Miksi pitää olla

lopeta pahoinvointi ja kerro, jos kerran haluat kertoa. Jos suhteenne siitä menee pilalle, niin ei se niin hyvä suhde sitten ollutkaan. Napanuora on joka tapauksessa katkaistava. Jos äitisi ei hyväksy asiaa, se on hänen ongelmansa, eikä sinun vastuullasi. Silti voit rakastaa äitiäsi, mutta jos äitisi ei voi rakastaa sinua sellaisena kuin todellisuudessa olet (mitä en kylläkään usko) niin on aika "lentää pesästä" ja elää omaa elämää.

kertoisit asiasta äidillesi vasta sitten, kun olet löytänyt rinnallesi naisen jonka kanssa haluat jakaa elämäsi. Näin voisit esitellä rakkaasi hänelle samalla, jolloin uutisen shokeeraavuus saattaa olla lievempi, etenkin jos äitisi näkee miten mukavan ihmisen olet löytänyt elämääsi ja miten onnelliseksi hän sinut tekee. Miksi tavallaan tulla ulos onnettomana "vinokkina" jos sen voi tehdä onnellisesti rinta rottingilla ihanan naisen tukemana. Ellei pahoinvointisi ole sitten sitä luokkaa että se estää sinua löytämästä kumppania, on varmasti hyvä ottaa asia puheeksi, jos ei heti äidin niin ensin jonkun muun läheisen sukulaisen kanssa.

... saati kertonut ja siis pyytänyt hyväksyntää lesboudelle, hiusmallille, pukeutumistyylille tai muullekaan elämäntavalleni. olen valinnut aina olla kertomatta! mutta kuulunkin kapinalliseen vanhaan sukupolveen..

jossain vaiheessa äiti kyllä sääli itseään, että mitä hän on tehnyt väärin... kun... mutta se oli ohimenevä vaihe. äitiä oli vaikea tässäkään kohtaa lohduttaa, minusta kun ei olisi voinut olla parempi tsägä kuin syntyä lesboksi, kuka haluaisi olla hetero, häh?

äidit kyllä jossain vaiheessa tajuavat, miten ainutlaatuisen tyttären he ovat saanet... oma äitinikin on pikkuhiljaa ymmärtänyt sen ja myös vapauden haluni (olla kysymättä lupaa yhtään mihinkään) ja sopeutunut siihen. varsinkin nyt kun hän alkaa tarvita silloin tällöin jo apuani.

Minulla sama tilanne vaan olen ajatellut että mitä se vanhemmille kuuluu kenen kanssa "hengailen". Kai ne asiat ajallaan järjestyy. Älä ota paineita,ole vaan oma itsesi!

se, ettei haluaisi menettää "asemaansa" äidin silmissä..äidillä on väliä, kaikki haluavat äidin hyväksynnän. jos sinulla on jo "näennäinen" hyväksyntä saavutettuna, ei sitä ymmärrettävästi haluaisi riskeerata. sinä välität äitistäsi ja se on hienoa. pystyt asettumaan muiden asemaan, etkä ajattele vain itseäsi tyylillä "Mitä väliä, hyväksyy tai ei"

äitisi varmaan tietää asian jo, koska eihän ole mitään mitä äidit eivät tietäisi tyttäristään:) ehkä kumminkin asioilla on aikansa ja paikkansa. ehkä sitten kun on jotain esiteltävää, sellaista mistä voi olla ylpeä, ja minkä takana voi seistä täysin rinnoin, kuten joku kommentoikin.

Mulla meni vuosia ennekuin asiat kolahtivat kohdilleen. vaikeita aikoja ja tekoja joutui tekemään.
Niin ja se toinen silloinen puolisko kyllä sai oman osansa hänkin, syöjättären leiman, vietteli huonoille teille.

Alkushokki asialle voi olla suurikin, mutta ymmärtäväiset ja ajattelevat ihmiset kyllä mukautuvat tai sopeutuvat tilanteeseen.

Oma psyykekin oli silloin kovalla koetuksella ja asiaa ei auttanut sanomiset ja teksti viestitkin joita sain silloin.

Asiaa kuvaa nyt syntymäpäivä Juhliin kirjaamani tervehdys..Maailman parhaalle äidille onnittelut.

Mutta vuosien työ ja pelkokin mitä jos..

Onnea sinulle tulevaisuuteen, mitä ja miten teetkin.