Osaisinkoha?

Heh....tunnetta on
joskus niin et pakahtuu.
Olenki joskus kirjoittannu
mitä minä tällä rakkaudella teen?
Vienkö sen kirpputorille,
vaii roskikseen?

En tiedä
kumpaan kannattas viedä,
vaii ajatteleekos enää,
sitä kannattaako?

Minänoita
lumenluontia ihanaa valkosta vielä,
taidan tehdä lumilyhdyn illaks.
Sytytän taas pienen valon,
täälä se Liisa asustelee.

Sait minut makeesti nauramaan,
Sinulle iloista mieltä kiitos...Liisa

Tulisko tällä mitää?

Tuoksut jäistä vasta ylös nousseelta,
aah veden tuoksua.
Yön sylii,mistä aamuun kannat.

Olet et vain tunne,
olet ihollani tunnen,
sieluni joka solussa.

Kätesi minun käteen,
tunnen kätes puhuu,
puhuu, puhuu,
ei sanoja tarvita.

Katseemme,niin syvää,
näämme toisemme.
Olemme elämämme kaarisillalla,
missä rakkauden ylistys.
Korkeaveisuu jatkuu.


Tuommosta jos nyt aluks,
oisko siitä ett vois sanoo.
Osansinkos?

kaaru
tänää vain valkoista silmissä nään,
taivas itkenny yöllä,
alas valkoisia kyyneleitä.

Sinulle ystäväisenii oikein paljon
kiitoksia ja antoisaa iltapäivää..Liisa

Oon vain kuin,
Liisa Ihmemaassa.

Tuotaki huulipunaa sekii,
sitäkää en hallitse,
noo aamusella kun,
hiukset nutturalle,
pysyy koko päivän.

Jaa,jaa, rohkeutta,
hmmm sitä pitäski opiskella.
Tuo onkii hyvä pointii,
"jollaki katse kirkastuu"

MURUKULTA
hymyn vastaukses aikaan sai,
tänää taas uus päivä ja
sisällään jännitystään pitää.

Liisa taas tilkuista koittaa
jotaki tehdä,,,,hymyy

Noitaki sanoja sanottu,
niin kuluneiks neki jo tunnen.
Ei see oo sanoissakaa,
eikä omassa vallassa.

lindalindal1

Tuota väriä nääs ei sateetkaa,
oo onnistunnu kaikkea pois piiskaamaan.
Ihmettä, persoonallisuus,
ei oo muokkaantunnu pelkäks synkäks,
väriläiskii jotka minuuki itseeki yllättää.
Nostan ainutkertaisuuden kunniaan,
rikkautta elämän tilkkutäkki.

Liisa eilisestä löydöstäs kiittelee.
Uus päivä tää,kuunnellaas.