Minulta vaati kauan uskaltaa kirjoittaa tänne, koska täällä helposti tullaan tuomitsemaan näin nuoria ihmisiä, mutta toivon että saan apua.
Eli siis. Olen 14-vuotias tyttö, ja raskauden alussa. En ole kertonut tästä kellekään, paitsi parhaalle ystävälleni. En edes lapsen isälle, koska hänellä on muutenkin vaikeita aikoja meneillään ja hänen tyylinsä minua kohtaan on muuttunut niin paljon, että hän ei varmaankaan haluisi edes tietää.
Olen aina pitänyt aborttia murhana, luvannu itselleni että en ikinä sitä tekisi, olin minkä ikäinen tahansa. Tosin olin kyllä luvannut että huolehdin aina hyvin ehkäisystä, mutta tällä kertaa se petti ilmeisesti. Jos tekisin kuitenkin abortin, tuntisin syyllisyyttä siitä koko loppuelämäni, että olen murhannut pienen ihmisen, viattoman lapsen. Jos taas pitäisin lapsen, pilaisin koko nuoruuteni. Kaikki tarkat suunnitteluni opiskeluistani ja tulevaisuudestani, menisi mönkään.
Vielä yksi kysymys; olen tällähetkellä keuhkoputkentulehduksessa, joten onko siitä haittaa lapselle tässä vaiheessa, olen raskausviikolla kuusi.
Toivottavasti saan asiallisia kommentteja.
Eli siis. Olen 14-vuotias tyttö, ja raskauden alussa. En ole kertonut tästä kellekään, paitsi parhaalle ystävälleni. En edes lapsen isälle, koska hänellä on muutenkin vaikeita aikoja meneillään ja hänen tyylinsä minua kohtaan on muuttunut niin paljon, että hän ei varmaankaan haluisi edes tietää.
Olen aina pitänyt aborttia murhana, luvannu itselleni että en ikinä sitä tekisi, olin minkä ikäinen tahansa. Tosin olin kyllä luvannut että huolehdin aina hyvin ehkäisystä, mutta tällä kertaa se petti ilmeisesti. Jos tekisin kuitenkin abortin, tuntisin syyllisyyttä siitä koko loppuelämäni, että olen murhannut pienen ihmisen, viattoman lapsen. Jos taas pitäisin lapsen, pilaisin koko nuoruuteni. Kaikki tarkat suunnitteluni opiskeluistani ja tulevaisuudestani, menisi mönkään.
Vielä yksi kysymys; olen tällähetkellä keuhkoputkentulehduksessa, joten onko siitä haittaa lapselle tässä vaiheessa, olen raskausviikolla kuusi.
Toivottavasti saan asiallisia kommentteja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itse pitäisin lapsen...koulut voi hoitaa myöhemminkin ja varmasti sinulla on apujoukkoja jotka auttavat lapsen hoidossa.
ja ajattele jos nyt teet abortin niin voi olla ettet myöhemmin elämässäsi voi enää saadakkaan lasta? niinkin on känyt.
koita vain ensin selvittää asiat isä kanssa ja kerro sitten vanhemmillesi.
eihän sitä etukäteen voi tietää miten käy pienen lapsen kanssa:)
äitinikin tosiaan on aina vastustanut aborttia, joten hän varmasti tukisi minua tässä, niinkuin aikuinen isosiskonikin. ja olen pienestä pitäen suunnitellut saavani joskus lapsia, ja nimiäkin on jo valmiina. :P mutta silti aina pieni pelko on...
