Hyvää iltaa Nissan väki olemme mailaileet täällä jo pitkään ja minäkin kuulun "kalustukseen".
Tarinan aihe on vuoden 73 Datsun 100 väri niin ihana sinapin keltainen tiedätte värin.
Minun mielestä auto ei parane siitä oli helppo korjata ,paitsi sitä ei tarvinnut korjata.
Mitä ruoste loppu aikoina tankki meinasi pudota ,mutta ei hätää reikä rauta listaa ja popniiteillä kiinni ja meno jatkui.
Kaasari yksikertainen varmaakin saisia kasaan viellä silmät ummessa.
Kytkin kautta kansi rempat siinä ei nokka kaun tuhissut kun kytkin vaihdettu tienpäällä vaikka kun mukana 10 12 millin lenkit ja kytkin levy joka maksoi kokonaista 50 markkaa.
Kieroksia otti mahottomasta mitä 6500 sen jälkeen venttiilit ei pysynyt mukana olisi pitänyt olla jäykemmät jouset venttileissä.
Kulutti vähän bensaa mitä minulla vei olisiko ollu 5 litran pintaan.
Onhan minulla ollut urheilu autokin F2 Coupe vm 79 jossa oli iso takalasi ja muodosti takaluukun kannen.Kertokaapa tekin kokemuksista jolloin jokaisen Datsu´nin takalasissa luki Datsun kestää.
Tarinan aihe on vuoden 73 Datsun 100 väri niin ihana sinapin keltainen tiedätte värin.
Minun mielestä auto ei parane siitä oli helppo korjata ,paitsi sitä ei tarvinnut korjata.
Mitä ruoste loppu aikoina tankki meinasi pudota ,mutta ei hätää reikä rauta listaa ja popniiteillä kiinni ja meno jatkui.
Kaasari yksikertainen varmaakin saisia kasaan viellä silmät ummessa.
Kytkin kautta kansi rempat siinä ei nokka kaun tuhissut kun kytkin vaihdettu tienpäällä vaikka kun mukana 10 12 millin lenkit ja kytkin levy joka maksoi kokonaista 50 markkaa.
Kieroksia otti mahottomasta mitä 6500 sen jälkeen venttiilit ei pysynyt mukana olisi pitänyt olla jäykemmät jouset venttileissä.
Kulutti vähän bensaa mitä minulla vei olisiko ollu 5 litran pintaan.
Onhan minulla ollut urheilu autokin F2 Coupe vm 79 jossa oli iso takalasi ja muodosti takaluukun kannen.Kertokaapa tekin kokemuksista jolloin jokaisen Datsu´nin takalasissa luki Datsun kestää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jumittivat joskus kovastikin, kun rummut olivat.
Faijalla näitä mainioita kärryjä oli kaikkiaan pitkälti toistakymmentä kappaletta! Ei siksi, että olisivat hajonneet vaan siksi, että silloin väliraha vaihdossa oli niin pieni, että kannatti joka vuosi vaihtaa uuteen. :)
F2:nen oli vain muutaman viikon, en nyt muista miksi näin...?
Seuraavaksi oli cherryt vuorossa, mutta se onkin jo ihan toinen juttu...
Se 100 ampeerinen oli aikalaisekseen melko kova kulkemaan, otti helposti sen 160 lasiin ja oli vielä hyvin ajettavissa siinäkin nopeudessa. Penkit mustat "nahkaiset" ja ratti musta erittäin ohutkehäinen.
Perässä tarra "Datsun kestää ja säästää" :)))
Molemmat lupaukset pitivät täysin kutinsa.
NM. oi niitä aikoja!
Että jarrut on vaudin surma he he.
Niin, minusta se oli lystikäs auto ajella. Ja kyllä sillä ajeli monta kertaa yhtä soittoa etelästä lappiin, eikä rasittanut ollenkaan vaikka pieni auto onkin.
Mikä parasta, minusta se oli kaunis, pippurisen näköinen auto kaikista katselukulmista. Paitsi mitä nyt ruosteläikät rupesi vanhemmiten vaivaamaan.
Jostain kun löytäis jonkun papan pelin niin ostaisin pois.
Olihan tommoset.71 ja 77.v71 rupes tankki vuotamaan ruosteen takia.77malista tuli etulokariin läpireikä parinvuoden ikäsenä. Vaikka ruostesuojautin uudestaan.
Jarrupalat oli tuskaliset vaihta eteen. Kuluvat nopeasti. Etujarrut makasi sen verran päällä, ettei valoissa tarvinut jarrua painaa. Etu sekin..
Kytkimet kesti 100tkm.
Kyllä jossain 140km/h kone ulisi jo täysillä.
