SUKSEN KYLMÄTAONTALUISTO
Taustaa
Suksen pohja valmistuksessa käytetty UHMWPE on lujuudeltaan ja kulutuskestävyy-deltään paras tunnettu materiaali. Ongen siima on samaa raaka-ainetta.
UHMWPE:n hiiliketjupituus on 3- 6 milj., kun vastaavasti pehmeän pohjustusvahan, joka on samaa hiiliketjua, pituus on ainoastaan 20 yksikköä.
Suksen pohjan valmistus onnistuu ketjun pituudesta johtuen vain sintraamalla, eli puristamalla molekyylit lämmön avulla yhteen. Tämä aiheuttaa yli 95 % molekyylien pituussuuntaisen orientaation.
UHMWPE:n kriittinen maksimi lämpötila on 82 C. Jos tämä ylittyy, materiaali alkaa muuttua pysyvästi.
Rakenteesta ja hyvästä kulutuskestävyydestä johtuen kivihionnassa materiaali pinta ei leikkaudu helposti, vaan paineen alla oleva pintakerros ”ryömii” (creep). Tämä näkyy suksen pohjassa pituussuuntaisena aaltomaisuutena. Lämpötilan kriittisen pisteen ylitys hionnassa näkyy ”nukkana” pohjassa.
UHMWPE ei sido itseensä vettä, mutta hionnassa ryömivä pinta ja prosessissa käytetty vesi aiheuttavat pintaan kapillaarisesti vettyvän kerroksen. Lämpötilan kriittisen pisteen ylittyminen (nukka) lisää vettymisen moninkertaiseksi. Nukkapohja.
Suksen voitelussa hiottu pinta päällystetään vahalla, joka on luisto-ominaisuuksiltaan lähes sama kuin UHMWPE:n, jos vaha on väritön.
Vahan alle jäävä vettyvä kerros paljastuu hiihdossa luistovahan kuluessa nopeasti. Paljastuva kerros saattaa olla jo vettynyt ilman kosteudesta ennen luistovoiteluakin.
Hiotun suksen pohjan karheus on korkea. Karheus lisää kitkaa, jonka kehittämä lämpö suksen alla sulattaa lumen pinnalle vettä. Suksi liukuu tämän yli. Tämä sulanut vesi yhdessä vettyneen kerroksen kanssa muodostavat vetysidoksia, joiden katkaiseminen vaatii voimaa. Tarvittava katkaisuvoima on huomattavasti suurempi kuin liukukitka ja tunnetaan nimellä ”vesi-imu”. Liukukitka pysyy tasaisena, mutta lisääntyvät vetysidokset heikentävät luistoa tuntuvasti. Varsinkin luisteluhiihdossa, missä nopeudet ovat kasvaneet, vettyminen alkaa nopeasti. Katkasisuvoiman (vesipisaran leikkaus-) tarve kasvaa veden määrän mukana ollen vesikelissä suurin. Luiston heikkenemistä ei poisteta voitelukerroksia kehittämällä (kerrosvoitelu), eikä taas
kivihiontaa voida helposti välttää suksen rakenteesta ja mekaanisesta kulumisesta johtuen.
Kylmätaonta
Kylmätaonnalla käsitellyn luistopinnan tavoitteet on saada suksen pohjan omat parhaat luisto-ominaisuudet käyttöön. UHMWPE:n luisto-ominaisuus ylittää kaikki markkinoilla olevat luistovahat ja lähentelee PTFE:tä kuivissa olosuhteissa.
Ensimmäisessä vaiheessa poistetaan siklaamalla vettyvä kerros pohjasta. Käyttämällä ohuteräistä terässikliä, joka on kiinnitetty kahden käden vedettävään kädensijaan, saadaan kerros poistettua ja kahdella suksen yli suuntautuneella vedolla.
Tämän jälkeen siklausta jatketaan n.20 asteen teräkulmalla edestakaisin, jolloin pohja kiillottuu.
Kiillottuneen pohjan päälle levitetään mikropartikkelinauha (luistonauha), josta siirretään partikkelit suksen pohjaan. Partikkelit ovat kiinnittyneinä ns. siirtovahan pinnalle ja vaha siirtyy myös sukseen. Tämä poistetaan kevyesti siklillä vetämällä.