Olet säkin JULIAMARIELLA, kun joissakin viesteissä haukut ihmisiä (esim.15-vuotiaan haukuit ikänsä vuoksi) ja seuraavassa kehut ja kannustat -vieläpä nuorempaa :DD
Sinuna tekisin abortin. Jos et ajattelisi asiaa murhana niin se ei olisi niin hirveetä. 14v ei ole valmis äidiksi. Millä elättäisit lapsen? Sinulla ei ole edes työpaikkaa, opiskelut kesken, nuoruus kesken.. älä ton ikäsenä ala "äidiksi" pilaat koko elämäs.
se on ihan ihmisen oma päätös eikä muut voi ruveta sanoon mitä tehdä. eikä sitä voi tietää miten hyvin voi pärjätä vaikka onkin 14.
ja varmasti on sukulaiset auttamassa.
mua ärsyttää ku jokkut aikuisemmat tulee moralisoimaa tänne mitä tehdä ja kuinka toimia ja kinka he ovat parhaita äitejä.....
Ikäsi on erittäin nuori saada lapsia, mutta onhan niitä ennenkin ollut. Jotkut 14-15 vuotiaat ovat huolehtineet lapsistaan, jotkut taas ei. Muilla palstoilla pyöriessäni olen myös jutellut eri-ikäisten odottajien kanssa, joista yksi täytti juuti kuun alussa 15. Ja hänellä on 4kk vanha tyttö. Hyvin on pärjännyt, apua tietenkin tarvinut, sitä häpeilemättä pyytänyt ja niin myös saanut.
Kyllä aikuinen äitikin voi tarvita apua lapsensa kanssa, ja silloin pyytää sitä. Ja niin myös nuorempikin äiti.
Totta on että opiskelut jäisivät nyt hetkeksi jäihin, mutta ei se maailman loppu ole. Monesti kuulen täällä (HUOM VARSINKIN TÄÄLLÄ) kaikkien sanovan että opiskele ensin, hommaa duuni ym ym.. Mutta totuus on että et sinä sillä koulutodistuksellasi lasta kasvata. Rahaahan se tuottaa, tosi on, mutta etpä sinä äitiyslomalla paljon töissä kerkee olee ja rahaa tulee kelalta. Myöskin sinun tapauksessa sossusta. (niinkuin minunkin, olen 18v peruskoulun käynyt äiti).
Lapsen isän olisi kuitenkin hyvä tietää asiasta. Onhan se kuitenkin hänenkin verta ja lihaansa, yhtälailla vastuu on molempien vanhempien. Eriasia on sitten jos isä päättää hylätä lapsensa. Mutta hänellä on oikeus tietää siitä, ja lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.
Mieti tarkoin, oletko valmis kantamaan vastuuta pienestä, uudesta elämästä. Varsinkin ensimmäinen vuosi voi tuntua yhdeltä helvetillisimmästä. Päivät ja yöt menee valvoessa ja lapsesi on täysin riippuvainen sinusta. Kannattaa myös varautua jos onkin koliikkilapsi, tai muuten vain sairas lapsi. (korvatulehdus kierre, astmaatikko tai muuta vastaava..) Mutta hän on silti oma lapsesi, ja sen eteen kyllä tekee mitä vain. On se sen arvoista.
En lähde iästäsi tuomitsemaan mitään. Henkinen kasvusi kertoo kuitenkin enemmän kuinka valmis olisit lapsen tuloon. Abortti varmasti kalvaisi mieltä koko loppu elämäsi ajan. Jotkut ajattelee sen murhana, toiset ei. Itse en kyllä ikinä kykenisi aborttia tekemään.
Ota ensimmäinen askel ja kerro vanhemmillesi. On tärkeää että jo alussa kerrot sillä he osaavat varmasti antaa neuvoja mitä tehdä, tuntevat kuitenkin sinut paremmin kuin kukaan täällä. Ja muutenkin raskaudenkeskeytys tehdään ennen 12 raskausviikkoa. Sinun tapauksessa mennään kyllä viikolle 24 asti, nuori kun olet.
Nyt itseäsi vaan niskasta kiinni ja vanhemmille kertomaan!
