Elikä pidän nyt ensimmäisen välivuoteni. Aloitin ammattikoulun syksyllä, mutta kävin sitä ainoastaan 3 kuukautta ja sitten lopetin. Olen siis 16 vuotias, pian 17 vuotias. Musta tuntuu etten saa nyt tänä vuonna haettua yhtään mihinkään. Hautkin alkaa pian jos syksyllä meinaa kouluun vaan kun ei huvita hakea mihinkään.
Se että koulu ei innosta nii ei johdu siitä että kun koulu on p'rseestä ja ei jaksa opiskella vaan siitä että kun mulla on jotain sosiaalisia vaikeuksia. Kyllä mä opiskelisin kunnolla jos vois vaikka etätyönä suorittaa ammatin mutta kun ei voi. Ja sekin miksi lopetin koulun oli että asuin toisella paikkakunnalla ja asuin asuntolassa. Oli todella vaikea asua uusien ihmisten kanssa. Tuskin se kauheen normaalia että heti koulusta kun pääsee kotiin lukittautuu omaan huoneeseen istuu joka päivä koneella vähintään 10 tuntia ja univaikeudet iskee päälle ja vessassakaan ei uskaltanut käydä jos kämppikset oli kotona. Koulussa taas ei voinut kouluruokaa syödä kun se tuntui niin ahdistavalta joten jätin koulusyömisen kokonaan pois. Join energiajuomaa päivittäin ja poltin tupakkaa että sain ruuanhalun lähtemään. Opiskelu oli mukavaa mutta kun meillä oli välillä tunteja että oli henkilöitä luokassa tuplasti enemmän mitä omalle luokalle kuuluu. En mä usko et kauheesti tuottaa ongelmia jos luokalla vaan ois joku alle 5 ihmistä. Sillon se olis todella kivaa. Mut en mä pysty semmosissa isoissa joukoissa opiskeleen. :-/ Sit kun on jotain ahdistushäiriöökin. Eli esim. jonkun ohikulkijankin ohittaessa se tuntuu niin ahdistavalta meinaa välillä hengitysvaikeuksiakin olla. Ja joskus ei pysty lähtemään ulos kun ei vaan kertakaikkiaan voi liikkua ihmistenilmoilla..ahdistavaa. En mä ole tästä kellekää lääkärille ym jutellut. Poden luultavasti jonkunlaista masennustakin koska eläminen ei innosta, ei sitten yhtään. Näin olen ajatellut viimeisen puolenvuoden aikana. Ja se että kuitenkin kuolee jossain vaiheessa niin mitä sitten jos kaikki hieno jää kokematta, tuskin sitä kuolleena enää harmittelee.. Ainoa mielialalääkkeeni mulle on energiajuoma ja tupakka, joista en pääse eroon en millään. :-/
Ja haluaisin tienata rahaa käymällä töissä mutta siihen töihinmenemiseenkin on juuri ne sosiaalisetongelmat ja ahdistusjutut.. Ei vaan pysty. Siks mulle onkin tulltu pakkomielteeksi myydä omaa tavaraa, mulla ei oikeasti ole kohta yhtään omaisuutta. Olen ruvennut jo siskonkin tavaroita myymää että saan rahaa.. Tästä on tullut pakkomielle.
Mitähän tässä vois tehdä? Kannattaisko mun ottaa itteeni niskasta kiinni ja käydä juttelemassa psykiatrille. Mulle oli nimittäin sinne varattu aika. TÄnään oli aika mutta ei vaan pystynyt meneen ja seuraava aika ensi viikolla. Onko kellään samankaltaista tilannetta kun mulla?
Välivuosi.. Kun ei innosta..
7
4462
Vastaukset
- toinen tsemppaaja
Moikka!
Sä oot tiiätkös ihan normaali ihminen.
Kaikilla on joskus tosi rankkaa, se vain ilmenee eri tavoin.
Tuossa iässä varsinkin on helppo masentua ja ahdistua kun elämän "pitäis alkaa" ja pitäisi sitä ja tätä.
Anna itellesi aikaa, oo oma paras ystäväsi ja rauhoitu.
Sä pääset tosta yli. Ihan varmasti.
Minäkin pääsin.
Mutta se autta, että menee juttelemaan.
Se voi tuntua ihan paskamaisen vaikeelta mutta se auttaa.
Kantsii kokeilla ja vaikkei heti nappaiskaan, niin ei saa luovuttaa.