Muuten viattomia pelejä.
Tuli kierrettyä Norja moneen kertaan.
En kaipaa enää moista..vempainta.
Niin kuin Junnu Vainio lauloi :Aika entinen ei koskaan enää palaa.Nyyh.
Eikös noissa ollu yksi heikko kohta: Takatukivarret. Takapyörät alkoi kallistua ja olivat aika lystikkään näköisiä. Tukivarret maksoivat muistaakseni 100 mk/kpl.
Minun perheessä oli myös Purasen mainitsema peli: vuosimalli -73 ja värinä sinapinkeltainen. Kaiken kaikkiaan harmiton ja varma peli sen ajan autoksi. Mutta suuremmin tikistämättä muistuu mieleen vaivojakin - kai siksi että olin usein isän apuna/riesana autoa korjaamassa.
-kannentiivisteen 100A poltti hanakasti,
-jarrupolkimen painaminen ja käsijarrun vetäminen yhtä aikaa oli hyvä keino jumiuttaa takajarrut,
-kaasuttimessa oli jonkinsortin uimurivaiva ja kaasutinta sai laskea vähän väliä tyhjäksi (pakosarjan päälle!!!), isällä oli vissiin sopiva lenkki aina taskussa mukana,
-nopeusmittari ei jaksanut ensimmäistä sataatuhatta täyteen (miljoonamittaria ei siis oikeasti tarvittu)
Silloin tilat riittivät hyvin kaksilapsiselle perheelle. Kesäkuumalla mustalla nailonkankaalla, keinonahkalla ja metalliniiteillä verhoiluilla penkeillä oli ilo istuskella!
Auton on jäänyt niin hyvin mieleen, että sillä edelleen välillä huristelee unissaan.
Ajelin 100A:lla (joilla)kahdeksanvuotta. Ei yhtän mainitsemaasi vika ilmennyt. Ei myöskään mitään takatukivarsien hajoamisia. Ainoota ruostuminen ja laahavat jarrut.(etulevyt aina vähän päällä)
Mitä niihin etujarruihin tulee muistatte siellä oli sellaiset kiilapalat jossa sokat päissä.Jos ne oli likaiset ja syopyneet kyllä jarrut laahasi.Mutta keväisin ja syksyisin jarrurasvaa ja putsaus ja taasen mentiin .Mitä tulee moottoreihin minä kerron yhden tarinan jos ette pitkästy.
Koneeni rupesi vähän kuluttamaan öljyä ja pieni määrä sinistä savua tuprusi pakoputkesta joka hintava kokonaista 100 markkaa alusta loppuun asti.Ei taida nykyaan 17 egellä saada autoon pakoputkea.
Olin lomailemmassa Haminassa silmiin iski ilmoitus että 100A moottori myynissä.Soitto ja käynti Karhulassa jossa kyseinen moottori oli .Autotallissa ja myyjä kertoi että hyvässä kunnossa kun kori oli hajonnut ympäriltä.Vähän epäilyttävän näköinen kun pölyn peitossa.
Hinnasta päästiin sopuun 300mk kokonainen moottori.Asesin paikalle ja ajoin 50tkm eli myyjä oli oikessa hyvä kone.
Meikäläiselle aina oli kyydittäviä ja naisväkeä paikasta toiseen.
Turvavyöt kiinni ja ajettiin sillain reippaasti niin kummasti mummut käveli takaisin kotiin .
Ei tarvinnut taksina olla.
Kaasutin oli 120 Cherrystä ja vapaasti hengittävä ilmaputsari joka on viellä autotallin hyllyllä.
Oi näitä ihania juttuja Apina-Datsuneista!!! Onneksi omasta tallista löytyy entisöity ja upea "punainen paholainen", neliovisena ja mustilla kilvillä -sellainen se auton olla pitää. Eikä muuten ole monella -ainakaan ajokunnossa! En kirjoita kehuskelumielessä...ainakaan pelkästään :) Jatkot kaikille Apina-faneille!
Kiva lukea näitä viestejä vaikka viime tekstistä aikaa 2 kuukautta ,että viestiä viellä tulee.
Taitaa vanhus olla kesäkäytössä.
Museokatsastettuhan se on, joten muutamia kertoja vuodessa voi käyttää. Olis kyllä täysin ajokunnossa, ja muutama vuosi sitten ajeltiin aivan päivittäin kesät-talvet, mutta kun ei sitä uskalla tänne pääkaupunkiseudulle tuoda. Tulis muuten suru puseroon, jos sille kävis jotain ;) Se kai ikäänkuin hoitelee sellasta lemmikin virkaa loppuikänsä!!!