Partikkelit tiivistävät pinnan ja ovat kulutuskestävyydeltään yhtenevät pinnan kanssa.
Partikkelien koko on sama kuin tupakan savussa näkyviin tulevat hiukkaset.
Suksi siirretään tämän jälkeen jäähtymään ulos, mitä kylmempi pohja, sen parempi lopputulos.
Takomiseen käytetään pinnaltaan uritettua (pyöreät harjat urien välissä) cr-karkaistua rautaa. Lopputulos paranee edelleen, jos rautakin on jäähdytetty.
Kylmän suksen pohjaa painetaan hitaasti pyörivällä takomaraudalla yli koko luistopinnan n 450 kulmassa sukseen nähden. Mitä enemmän tätä toistetaan, sen parempi lopputulos.
Jäähdyttämisen tarkoitus on minimoida taonnassa mahdollisesti tapahtuva pohjan ”ryömiminen”. Tätä eliminoidaan myös raudan kulmaan kääntämisellä (orientaatio)
Taonnassa syntyy myös huomattavasti kitkalämpöä, mikäli tehdään normaaliolosuhteissa eikä pohjaa ole tiivistetty luistonauhalla (alentaa kitkaa).
Suksi viimeistellään pehmeällä messinkiharjauksella.
Kylmätaotun pohjan edut ovat:
• Pohja ei vety, luisto säilyy muuttumattomana. Ylärajaa ei ole tullut vastaan, sillä testit ovat painottuneet alkutalven puhtaille lumille. Pohjan likaantuminen heikentää aikanaan luistoa.
• Luisto pysyy samana lumen rakenteesta tai vesipitoisuudesta riippumatta. Pohjaan ei tartu vesi. Paras luisto saavutetaan olosuhteissa, jossa pohja on mahdollisimman vähän kosketuksessa lumeen. Tällainen on luistelubaana.
• Sileä pohja alentaa liukukitkaa oleellisesti ja vähentää pohjan lämpenemistä. UHMWPE:n lämpölaajenemiskerroin on erittäin korkea ja lämmetessään pohja venyy ja jäähtyessään supistuu. Tämä näkyy hyvin hiihdettäessä kovalla vauhdilla ylämäkeen, jolloin liuku ja lämmön muodostus loppuu. Pohjan nopea jäähtyminen (lyheneminen, auraus) vähentää herkkyyttä liukuun lähdössä.
• Sileän pohjan liukuherkkyys on korkea.
Taustaa
Suksen pohja valmistuksessa käytetty UHMWPE on lujuudeltaan ja kulutuskestävyy-deltään paras tunnettu materiaali. Ongen siima on samaa raaka-ainetta.
UHMWPE:n hiiliketjupituus on 3- 6 milj., kun vastaavasti pehmeän pohjustusvahan, joka on samaa hiiliketjua, pituus on ainoastaan 20 yksikköä.
Suksen pohjan valmistus onnistuu ketjun pituudesta johtuen vain sintraamalla, eli puristamalla molekyylit lämmön avulla yhteen. Tämä aiheuttaa yli 95 % molekyylien pituussuuntaisen orientaation.
UHMWPE:n kriittinen maksimi lämpötila on 82 C. Jos tämä ylittyy, materiaali alkaa muuttua pysyvästi.
Rakenteesta ja hyvästä kulutuskestävyydestä johtuen kivihionnassa materiaali pinta ei leikkaudu helposti, vaan paineen alla oleva pintakerros ”ryömii” (creep). Tämä näkyy suksen pohjassa pituussuuntaisena aaltomaisuutena. Lämpötilan kriittisen pisteen ylitys hionnassa näkyy ”nukkana” pohjassa.
UHMWPE ei sido itseensä vettä, mutta hionnassa ryömivä pinta ja prosessissa käytetty vesi aiheuttavat pintaan kapillaarisesti vettyvän kerroksen. Lämpötilan kriittisen pisteen ylittyminen (nukka) lisää vettymisen moninkertaiseksi. Nukkapohja.
