Ongelma on se että mulla ei ole montaa kaveria. Samalla luokalla on vaan 2 joiden kanssa olen koulussa ja juttelen mutta kumpikaan ei ole erityisen hyvä kaveri koska he ovat tosi erilaisia kuin minä. Puhumattakaan muista meidän luokkalaisista. Onko pakkko alkaa ryyppäämään että saa kavereita? Koska siltä se tosiaan välillä tuntuu. Harrastuksenikin on sellainen josta ei helposti saa uusia tuttavuuksia.
Asiaan vaikuttaa varmaan myös se että olen melko ujo ja hiljainen vieraitten ihmisten seurassa koska pelkään möläyttäväni jotain tyhmää ja nolaavani itseni. Kun mut oppii tuntemaan niin olen kuitenkin tosi avoin ja puhelias, että luonteeltani en ole läheskään niin hiljainen kuin monet luokkakaverit varmaan luulee. Ja koska olen seskaluokasta asti antanut sellaisen ujon ja hiljaisen leman niin varmasti kaikki olis ihan ihmeissään jos menisin niille yhtäkkiä jotain puhumaan. Että turha varmaan enää kauheasti yrittää muutta sitä koska se tuntuu niin epätoivoiselta, varsinkin jos tietää millaisia ne meidän luokkalaiset on.
Ensi syksynä menen kuitenkin lukioon jossa on ihan uudet ihmiset ja toivon että siellä uskaltaisin alusta asti olla vähän rohkeampi. Onko kenelläkään mitään vinkkejä tähän?
Sitten toinen asia on vielä että haluaisin poikakaverin.. Ihan lähi aikoina on tullut semmonen olo että kaipais jonkun jota halailla ja jonka kans jutella ym. Tuntuu vaan että kaikki pojat ihastuu niihin kovaäänisempiin ja "cooleimpiin" tyyppeihin. Ja vaikka joku minuun sattuisi ihastumaan niin en tiedä miten uskaltaisin sit sen kanssa jutella ja muuta. Siis ennen kuin paremmin sit tunnetaan. Onko ketään muuta näin toivottoman ujoa tyyppiä?
Miten voi saada lisää rohkeutta ja lopettaa turhan murehtimisen siitä mitä muut ihmiset susta ajattelee?
Niin ja itsestäni vielä sen verran että olen ihan normaalin näkönen hoikka tyttö, että en usko että ulkonäköni vaikuttais erityisesti asiaan.
Sori ku tuli pitkä ja sekava sepostus mutta kiva jos joku jaksoi lukeakkin ja vastata.
Asiaan vaikuttaa varmaan myös se että olen melko ujo ja hiljainen vieraitten ihmisten seurassa koska pelkään möläyttäväni jotain tyhmää ja nolaavani itseni. Kun mut oppii tuntemaan niin olen kuitenkin tosi avoin ja puhelias, että luonteeltani en ole läheskään niin hiljainen kuin monet luokkakaverit varmaan luulee. Ja koska olen seskaluokasta asti antanut sellaisen ujon ja hiljaisen leman niin varmasti kaikki olis ihan ihmeissään jos menisin niille yhtäkkiä jotain puhumaan. Että turha varmaan enää kauheasti yrittää muutta sitä koska se tuntuu niin epätoivoiselta, varsinkin jos tietää millaisia ne meidän luokkalaiset on.
Ensi syksynä menen kuitenkin lukioon jossa on ihan uudet ihmiset ja toivon että siellä uskaltaisin alusta asti olla vähän rohkeampi. Onko kenelläkään mitään vinkkejä tähän?
Sitten toinen asia on vielä että haluaisin poikakaverin.. Ihan lähi aikoina on tullut semmonen olo että kaipais jonkun jota halailla ja jonka kans jutella ym. Tuntuu vaan että kaikki pojat ihastuu niihin kovaäänisempiin ja "cooleimpiin" tyyppeihin. Ja vaikka joku minuun sattuisi ihastumaan niin en tiedä miten uskaltaisin sit sen kanssa jutella ja muuta. Siis ennen kuin paremmin sit tunnetaan. Onko ketään muuta näin toivottoman ujoa tyyppiä?
Miten voi saada lisää rohkeutta ja lopettaa turhan murehtimisen siitä mitä muut ihmiset susta ajattelee?
Niin ja itsestäni vielä sen verran että olen ihan normaalin näkönen hoikka tyttö, että en usko että ulkonäköni vaikuttais erityisesti asiaan.
Sori ku tuli pitkä ja sekava sepostus mutta kiva jos joku jaksoi lukeakkin ja vastata.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itselläni on TÄYSIN sama tilanne!!
Kiva tietää etten ole ainoa! Oletko sinäkin tyttö?
