Olen kärsinyt bulimiasta n. 10 vuotta, ikää on 28 v. Elämäni muuttui monella tapaa seitsemän kuukautta sitten ja käsittelen niitäkin asioita edelleen. Nyt edessä on ero ja syömisäiriö on taas puhjennut. Luulin sen olevan jo mennyttä, mutta ei.. Olen puhunut siitä psykologin kanssa syksyllä, mutta mun oli pakko lopettaa käynnit rahan takia.
edessä on siis ero ja vaikka lähdenkin itse, vaikeaa se on silti. En saa nukutuksi ja ahdistaa koko ajan. Otin unilääkkeen, että nukkuisin vähän paremmin. Uni ei tullut ja rupesin ahmimaan. Suolapähkinöitä, jogurttia, koko paketillinen muroja, maitoa ja nutellaa.. Syödessä oli niin hyvä olo (tai siis ahmiessa...) Oksensin ja olin iloinen, että sain kaiken ulos, mutta nyt... Surettaa, että taasko tämä alkaa. Mitä se tulee olemaan kun asun pian yksin?
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia erosta ja syömishäiriöstä.
No, yritän mennä nukkumaan..
edessä on siis ero ja vaikka lähdenkin itse, vaikeaa se on silti. En saa nukutuksi ja ahdistaa koko ajan. Otin unilääkkeen, että nukkuisin vähän paremmin. Uni ei tullut ja rupesin ahmimaan. Suolapähkinöitä, jogurttia, koko paketillinen muroja, maitoa ja nutellaa.. Syödessä oli niin hyvä olo (tai siis ahmiessa...) Oksensin ja olin iloinen, että sain kaiken ulos, mutta nyt... Surettaa, että taasko tämä alkaa. Mitä se tulee olemaan kun asun pian yksin?
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia erosta ja syömishäiriöstä.
No, yritän mennä nukkumaan..
Vastaukset 1
Vanhimmat
ainakin kaikki vastoinkäymiset laukaisevat bulimian aina uudestaan....tietääkseni tuo on melko normaalia sh-ihmisillä kun ei tiedä muuta keinoa purkaa pahaa oloa tai käsitellä tunteita.