Niin monimutkainen asia kuin rakkaus on
ja niin monimutkaisia kuin onkaan
ne niin sanotut rakkauden tiet,
niin vielä monimutkaisemmaksi se kaikki tulee
silloin kun ei vielä itsekään tiedä rakastaako,
mutta kysyy jo kuitenkin itseltään kokoajan
Rakastankohan minä liikaa?
Niin monenlaista rakkautta
kuin ihminen voikaan toiselle tarjota,
ja niin monella tavalla
sitä toiselta ihmiseltä vastaanottaa
niin voikosiko sitten olla niin,
että rakastaisi toista ihmistä
tietämättä sitä vielä oikeasti edes itse
saati sitten että se rakkaudenkohdekaan vielä
ymmärtäisi asiasta hölkäsen pöläystäkään.
Sitä vaan rakastaisi rakastamistaan
kunnes sen kaiken kauniin rakkaudeksi
jossakin vaiheessa itsekin ymmärtää?
Onko se rakkautta vai mitä se sitten on?
Vai puhutaanko silloin vetovoimasta?
ja niin monimutkaisia kuin onkaan
ne niin sanotut rakkauden tiet,
niin vielä monimutkaisemmaksi se kaikki tulee
silloin kun ei vielä itsekään tiedä rakastaako,
mutta kysyy jo kuitenkin itseltään kokoajan
Rakastankohan minä liikaa?
Niin monenlaista rakkautta
kuin ihminen voikaan toiselle tarjota,
ja niin monella tavalla
sitä toiselta ihmiseltä vastaanottaa
niin voikosiko sitten olla niin,
että rakastaisi toista ihmistä
tietämättä sitä vielä oikeasti edes itse
saati sitten että se rakkaudenkohdekaan vielä
ymmärtäisi asiasta hölkäsen pöläystäkään.
Sitä vaan rakastaisi rakastamistaan
kunnes sen kaiken kauniin rakkaudeksi
jossakin vaiheessa itsekin ymmärtää?
Onko se rakkautta vai mitä se sitten on?
Vai puhutaanko silloin vetovoimasta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joku sanoo rakastuneensa ensi silmäyksellä.
Jaa-a mene ja tiedä onko se mahdollista.
Minun mielestäni se olisi lähinnä ihastumista
koska rakkaus vaatii aikaa.
Emmekö tunne vetovoimaa harva se päivä jotain ihmistä kohtaan? Emme kaikkia. Mutta se voisi olla samalla jonkun rakkauden alku.
Rakastanko sinua liikaa, niin
että se väliltämme jotain herkkää
tuhoaa. Liikaa siten, että se tuonelaa
herkkiä osia väliltämme pois kuljettaa.
Ovatko nämä tunteeni sinuun niin
raskastekosia, ne sinua jäytää. Ne
vaativat ja koet ne rasitteeksi. Kerro
Rakas olenko ymmärtänyt Rakkauden.
Vai olenko olenko kuvitelmiin
sotkeutunut jäätävä tuuli sinulle.
Tunteet pakonomaiseksi purkaukseksi
muuttanut mies, jossa et enää viihdy.
Rakastano liikaa. Onko tämä Rakkautta,
vain jonkun irrallisen oman unelmani
toteuttamista ja pakotan sinut roikkumaan
siinä samassa. Samassa oudossa tilassa.
Pelkään. Pelkään että kaikki päättyy
siihen että käännyt ja menet. Eikä aurinko
sen jälkee ole se sama. Eikä päivä sitä mitä
sinun kanssa. Ja kadotan itsellisyyteni.
Minusta tulee pelokas Rakkauden vihollinen.
Omaa ruumistaan vierastava houkka.
http://www.youtube.com/watch?v=l1hFslY6oVw&feature=related
Kiitos runostasi.
Joskus on jo Rakastanut
pitkään, ennen kuin toinen
löytää sen ja itse tajuaa
Rakastavansa.
Se elämys vain tulee kuin
salama: Rakkaus konkretisoituu
ja pukeutuu todelliseksi ja
laittautuu arkeen. Luo.
Ja se on elämän todellisin
kokemus.
Ja herkin.
Tuoretta ja kypsää tekstiä
sinulta. Hienoa runoa!
Ajattelua, mietteitä ja
kuitenkin lyyrisyyttä.
Hienosti säkeistetty ja
mielenkiinto säilyi.
Hyvin kypsää ja hyvää
runoa.
Mielenkiinnolla odotan jatkoa.
kun sain lukea runosi. Aina ei tosiaan
voi ymmärtää kaikkea, joitakin asioita ei
koskaan. Mutta kiitoksia, runosi jäi
mietityttämään kovin.
.. rakkaus syttyä monin eri tavoin toista ihmistä kohtaan, Varmaankin on niin monta tarinaa, kun on ihmisiäkin. Ei kai vetovaoimassakaan ole mitään vikaa. Kun vetovoima on yhdistettynä tunnepuoleen, ja haluun toimia toisen ihmisen parhaaksi pyyteettömästi, tuottaa iloa ja mielihyvää, ja tietoisesti yrittää kaikkensa, jotta suhde onnistuu, ja sisimmässään vielä tuntee, että tämä ihminen on se, jonka kanssa haluaa elää päiviensä loppuun asti, noh, sitä voisin kutsua vaikka rakkaudeksi. Siinäpä yhdenlainen ajatelma rakkaudesta kirjoituksesi pohjalta syntyneenä. :)
ettei kaikkea voi selittää ja että jokin olemassaoleva on vaikka ei näyttäydy. Runosi tavoittelee mahdotonta, mutta ihan kattavasti siltikin. :)