Suksen voitelussa hiottu pinta päällystetään vahalla, joka on luisto-ominaisuuksiltaan lähes sama kuin UHMWPE:n, jos vaha on väritön.
Vahan alle jäävä vettyvä kerros paljastuu hiihdossa luistovahan kuluessa nopeasti. Paljastuva kerros saattaa olla jo vettynyt ilman kosteudesta ennen luistovoiteluakin.
Hiotun suksen pohjan karheus on korkea. Karheus lisää kitkaa, jonka kehittämä lämpö suksen alla sulattaa lumen pinnalle vettä. Suksi liukuu tämän yli. Tämä sulanut vesi yhdessä vettyneen kerroksen kanssa muodostavat vetysidoksia, joiden katkaiseminen vaatii voimaa. Tarvittava katkaisuvoima on huomattavasti suurempi kuin liukukitka ja tunnetaan nimellä ”vesi-imu”. Liukukitka pysyy tasaisena, mutta lisääntyvät vetysidokset heikentävät luistoa tuntuvasti. Varsinkin luisteluhiihdossa, missä nopeudet ovat kasvaneet, vettyminen alkaa nopeasti. Katkasisuvoiman (vesipisaran leikkaus-) tarve kasvaa veden määrän mukana ollen vesikelissä suurin. Luiston heikkenemistä ei poisteta voitelukerroksia kehittämällä (kerrosvoitelu), eikä taas
kivihiontaa voida helposti välttää suksen rakenteesta ja mekaanisesta kulumisesta johtuen.
Kylmätaonta
Kylmätaonnalla käsitellyn luistopinnan tavoitteet on saada suksen pohjan omat parhaat luisto-ominaisuudet käyttöön. UHMWPE:n luisto-ominaisuus ylittää kaikki markkinoilla olevat luistovahat ja lähentelee PTFE:tä kuivissa olosuhteissa.
Ensimmäisessä vaiheessa poistetaan siklaamalla vettyvä kerros pohjasta. Käyttämällä ohuteräistä terässikliä, joka on kiinnitetty kahden käden vedettävään kädensijaan, saadaan kerros poistettua ja kahdella suksen yli suuntautuneella vedolla.
Tämän jälkeen siklausta jatketaan n.20 asteen teräkulmalla edestakaisin, jolloin pohja kiillottuu.
Kiillottuneen pohjan päälle levitetään mikropartikkelinauha (luistonauha), josta siirretään partikkelit suksen pohjaan. Partikkelit ovat kiinnittyneinä ns. siirtovahan pinnalle ja vaha siirtyy myös sukseen. Tämä poistetaan kevyesti siklillä vetämällä.
Partikkelit tiivistävät pinnan ja ovat kulutuskestävyydeltään yhtenevät pinnan kanssa.
Partikkelien koko on sama kuin tupakan savussa näkyviin tulevat hiukkaset.
Suksi siirretään tämän jälkeen jäähtymään ulos, mitä kylmempi pohja, sen parempi lopputulos.
Takomiseen käytetään pinnaltaan uritettua (pyöreät harjat urien välissä) cr-karkaistua rautaa. Lopputulos paranee edelleen, jos rautakin on jäähdytetty.
Kylmän suksen pohjaa painetaan hitaasti pyörivällä takomaraudalla yli koko luistopinnan n 450 kulmassa sukseen nähden. Mitä enemmän tätä toistetaan, sen parempi lopputulos.
Jäähdyttämisen tarkoitus on minimoida taonnassa mahdollisesti tapahtuva pohjan ”ryömiminen”. Tätä eliminoidaan myös raudan kulmaan kääntämisellä (orientaatio)
Taonnassa syntyy myös huomattavasti kitkalämpöä, mikäli tehdään normaaliolosuhteissa eikä pohjaa ole tiivistetty luistonauhalla (alentaa kitkaa).
Suksi viimeistellään pehmeällä messinkiharjauksella.
Kylmätaotun pohjan edut ovat:
• Pohja ei vety, luisto säilyy muuttumattomana. Ylärajaa ei ole tullut vastaan, sillä testit ovat painottuneet alkutalven puhtaille lumille. Pohjan likaantuminen heikentää aikanaan luistoa.
