Nyt se viinanjuonti loppuu ja ihan ilman apuja.
Rakas ystäväni on ajanut puolentoistapromillen humalassa ihmisen kuoliaaksi. Enenpää näyttöä en tarvitse viinan vaikutuksista. Huomenna haen ehkä lääkäriltä rauhoituspillerit, mutta viinaa ei enää mene kitusiin.
Itkin asiasta ja yleensä alkoholista tänään äidilleni Suomessa ja se sanoi, että on jo monta kertaa äänestä kuullut että olen pöhnässä.
Rakas ystäväni on ajanut puolentoistapromillen humalassa ihmisen kuoliaaksi. Enenpää näyttöä en tarvitse viinan vaikutuksista. Huomenna haen ehkä lääkäriltä rauhoituspillerit, mutta viinaa ei enää mene kitusiin.
Itkin asiasta ja yleensä alkoholista tänään äidilleni Suomessa ja se sanoi, että on jo monta kertaa äänestä kuullut että olen pöhnässä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mut, ainakin siltä yliajetulta loppu viinan ym. juonti!
Osanotot ystäväsi ja menehtyneen puolesta.
Mitä tulee tuohon oman humalan salailuun, mikä meille alkoholiongelmaisille on tyypillistä: salailu onnistuu varsin huonosti. Tuttavat, ystävät, omaisista puhumattakaan aavistavat kyllä, että kaikki ei ole ok, varsinkin jos sama asia on ollut tapetilla aiemminkin. Vähäinenkin humala tunkee läpi äänestä puhelimessa vaikka kuinka skarppaisi, yhteydenpidon epäsäännöllisyys ja kaikenlaiset selitykset herättävät epäilyksiä. Pahinta on se, että rehellinen ei oikein voi olla niin kauan, kuin juominen jatkuu.
*Olen kohta 30-kympp. mieshenkilö. Vajaa viikko sitten sanoin äidilleni "olen tullut siihen tulokseen, että olen alkoholisti". Hän sanoi sen kummemmin hämmästymättä "nytkö sinä vasta sen ymmärrät?".
että viinanjuonti loppuu.
Tuo "ihan ilman apuja" on mielestäni ihan turhaa itsesi rääkkäämistä. Olet jo niin monta kertaa lopettanut ja alkanut uudestaan, että en ymmärrä mitä häviäisit ottamalla vastaan esim. AA:n tarjoamaa apua. Etenkin kun samalla voit auttaa muita säilyttämään raittiutensa. Raittiina pysymisestähän oikeasti on kyse, lopettaminenhan on tavattoman helppoa.
Parhaan tuloksen saa, kun alkoholisti on raittiina itsensä takia. Pelko työpaikan, perheen tai maineen menettämisestä voi pitää pitkäänkin erossa väkijuomista, mutta ne eivät ole kestävä perusta pysyvälle muutokselle.
On tervehdyttävää itkeä surut ja murheet raittiina. Raskasta aikaa varmaan sinulle seurata ystäväsi kohtaloa ja hänen aiheuttamansa kuoleman synnyttämää surua ja tyrmistystä. Voimaa ja tyyneyttä sinulle!
Otan osaa. Ystävällä on edessä vaikeat ajat, kun todella tajuaa miten peruuttamattoman teon on humalassa tehnyt.
Vain harva alkoholisti toipuu sairaudestaan omin voimin, miksi ei ottaisi apua vastaan. Vain harva yrittää ilman muiden apua hoitaa oman tippurinsa tai paikata omat hampaansa. :) Ei siinä mitään ratkaisevaa eroa minusta ole. Minä luotan joka asiassa asiantuntijoihin. Alkoholismin parhaita asiantuntijoita ovat ne, jotka itse ovat toipuneet niin hyvin, että pystyvät olemaan ilman alkoholia, vaikka vain päivä kerrallaan - mutta sehän riittää.
Kokemuksesi pistää hiljaiseksi mutta myös prosessin liikkeelle, olin itse juomisen loppuvaiheissa aina kännipäissäni autolla liikkeellä!! Ja jos auton avaimia ei löytyny, vaimoa nyrkillä päähän ja johan pääsin liikenteeseen!!! Pahinta on, että olin pariin otteeseen ajamassa omat lapset kyydissä päin linja-autoa tai rekkaa!!!!
Ja kaikille niille, jotka käyttää tätä sivustoa johonkin muuhun, kuin alkoholismi-keskusteluun TÄMÄ ON TOTTA!!! Lopettakaa veivaukset siitä, onko alkoholismi sairaus tai mitä kannattaa ottaa krapulaan tai mitä/mistä olen saanut tietoa, että alkoholismi sitä... tai alkoholismi tätä........
Alkoholismissa/päihderiippuvuudessa on aina kyse lopputuloksesta. Tänään ilman päihteitä on hyvä alku; ehkä voisin huomenna ottaa vähän on PAHIN MAHDOLLINEN!!!!! Alkoholisti ei voi koskaan ottaa turvallisesti pienintäkään annosta alkoholia tai riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä/muita aineita!!!