Haluaisin apua masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Mistä hakea apua, kun oma terveyskeskuslääkäri on välinpitämätön? Miten masennus diagnosoidaan ja miten pitkät on hoitojonot esim. mielenterv.toimistoon jos sinne saa lähetteen?
Masennuksen diagnosointi?
Apuako?
31161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen 19-vuotias tyttö, ja olin vakavasti masentunut n. kolme vuotta, 15-18 vuotiaana.
Myös perheemme omalääkäri terveyskeskuksessa oli sitä mieltä, että "tuo kuuluu murrosikään, menee ohi nopeasti, mitään hätää ei ole" Vai ei mitään hätää! Olin syvällä kuilussa, olisin tappanut itseni, jos olisin jaksanut vaivautua, mutta kun mitään en jaksanut tehdä, en pystynyt edes itkemään enää. Mutta ei minusta sen enempää, Sinustahan tässä on kyse.
Itse menin yksityiselle ja sain ajan. Tee Sinäkin niin!
Sain lähetteen nuorisopsykiatriselle poliklinikalle ja minulla kesti 2kk, että pääsin sinne.
Minkä ikäinen Sinä olet? Mielenterveystoimistoista en tiedä, mutta olisiko jono samaa luokkaa? Vaikea sanoa.
Minun kohdalla nuorisopsykiatrisella poliklinikalla kävin ensin puolentoista kuukauden ajan kerran viikossa kartoitusjaksolla, jolloin psykiatri kyseli kuulumisia, miltä tuntuu ja muuta se jutteli.
Esitte se myös muita kysymsiä. Täyttelin muutamat masennustestit (paperilla on kysymksiä, yleensä minulla oli 2, 3, 4 tai 5 vastaustausvaihtoehtoa, joista yksi (joissakin sai valita myös kaksi) piti ympyröidä. Siinä oli myös kaikenlaisia muita masennukseen liittyviä kaavakkeita, joita piti täytellä.
Sitten kun kartoitusjakso oli ohi, oli hoitosuunnitelma. Siellä oli paikalla Psykiatrini, erikoislääkäri ja vanhempani.
Siellä otettiin esille masennukseeni liittyneet oireet ja sovittiin lääkityksestä. Sain masennuslääkkeet ja unilääkket.
Diagnoosini oli vaikea masennus.
Sellaista se..
Tsemppiä Sinulle ja toivoa masennuksen parantumiseen! Toivottavasti pääsisit nopeasti tarvittavaan hoitoon. Älä tee mitään peruuttamatonta. Jos et pääse pian hoitoon ja lääkärit eivät usko, sitä meinaa vaipua epätoivoon..
Mutta minä uskon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja kunhan saat apua, niin masennuksesi parantu.. :)
Kiitoksia vastauksesta. Menitkö yksityiselle yleislääkärille vai psykiatriaan erikoistuneelle? Miten esitit asiasi hänelle?
Olen 28-vuotias nuori nainen. Elämä on ehtinyt kolhia liikaa ja minulla on tuki- ja liikuntaelinsairaus joka rajoittaa elämääni suuresti.
Masennus oireita minulla on huomattavasti ja viimeaikoina tuntuu että päässäni on ääniä. En tiedä johtuuko se stressistä vai onko kyse vakavammasta -> skitsofrenia?
Pelottaa hakeutua hoitoon, sillä pelkään mikä "tuomio" tulisi olemaan. Lisäksi pelkään läheisteni alkavan häpeämään minua ja jääväni yksin. Sitä en kestäisi vaan varmasti itsetuhoiset ajatukset voimistuisivat.
Mukavaa että olet saanut apua ja elämä tuntuu voittavan =)
Täällä yksi joka on juuri sairauslomalla masennuksesta, tai nyt se on diagnosoitu syväksi uupumukseksi.
Olen ollut uupunut jo viimeiset kaksi vuotta, joten helpolla terveyskeskuslääkäri ei myönnä masennussanaa.
Vai eikö siihen lääkärinlappuun saa kirjoittaa sitä masennusnumeroa...siitäkö se on kiinni?
Kävin, kävin ja kävin terveyskeskusksessa monta kertaa, eikä siellä oikein tätä tilaa ymmärretty.
Sanoivat että poden alakuloa.
Olisko pitänyt puhua itsetuhoisista ajatuksista jotka vaanii koko ajan?
En tee itsaria vaan herkuttelen ajatusin miten voisin itseni tappaa.
Viime kesänä aloin kuulla ääniä.
Olin koko ajan ihan hermolla ja sitten aloin pelätä ihmisiä, jopa luukusta putoava posti sai aikaan hirveän pelkotilan.
En syönytkään viikkoon oikein mitään, eikä ollut nälkä.
Työpaikka on ihan helvetti ja sitten eräänä iltana aloin mennä mustaa putkea pitkin jonnekkin, mielessä ei ollut muuta kuin kauhea musta aukko, tärisin ihan hirvästi.
Jaksoin vastaanottoon asti ja sitten romahdin lääkärin eteen.
Nyt olen ollut toipumislomalla kuukauden ja lääkityksenä on Mirtazapin 30ml, ainoa vaikutus on yöunen lisääntynyt pituus.
Masentunut en siis vieläkään ole!
Vai olenko. En tunne vielä olevani työkunnossa, työsuhde todennäköisesti puretaan koska olen koeajalla.
Mielestäni terv.kesk.lääk. ei ajoissa kuunnellut minua ja sitten kun hajosin, niin sitten puhutaan uupumuksesta.
Ne, äänet joita kuulin, johtuvat elimistön tressitilasta.
Tulikohan sekava kirjoitus?