• Luisto pysyy samana lumen rakenteesta tai vesipitoisuudesta riippumatta. Pohjaan ei tartu vesi. Paras luisto saavutetaan olosuhteissa, jossa pohja on mahdollisimman vähän kosketuksessa lumeen. Tällainen on luistelubaana.
• Sileä pohja alentaa liukukitkaa oleellisesti ja vähentää pohjan lämpenemistä. UHMWPE:n lämpölaajenemiskerroin on erittäin korkea ja lämmetessään pohja venyy ja jäähtyessään supistuu. Tämä näkyy hyvin hiihdettäessä kovalla vauhdilla ylämäkeen, jolloin liuku ja lämmön muodostus loppuu. Pohjan nopea jäähtyminen (lyheneminen, auraus) vähentää herkkyyttä liukuun lähdössä.
• Sileän pohjan liukuherkkyys on korkea.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Viestien massapostittaminen on kielletty
pyyhe kehään,olet voimaton.
Se minulla on nyt epäselvää, että onko tämä kylmätaonta kuitenkin nyt parempi kuin kuumataonta?
Täytyi vaan edetä askel askeleeta ja käydä kaikki läpi. Kuuma on hyvä, mutta vaikea tehdä, menee helposti lämpöiseksi. Kuumassa kitka alennetaan lämmöllä, mutta kylmä on turvallisin.
että homma ja sen tekeminen selvitettiin perusteellisesti. Tämä selventää asiaa huomattavasti ja nähtävästi jopa vähentää asiaa kohtaan tunnettuja epäluuloja. Tuollaiset aiemmin esitetyt puolivillaiset ja vajavaiset tiedot hommasta ovat omalta osaltaan vain nostaneet hiihtävän kansan niskavilloja pystyyn.
On jo selvästi parempi versio,mutta vielä kaipaan täsmällisempiä ohjeita mm.porakoneen pyörimisnopeus.
Kun nauha laitetaan,raudan lämpö ja otetaanko heti,kun raudalla on vedetty tuo nauha pois vai annetaanko jäähtyä nauhan kanssa?Kun itse olen tuon nauhan laittanut ja ottanut heti raudoituksen jälkeen sen nauhan pois ja katsonut pohjaa niin hyvin laikukas on eli ei ole kaikissa paikoissa siirtovahaa?Sitten vielä tuo takorauta ,kun on uritettu ja vedetään 45 ast kulmassa niin onko uratkin raudassa samassa kulmassa?Jos ne on sen sylinterin ympärillä kohtisuorassa,niin kun vedetään 45 asteen kulmassa niin tulee kyllä kummallinen jälki?Minkä takia se rauta on yleensä uritettu,eikös se sileä pohja ole paras?
hidas on paras.
Nauhassa on ohjeet lämpötilasta ja pois voi ottaa oman mielen mukaan, siirto sukseen tapahtuu raudan ollessa kohdalla.
Siirtynyt vahakerros näkyy nauhasta, ei suksesta.
Laikukkuus johtuu hionnassa tapahtuneesta pohjan ryömismisestä, ei ole vaan tasainen.
Rautaan on se kauimmin kehitystä vaatinut, selittämällä se ei aukea.
kaikki suksethan on tehtaalta tullessa kivihiottu.
Eli onko niissä kaikissa tapahtunut ryömiminen.
Jos on niin ei ole olemassa tasaisia pohjia,ei edes onnistu jälkisiklaamalla enää saamaan tasaiseksi,koska kun siklillä vetää painaen,niin samat kuopat ja harjanteet se kulkee.Pitäisi olla
käsihöylä jolla sen oikaiseisi,sittenkin tulee vaikeudeksi suksen jalkavuus.
keksijä on hieman rohkeammin alkanut availla sanaista arkkuaan, niin olisi mukava kuulla, että mikä tekee siitä "taontaraudasta" niin ylivertaisen verrattuna siihen veitsenteroituspuikkoon? Molemmat ovat uritettua erittäin kovaksi karkaistua terästä.