Kerrothan kuinka kävi, ja millaisiin päätöksiin olet tullut?
mielipiteitähän ja perusteluja täältä tulin hakemaan, mutta itse sen lopuullisen päätöksen teen. olen kyllä enemmän lapsen pitämisen kannalla, mietin meinaan kokoajan sitä syyllisyyden tuskaa abortin jälkeen :s
tiedän kyllä, että olen vasta 14, henkisesti täysin lapsi vielä, mutta itse tiesin mitä olen tekemässä kun olimme yhdynnässä ja tekojen seurauksistahan pitää ottaa itse vastuu. turha sitä enää on katua kun on paskat housussa.
niin silloin sitä ei todellakaan kannata tehdä, vaikka kuinka jonkun muun mielestä "pilaat elämäsi". Kukaan ei voi tehdä tämän kokoluokan ratkaisuja muiden puolesta sillä perusteella, että itse sattuu olemaan toista mieltä tai se olisi itselle paras ratkaisu vastaavassa tilanteessa. Elämänsä voi pilata myös toimimalla omantuntonsa vastaisesti.
Jos siis päädyt jatkamaan raskautta, on vaihtoehtoina adoptio, ns. osittainen adoptio, lapsen kasvatus esim. vanhempiesi tuella tai lapsen kasvatusvastuun täydellinen kantaminen. Ja ehkä myös muitakin vaihtoehtoja riippuen ympäristöstäsi. Suosittelen kyllä kertomaan asiasta isällekin. Ensinnäkin tuollaisilla asioilla ei ole tapana pysyä salassa, toisekseen et voi tietää tässä vaiheessa millaiset välit lapsi ja isä haluavat tulevaisuudessa. Entä muu isän puolen suku? Tietenkään yhteyttä ei ole pakko pitää, mutta eikö lapsellasi tulisi olla siihen edes mahdollisuus?
Opiskeluhaaveista ei missään nimessä kannata luopua, sillä elämäsi ei lopu raskauden jälkeen! Päinvastoin sinulla on entistä suurempi syy tehdä suunnitelma asian suhteen ja pitää siitä kiinni, jos päädyt pitämään lapsen elämässäsi.
Nyt ensimmäinen asia on ottaa yhteyttä paikkakuntasi äitiysneuvolaan (joissain kunnissa tämä tapahtuu terveyskeskuksen kautta, myös koulun terveydenhoitaja voi ohjata sinut oikeaan paikkaan), siellä sinua pystytään neuvomaan ja ohjaamaan tarkemmin mm. käytännön järjestelyjen ja muun tarvitsemasi avun suhteen. Sillä sitä tulet tarvitsemaan, rankkaa se on aikuisellekin tulla suunnittelematta raskaaksi vaikka olisi tapahtuneesta iloinen ja perhe tukena! Elämä menee uusiksi, mutta kaikki kyllä järjestyy kunhan jaksaa järjestää :)
Isä on 18-vuotias, joten hän on rikkonut lakia kanssani. Olemme pitäneet tätä salassa, ettei hän joutuisi vaikeuksiin. Ei ole hänen tapaistaan olla nuormpien tyttöjen kanssa, mutta hän itse sanoi, ettei voi asialle mitään, koska hänen mielestään olen henkisesti kypsempi kuin muut ikäiseni.
Asun heillä puoliksi, koska hänen siskonsa on minun paras kaverini ja minulla on erittäin hyvät välit hänen äitiinsäkin. Silti olen luvannut, että kukaan ei saisi tietää meistä, vaikka hänen perheensä tietääkin.
Olen huomenna menossa terveyskeskukseen muista syistä ja ajattelin että voisin samalla mainita tästä, jotta voimme miettiä jatkoa. Ja kyllä lapsen isäkin saa tietää, on minun velvollisuuteni kertoa.
