana, jos hän haluaa kuuntelevaa korvaa tai apua. Ei se ole huonon äidin merkki, vaikkei murrosikäinen tyttö haluaisi näistä asioista puhua. Raskaus on niin henkilökohtainen ja usein vain sen "pariskunnan" asia, että siitä keskustelemisen voi tuntea loukkaavan omaa yksityisyyttä. Jopa vaikka kyselijänä olisi oma äiti.
Jos olet itse aborttia vastaan, älä silti työnnä häntä pelkästään mustavalkoisesti toiseen ratkaisuun, se voi saada hänet pikemminkin ottamaan etäisyyttä sinuun. Esittele hänelle molempia vaihtoehtoja, kerro voisitko itse auttaa ja toimia tukiverkkona, selvittele vaikka netistä niin nuoren äidin lapsen pitämisen vaihtoehtoja kuin sitten vaikka tietoa abortistakin.
Tärkeintä: kuuntele tytärtäsi, kysele häneltä hänen tuntojaan ja erilaisin kysymyksin anna hänelle uusia näkökulmia, joita hän itse ei ehkä muuten kehää kierteleviltä ajatuksiltaan pysty miettimään. Jos tyttäresi ei osaa puhua sinulle asiasta, kehoita häntä menevään vaikka johonkin terveydenhuollon puoleen.
Toivottavasti asiat selviävät!
syyllinen? Mitä hyötyä siitä on???