Oli vastaus sitten mikä tahansa, niin jokin versioristiriita tässä puikkohommassa vielä pesii. Tuolla Ski Grip:in sivuilla lukee näin:
Taonta menetelmä:
- Suksen pohjan siklaus, terässikli tai veitsenteroituspuikko
Jokainen joka tuollaista puikkoa on käsitellyt, tietää tasan tarkkaan ettei sillä mitään suksenpohjasta irti saada. Tai voihan siitä jokin haituva lähteä, mutta ei sillä pohjaa tasaiseksi saada.
Se ymmärrän, että sillä teroituspuikolla voi suorittaa sen saman "lopputaonnan" kuin sillä uritetulla puikollakin jota tuolla sivuilla kaupitellaan.
taontaraudassa ne urat ole poikittain ,veitsenteroituspuikossa pitkittäin.
taontapuikko on aivan eri juttu kuin veitsipuikko..kokeilin tota veitsipuikkoa porakoneeseen..siitä ei tullut mitään..toisekseen se "kierre" on n.0.02 mm ja äärimmäisen tarkasti koneistettu..veitsipuikon leikkaavuus on pitkittäin..ja sen koneistus on aika karkeaa massatavaraluokkaa..mutta jollakin tääkin projekti oli alotettava..
takopuikolla saa todella hienon pinnan pohjaan..ja tiedoksi vielä..se ei ole ihan mitävaan rautaa..kobolttiseos ja ammattikoneistajan aikaansaannos..pitkän kehittelyn tulos joka toimii!
nyt kun on noita suksia työstetty toistasataa paria niin alkaa toi puikkoviimeistely olla hanskassa..aikaa on menny kyllä tolkuttomasti..mutta mielenkiinto antaa potkua uusiin toimiviin asioihin!
"Se ymmärrän, että sillä teroituspuikolla voi suorittaa sen saman "lopputaonnan" kuin sillä uritetulla puikollakin jota tuolla sivuilla kaupitellaan."
Täysin väärin olet ymmärtänyt (tai sitten minä). Veitsenteroituspuikko on tarkoitettu siklaukseen tai paremminkin siklauksen viimeistelyyn, mutta siis ENNEN tiivistysnauhaa.
Tiivistysraudalla taas pohja viimeistellään tiivistysnauhan JÄLKEEN. Mitään sillä ei siis enää oteta pohjasta pois.
käsittänyt väärin asian?
Laitan tuohon vielä lainauksen sieltä sivulta:
"Taonta menetelmä:
- Suksen pohjan siklaus, terässikli tai veitsenteroituspuikko
- Ekoluistonauha siklatulle pohjalle ja silitys kuumalla raudalla yhdellä vedolla nauhan yli. Vetonopeus reipas.
- Siklillä poistetaan siirtovaha, jota jää ohuesti suksen pinnalle.
- Pohjan tiivistäminen lopuksi tapahtuu parhaiten n. 10 mm halkaisijaltaan olevalla teräsakselilla, jolla vedetään painaen pohjan yli n 450 kulmassa sukseen nähden."
Kokeileppa nyt suoritta se suksenpohjan siklaus tuolla puikolla, kuten tuolla sanotaan. Veikkaanpa että kauan saat nirhetä.
Minä siklaan terässiklillä ja sitten viimeistelen sen veitsenteroituspuikolla ja sitten nauha jne.. Ihan tuon ohjeen mukaisesti olen toiminut.
kysymys siitä kuinka sinä teet, vaan siitä mitä tuolla sivulla ohjeissa lukee.
Laitan sen tähän nyt vielä :
- Suksen pohjan siklaus, terässikli tai veitsenteroituspuikko .
Tuon ohjeen mukaan pohja siklataan joko siklillä tai teräspuikolla, vai mitä? Jos nyt joku jolla on vain tuo teroituspuikko eikä sikliä ja haluaa tuota menetelmää kokeilla ja alkaa puikolla pohjaa jyystämään niin ikävä tulee. Eikö siellä sivulla pitäisi lukea:- Suksen pohjan siklaus, terässikli ja lopputasoitus veitsenteroituspuikolla? Juuri niin kuin olet tehnytkin.
