jälkeen ilmoittautuu ateistiksi. Te olette veeällät vastuussa näistäkin entisistä veljistänne! Miten aiotte elää asia kanssa?
Eipä ihme, jos Metaskeema
kaiken tällaisen soopan
4178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Metaskeeman ratkaisu on yksi vaihtoehto. Onneksi on paljon myös niitä, joiden vanhoillislestadiolaisuudesta otetun eron syynä on uskoontulo.
Minäkin olen kääntynyt vanhoillislestadiolaisuudesta uskonnottomaksi, mutta ei siitä oikein voi ansiota antaa sen enempää veeällille kuin muillekkaan uskonnollisille ryhmittymille.
Kaavahan menee näin: ensin vl pelottelee lapsensa ankaralla jumalankuvalla, aikuistuessaan osa lapsista alkaa kapinoida tuota ahdistavaa kuvaa vastaan ja päätyy lopulta ateismiin jaksamatta etsiä armollista Jumalaa. Jäljelle jää teknokraatit, joista on vain hyvä, kun koneille ja uskolle löytyy valmiit käyttöohjeet. Ajattelevat ihmiset jättävät liikkeen.
Minullekin vl-kasvatus jumalakuvineen on todellinen ongelma. Kärsin jatkuvasti uskonnon haittavaikutuksista. Joudun olemaan epätietoisuudessa, mikä todellisuudessani on uskontoa ja mikä jumalaa.
Käsittääkseni armollista Jumalaa joutuu kuitenkin aina etsimään. En tiedä, joutuvatko vl:t tässä sen lujemmalle kuin muutkaan. Joillekin esteenä on kasvatus, toisille sen puute. Kuten Raamatussa sanotaan, menkää ahtaasta portista. Portti on ahdas, tie kaita ja vain harvat löytävät sen.
Toisaalta, kun on päässyt/joutunut tien alkuun, paluuta ei ole. Jos ehdoin tahdoin irrottaudun Jumalan otteesta, tuhoudun takuulla.
Jumala ei myöskään ole tehnyt minua (vielä) onnelliseksi. Olen sairas, rahaton ja yksinäinen. Stressi on jokapäiväinen seuralainen. Kuitenkin ilman tietoa Jumalasta tuskin olisin enää hengissä. Ja kun tiedän Jumalan olemassaolon, hyvyyden ja rakkauden, minulla on syytä olettaa, että tilanteeni tästä kohenee.