Ja ajatus siitä, että äitini auttaisi minua lapsen hoitamisessa, olen varma että hän suostuisi siihen ja olisi tukenani 100 prosenttisesti. :)
yksi hyvä vastaus oli jäänyt huomaamatta, kiitos siitä, oli tosi rohkaseva teksti, ja lupaan tottakai kertoa jatkosta! :)
Taas yksi uneton yö miettiessäni tätä. Vaikka kuinka mietin, että saatan olla henksiesti kypsempi kuin muut ikäiseni, niin silti olen kuitenkin 14-vuotias pikkutyttö, joka kaipaa omilta vanhemmiltaan vielä paljon huomiota, lämmintä syliä yms. Suoraan sanoen haluaisin olla vielä lapsi, enkä enää esittää vanhempaa kuin mitä olen. Kaduttaa hirveästi, että olen kiirehtinyt aikuisuuteen ja juttuihin mitä aikuiset tekee.
Mutta itse olen ollut typerä, joten olen päättänyt kantaa vastuuni ja pitää tämän lapsen. :) näen lapsen isän viimeistään huomenna, joten kerron hänelle asiasta. Haluan kertoa asian kasvotusten. Hänen reaktionsa ei mitenkään tule muuttamaan asiaa, mutta luulenpa, että hän voisi jopa jossakin mielessä olla iloinen.
aika vastuuttoman poikaystävän onnistunut löytämään. Itse olen saman ikäinen kuin hän, eikä tulisi mielenkään kajota sinun iässä oleviin tyttöihin. Ja sitten vielä harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Taitais olla myös aika vakavat seuraukset jos tulisi poliisin tietoon, tästäkään tyyppi ei siis näytä välittävän. Eli ei anna kyllä ollenkaan kypsää/vastuullista kuvaa. Joten kannattaa miettiä mitä se voi tehdä sitten kun saat lapsen ja pitäisi sitä vastuuta tekemistään alkaa ottamaan.
Juu tietää hänkin että on tehnyt väärin. Ehkäisy petti minun takiani, koska olin sählännyt pillereiden kanssa väärin. Puhuimme tästä ja hän haluaa olla lapsen kasvatuksessa yhtä paljon mukana kuin minä, koska hänelläkin on velvollisuus siihen. Ei häntä enää kiinnosta mitä muut ajattelee, muutenkin täytän melko pian 15, ettei se mielestäni ole suuri ikäero. Lapsen äidiksi olen liian nuori, mutta onneksi minulla on tukijoukot auttamassa minua ja lasta. :) lapsen isän kanssa emme vielä muuta yhteen, vasta sitten kun olemme valmiita siihen ja edes hän tienaa rahaa. Vaikka lapsi on tulossa, ei sitä vielä kotia tarvitse ruveta leikkimään.
Moikka! Olen jo jonkin verran sinua vanhempi,mutta haluaisin antaa sinulle minun (Huom! MINUN) näkemykseni asiasta. En ehkä lukenut kaikkia viestejä kovin tarkkaan, enkä ole siis varma, että oletko käynyt jo neuvolassa. Mielestäni sinun kannattaisi mennä nyt heti ensimmäiseksi neuvolaan ja puhua terveydenhoitjan kanssa tai jos on helpompi niin mene juttelemaan koulusi terveydenhoitajan kanssa. Heillä on vaitiolo velvollisuus ja ennen kaikkea he kertovat kyllä tilastoja ja antavat neuvoja raskauden ja abortin suhteen.
Ihan oikeasti, se mitä muut täällä sanovat siitä kannaattaako pitää lapsi vai tehdä abortti on jokaisen omaan elämäntilanteeseen ja kokemukseen pohjautuvaa, mutta ammattihenkilö pystyy yhdessä sinun kanssasi muodostamaan kokonaisuuden koko asiasta.
Lisäksi se, mikä on jokaisen mielipide abortista yleensä voi muuttua radikaalistikkin, jos oma lapsi ilmoittaa olevansa nuorena. Niin ja se, että abortin jälkeen ei saa enää lapsia on erittäin epätodennäköistä. Kysymys on:Oletko oikeasti valmis?