Tarkoitus ei ollut mitenkään kritisoida metodiasi jolla sait sukset luistamaan, hyvä niin. Tarkoituksenani oli vain sanoa, että tuolla sivulla on virhe joka kannattaisi korjata ettei se suotta harhauta kokeilunhaluisia ihmisiä jotka menetelmää haluavat kokeilla siihen sen kummemmin perehtymättä.
Tietysti nyt voidaan ajatella, että kyllähän sen jokainen tajuaa ettei sillä puikolla pelkästään mitään tasoitella. Periaatteessa asia onkin näin. Mutta kun lukee läpi kaikki viestit mitä tästä aiheesta on näillä sivuilla kirjoitettu, ei siinä välttämättä kyllä pysy perässä missä mennään jos yksi työntää ja toinen vetää ja kolmas taas kumoaa kaikki edelliset.
Ensimmäisen kerran tästä asiasta on kirjoitettu täällä vasta eilen siten, että jokainen pelkällä heinäntekojärjellä varustettukin tajuaa miten se homma hoidetaan.
Tätä asiaa ei sitten kannata vatkata tämän enempää, vaan keskitytään siklauksiin ja taontoihin täydellä tarmolla, kun se kerran nyt on järkeen käyvästi selitetty.
1. Siklaus siklillä.
2. Viimeistely teroituspuikolla
3. Luistonauhan avulla partikkelit ja vaha pohjaan.
4. Kevyt siklaus eli vahan poisti
5. Taonta raudalla
6. Muutama veto messinkiharjalla, painavalla kädellä.
7. Reipasta hiihtoa
olla tilanne sellainen että kastiajako on selvä..50/50 sanoisin..(en tämän palstan kirjotusten perusteella)..nyt keskitytään vieläkin tarmookkaammin asiaan..ja uusien sovellusten tutkintaan..jos viisi kymmenestä haluaa voidella niin se on siinä..mutta päivittäisessä kanavien ulkopuolella olevassa toiminnassa tämän siklausasian suhteen tapahtuu se tekeminen, ja tulos on ollu positiivinen..se kasvaa omalla painollaan..tulokset alkaa näkyä tavallisten kuntoilijoiden tyytyväisyytenä!
missä ja milloin siklaus/kylmätaonta suksella on voitettu jokin hiihtokilpailu ?
haminassa nyt vkloppuna on paritkin alla..tuloksia en vielä tiije!ja tänään oli mulla urakkana viidet kilpurit,kyllä se siitä lähtee!
tämä päivä oli muutenkin erikoinen..kilpahiihtäjät on tosi kiinnostuneita..vpk näytti mallia urheiluliikkeessä ja tavara vaihtoi omistajaa..leviää kulovalkean tavoin..
niitä kisoja voitettu vai ei? Ei aina kannata sanoa että ensi viikonloppuna jossain päin hiihdetään siklatuilla. Olen lukenut jo monta kertaa että ensi viikonloppuna...
nuo taontaohjeet. Aiemmin piti taontarautaa lämmittää ja nyt taas jäähdyttää mahdollisimman kylmäksi hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mistä moinen takinkääntö? Uuniin vai pakastimeenko taontakalu pitäisi laittaa esivalmistumaan?
Näideihin höpötyksiin mukaan,kyllä ne olisi käytössä
olleet jo pitkään nää siklaukset,jos niistä jotakin
erikoista olisi saatu esille.Vanhaan malliin vaan,
eiku kivihiontaa ja parkkua pohjiin ,niin tekee huippuhiihtäjätkin.VPK ja JTS mainostavat ,että saisivat moisia kaluja myydyksi ja kääräisisivät
raudoista hyvät rahat.
homman nii varmaan jakaisit niitä rautoja ilmaseks.
näin..olet kateellinen..ei muuta!
Ihmetellä pitää näitä juttuja.Totta kai voitelematon suksi on liukas vasta hiottuna tai sitten taottuna jos niin haluaa mutta kuka hullu jynssää puoli tuntia suksen pohjia 100 km takia.Jäiköhän paljon rahastettavia ensi talvelle .Hyvää kesää.
Täysin samaa mieltä.Ensi talveksi voisivat kehitellä pesun jollain ihme aineella.Ja taas viedään pässiä narussa.