Sä et oo yksin. Kaikkee hyvää sulle! - susa
Kuule, mulla oli ihan sama ongelma kun pääsin ysiltä. Hain vain sen takia, kun oli "pakko". Ei siis kiinostanut mikään ala eikä opiskelu ylipäätänsä. Ehkä joku pari viikkoa max. kk kävin koulua, mutta lopetin, kun eivät opinnot kiinostanut enkä tullut toimeen muitten oppilaitten kanssa ja kävin koulua toisella paikkakunnalla. Välivuosi venyi neljään vuoteen ja nyt olis taas kova hinku palata koulun penkille. Parempi sekin kuin istua koneen ääressä päivät pitkät ja paikoissa pyöriminen.
Kärsin itsekkin jännitys vaikeuksista uusien ihmisten kanssa. Yleensä pari kolme päivää riittää kyllä mulle että osaan "olla" jonkun ihmisen kanssa. Mulla ongelmana on se että itse tulen toimeen melkein kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta he eivät tule toimeen minun kanssani. En mielellään sano vastaan jollekkin ellei asia ihan osu arkaan paikkaan ja silloinkin pidättelen hieman. Olen ehkä kerran ärähtänyt jollekkin niin että myöhemmin ihan hävetti, mutta teki myös helpottuneeksi, kun sain asia pois harteilta. Eli ajattelen ennen kuin puhun sanotaan vaikka näin ja sen takia olen aika hiljainen, joka joitain ihmisiä suututtaa tai ihmetyttää.
Mulla ongelmana ei niinkään ole jonkun asian lopettaminen vaan sen aloittaminen ja kiinostuksen ylläpitäminen. Sen takia venyi tuo välivuosi niin pitkäksi. Toinen syy miksi ei asiat hoidu on että mulla ei ole tarpeeksi suurta tai sanotaanko vakaata kannustus joukkoa. Eipä ole nuo perheen jäsenyt paljoa mua avuttanut tai ehdotelleen lähtemään mihinkään. Eli omaan itseeni nyt luotan kun alan taas etiskellä paikkoja.
Rahasta mulla ei ole pula, mutta olis kiva saada joskus sellainen työ jossa ei ihan minimi palkalla tarvitse "aikaansa myydä".
Suositten todella että otat ns. itseäsi niskasta ja menet sinne psykiatrin puheille. Voit vaikka yllättyä miten helpolta tuntuu puhua ihmiselle joka ei tunne sinua eikä sen takia tuomitse tekemisiäsi.
Tai jos et uskalla mennä voit laittaa vaikka meiliä mulle jos tuntuu helpommalta puhua ruudun takaa. [email protected] - käsityöihminen
jokainen taiteilija on samankaltainen sinun kanssasi, jospa saisit vaihdettua artesaanikouluun, pienet ryhmät tekemässä vaikk mitä, toisaalta aikuisopetukseen et vielä pääse, pitää olla 25v, saat mennä nuorisopajalle töihin, josko sellainen on kunnassasi, et kertonut linjaasi ammiksessa, parasta kertoa kotonasi että nyt haet vaikk lönnrot opistoon lohjalle, jossa valmistuu keittiöruokalaan toimijoita, tms valokuvaus on yksi sinun aloistasi, samoin musiikki, mutta vaikea päästä opiskelemaan. Olet taiteilija suurella sydämella, tunnet vahvasti ja voisit sen kertoa musiikillasi tms
- !!!
sinulle suosittelisin erityisammattiopisto Luovia (www.luovi.fi)
- kannattaisi
mennä joko psykiatrille tai muun ammattilaisen juttusille, ihan selvästi.
Potisitko kenties sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Oireesi sopisivat taudinkuvaan näin äkkiseltään ajatellen, googletapa lisätietoa hakusanalla. Olet niin nuori, että kannattaa hakea apua vapaaehtoisesti nyt ennen kuin ongelmat kasaantuvat, kuten olet jo nyt huomannut. Voimia sinulle, parempaa tulevaisuutta! - saatat saaha
apuva:
http://www.mll.fi/nuortennetti/
sinne voi soittaakki! - ihan selvästi
Tekstisi perusteella sinulla on jo pahaksi edennyt sosiaalisten tilanteiden pelko. Itselläni oli sama vaiva vuosia, kunnes en enää kestänyt ja menin lääkäriin.
Söin noin vuoden masennuslääkkeitä (auttavat myös sos.fobiaan) ja nyt itsetuntoni on kohonnut huimasti, enkä enää pelkää ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Kannattaa hakea apua - tuo on helppo korjata pelkillä lääkkeillä :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801995Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161624
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211400Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu581307hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121273Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61272En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191