Mietin että onkohan pojilla samanlaisia ongelmia ku tuntuu että meidän luokan pojat on kaikki semmosia meluajia ja kaikki tietenkin ryyppää ja polttaa. Missä kaikki järkevämmät pojat?
Itse olen huomannut että he jotka urheilevat menestyäkseen eivat kaipaa viinaa ja tupakkaa elämäänsä. Joukkuelajeissa kavereiden painostus on kovempaa kuin yksilölajissa joten siellä on yleensä enemmän tälläisiä ryyppääjiä, mutta sellaisia on myös yksilölajeissa.
Olen nyt lukion toisella missä ajattelin ihmisten olevan järkeviä mutta täälläkin suurin osa polttaa tai juo. Olen koulussa heidän kanssaa, mutta en koulun ulkopuolella koska en viihdy heidän seurassaan vaikka he näyttävät viihtyvän minun seurassani. Parhaat kaverini olen sitten löytänyt kisamatkoilta joissa ihmiset ovat samanhenkisiä. Sääli vain että he asuvat niin kaukana.
Tähän kaveri juttuun:
Onko teillä koulussa esimerkiks tällasia valinnais ainaita missä olis vähän eri ihmisiä, ettei ne samat luokka kaverit? Jos teillä on niin esimerkiks siellä voi mennä rohkeasti puhumaan ja monesti ihmiset ei ajattele mitään pahaa.
Itse olen myös aika ujo ollu ala asteella ja seiskalla, mutta nyt kasin ja ysin välillä olen todella paljon rohkistunut ja en ole enää niin ujo.
Ja jos teillä on koulussa joitain tapahtumia missä olet mukana ja siellä on myös eri ihmisiä kuin luokallasi niin rohkeasti juttelemaan niitä näitä, ja moikkailet sen jälkeen käytävillä jne niin eiköhän muutkin ala "tajuta" että haluat olla heidän kaveri
Tossa ois nyt jotain jos apua :) pärjäile ja ole rohkea!
Siis juttu on niin että elämässä vallitsee ikuinen tasapaino.. Jing&Jang.. Mitä isompi hyöty rikoksesta, sitä kovempi tuomio.. mitä enemmän Respectii koulust lintsaamisest, sitä huonompi tulevaisuus jne jne jne..
Ihmiset ovat voi jakaa "rotuihin".. ei ihon perusteella tai uskonnon, vaan käytöksen ja maailmankuvan.. On tälläisiä, kuten ilmaisit kovaäänisiä coolejä tyttöjä jotka vetää perseet ja nussii kebabeja perjantaisin, on taas hoikkia söpöjä ujoja tyttöjä kuten itse olet.. yläaste on aikaa jossa nää tälläset coolit ovat "johtoasemassa".. Kuitenkin voin sanoa vanhana ja viisaana miehenä (olen jo 20=]) että KUKAAN heistä ei tule 5 v päästä olemaan yhtä suosittu tai onnellinen kuin nyt on.. heistä tulee läskejä(huumeet,alkoholi,rööki,ei urheileminen) =(( se on nähty moonta kertaa believe me.. joten älä lannistu, oo vaan kuka oot.. ja varmasti löydät poikakaverin lukiossa, koska me jätkät halutaan tollasii tyttöystävia.. ei kukaan haluu seurustella jakorasioden kaa, niitä vaan nussittaan..
PS. älkää nuoret koskeko huumeisiin, vitun monet urheilijat ja sellaset ylitäydelliset ihmiset on pilannu iteensä niillä, believe me i know, kiitos
Oon jurazzin kanssa samaa mieltä.
Ja ehdottomasti ei kannata pilata itseäsi alkamalla ryyppäämään kavereitten takia. Mulla on nyt kasilla sama homma. Hyvin moni kiva tyttö menee niihin porukoihin, ja se sit jumalauta riepoo!
Itellä olis kauheet paineet alottaa, jos ei olis tosihyvää perusteluu olla ilman. Just näitten kavereitten ja tyttöjen takii. Seiskalla oli paljon helpompaa, kun näitä käyttäjiä oli vähemmän.
Nyt kasilla on todella hankalaa, kun on tottunu olemaan niiden kanssa, jotka nykyisin on ihan erilaisia. Ikään kun seiskalla ollu hohto, mikä tuli uusista kavereista ja kivoista tytöistä ja mahdollisuuksista olis lähteny.
Tästä kaikesta mulle on varmaan tullu masennus.
No mut joo. Mä olin heti seiskan alkuun hyvällä itsetunnolla vaan oma itteni ja kaikki meni hyvin. Kivoja tyyppejä tuli heti vastaan.
Onnee sinne lukioon, toivottavasti siel menee kaikki hyvin. (: